Wrapped

Koska ruotsalaiset ovat rikkaampia ja kauniimpia, ruotsalainen Spotify keksi näyttää käyttäjilleen dataa heidän vuoden aikana kuuntelemista kappaleista jo vuonna 2016. Koska Suomi tulee Yhdysvaltoja ja Englantia kymmenen vuotta perässä, mutta Ruotsia vain seitsemän, on hullutus edennyt tänä vuonna siihen pisteeseen, että vastaavanlaisen kertauksen sai Yleltä nimellä Kääre ja K-kauppiailta nimellä Ruokavuosi. Nyt tiedänkin, että käytin Ylen palveluita enemmän kuin 98% ikäisistäni ja ”kuulun top 20 prosenttiin parhaista faneista sporttieväiden kategoriassa”. 

Olen joskus syyttänyt suomalaisia jonkinlaisesta näköalattomuudesta ja rohkeiden uusien hankkeiden puutteesta, mutta haluan nostaa hattuni K-kaupan suuntaan ja kehua heitä palaverista, jossa on päätetty kirjoittaa oheisessa kuvassa näkyvä rikkinäinen haiku ja laittaa siihen vielä linkki, jolla voin helposti jakaa someen tämän lorun melko banaalista ja epämääräisestä faktasta. Jos haluamme nousta tästä nykyisestä talouden alhosta, juuri tällaisilla paskasti kierrätetyillä innovaatioilla se tapahtuu. Tähän kun vielä lyödään ruuan arvonlisäveron nostaminen kylkeen, niin Suomi on kohta sellaisessa myötätuulessa, ettei Riikka Purrastakaan tule enää mieleen köyhät kadotukseen tuominnut Thatcher, vaan tanssilattian aina täyttävä, juuri uuden joululevyn julkaissut, popin kuningatar, Cher!

Kun riimi on heikko, Hart-Sportiin tukehtuu saliveikko

Thatcheriin ja Cheriin on aina hyvä lopettaa. Kiitos kaikille lukijoille tästä syksystä! Tätä blogia luettiin syyskuun jälkeen 1500 kertaa, joten kaikki lukijat eivät välttämättä olleet omasta perheestä. On ollut todella mukava kirjoittaa pitkästä aikaa. Jää nähtäväksi, onko luova tauko tällä kertaa seitsemän päivää vai seitsemän vuotta. Viettäkää ihana joulu ja riehakas uusivuosi!

Prinssi

Miksi nuoriso on niin kämästä?

Miksi nuoriso on niin kämästä? Tätä ikivanhaa kysymystä on viime aikoina mietitty ihan valtionjohdossa asti, kun virolaisten pisatulokset olivat niin paljon omiamme parempia, että eestin eliittikoululaiset olisivat varmaan päihittäneet omat tyhmät teinimme, vaikka olisivat tehneet pisatestinsä suomeksi. Nykynuoret eivät osaa lukea eivätkä laskea. Nuorisolaiset eivät myöskään liiku. He somettavat liikaa. Kiusaavat koulussa ja puukottavat kaupungilla. Eivätkä he mene tarpeeksi aikaisin hyväpalkkaisiin töihin. Toista se oli ennen. Kun valmistuin lukiosta, olivat pisatulokset absoluuttisessa huipussaan, eikä TikTokissa luuhaamiseen käytetty aikaa lainkaan.

Mutta, miten siitä nuorisosta on niin kämästä pääsyt edes tulemaan? Meidän aikuisten vika se ei ainakaan ole. Kuinka siis saada nuoriso takaisin kaidalle tielle, opiskelemaan ja laittamaan suomi kuntoon? Toimittajat kerkesivät jo tehdä osansa. He tutkivat asiaa ja kirjoittivat jutun kolme kertaa päivässä treenaavasta taitoluistelijasta, joka kirjoitti kahdeksan ällää salkowia hypätessään. Päättäjät paneutuivat myös ongelmaan ja päättivät parhaan lääkkeen koostuvan leikkauksista, kirjojen alv:n nostamisesta ja seinättömistä luokkahuoneista.

Joten mitä nuoret kehtaavat enää edes vaatia? Koulutuksesta leikattiin, niinkun sovittiin. Kirjoitettiin inspiroiva HS Visio juttu 13-vuotiaasta startup-yrittäjästä, joka nosti oman kehon painon verran penkistä. Näytettiin, että kaikki on itsestä kiinni. Ahkeralla työnteolla voi kuka vain saada nollatuntisopimuksen ja mediaanipalkan. Jos kaidalta polulta hairahtuu, pikkaisen vain raiskaa ja vähän vaan huumeita myy, niin yhteiskunta kantaa ja levittää maton Veitola.dociin haastateltavaksi. Jos Veitola on Yökylässä, niin Aki Linnanahde kirjoittaa sinusta kirjan. Mitä muuta ne nuoret oikein haluavat!?

Tämän kertainen viikon kysymyksemme onkin ”Mitä muuta ne nuoret oikein haluavat!?”. Vastata voit Instan DM:ssä, kadulla tai alla olevassa kommenttiboksissa. Vastanneiden kesken arvotaan Pääministerin morsian -kirja.

A: Seinät luokkiin
B: HS Vision palavan helvetin tulessa
C: Heittotähtiä
D: Aki Linnanahteen kirjan Milan Jaffista
E: Bakan ja Samuelin villillä kortilla takaisin Amazing Race Suomeen

Rakentakaa nuoret enemmän legoja, niin ei tarvitse olla muita ihmisiä puukottamassa

Keskusta autioituu

Data’s in! Kuuntelin Spotify:ta kuluneen vuoden aikana 30419 minuuttia. Kuuntelen myös radiota noin tunnin päivässä, joten hereilläoloajastani olen napit korvissa noin kaksi ja puoli tuntia. Jos olet luullut, että puhun sinulle, olen luultavasti vain räpännyt mukana kuunnellessani Gasellien Ime Huiluu -kappaletta.

Korkean inflaation aikana säästäminen ei tunnetusti kannata, joten blogin toimitus suuntasi Stockalle ostamaan rytkyjä. Nyt kun ei enää näytä nuorelta ja elinvoimaiselta vaan vanhalta ja palkkatuloiselta, saa Stockalla myös hyvää palvelua. Hyvään palveluun varmasti auttaa myös keskustan tyhjeneminen, joka johtuu siitä, ettei autolla enää voikaan ajaa ruotsalaisen teatterin ovien eteen parkkiin, kuten ennen.

Yksityisautoilijoita on kuritettu niin paljon, ettei voi kun toivoa, että inflaation kurimuksessa horjuva keskiluokka löytää takaisin keskustaan, vaikka sitten julkisilla (kirjoittajan suuhun tuli vähän laattaa). Stockalta saa kohta enää kalsareita ja ravintoloitakin suljetaan oikealta ja vasemmalta. Keskustasta kaatui kullattuja katkarapuja myynyt Terroir, mutta myös Hakiksesta kaatui paikallista heinää myynyt Skutta. Jopa Pasilan halpaa pitsaa myynyt Pikku Napoli meni nurin. Suomi nousi 90-luvun lamasta lähinnä pitsaa syömällä, joten tästä lamasta pitäisi päästä kuiville Mikael Gabrielin 26 euron Billy's Pan Pitsalla.

Kun Stockan myyjän suusta lopulta kuului kassakoneen kilahdus, ja silmissä vilahti dollarin kuvat, jatkoi blogin toimitus kohti yksiä ja ravintolaa, joka ei vielä kirjoitushetkellä ollut konkurssissa. Vaikka kyseessä oli suhteellisen kysytty ravintola, sai sieltä silti pöydän melko helposti, kun oli valmis syömään maanantaina puoli yhdeksältä illalla. Kaikki autoilijat olivat luonnollisesti vauva.fi:ssä vaatimassa Helsingin alle keskustatunnelia, joten pöytävarauksista ei ollut tappelemassa meidän lisäksemme kuin roadmanit ja kaduilla pyörineet arokierijät.

Vaikkei stadin raflat aina olisi suitsutuksen arvoisia, niin nyt oli! Luovuus kukkiin kaaoksesta -ravintolan sisustus oli jotain Twin Peaksin ja kierrätyskeskuksen välistä, mutta palvelu oli hyvää ja ruoka erinomaista. Pöytään kannettiin kahdeksan toinen toistaan parempaa annosta ja lopuksi lasiin kaadettiin vielä yuzulla maustettua sakea. Jos olet joskus aikaisemmin maistanut sakea ja tullut siihen tulokseen, että sake maistuu erehdyttävästi lasinpesunesteeltä ja perseeltä, suosittelen koittamaan vielä yuzusakea. Alkosta ainakin näyttäisi löytyvän.

Nyt kun viini- ja ruokavinkit on annetta, jäljellä on enää menovinkit. Blogimme suosittelee tällä kertaa reissua Vermoon. Matkan voi taittaa kätevästi uutuuttaan hohtavalla ratikalla. Paikan päällä voi nauttia uhkapeleistä, juomasta ja ruuasta. Ties vaikka olisit yhtä onnekas, kun blogin toimitus, ja näkisit Vermossa käydessäsi Toni Niemisen.

Luovuus ei ollut tässä vaiheessa vielä kukkinut kaaoksesta

Luonto

Kuka olisi uskonut, että vanhemmiten metsässä voi käydä myös epäironisesti? Itse en uskonut, mutta muistan kuulleeni sanonnan epätoivoisista ajoista ja niiden vaatimista teoista. Kun rajamme yli porhaltaa ne sisäministerin mainitsemat 10 miljoonaa paperitonta, voi olla, että kestää jonkin aikaa ennen kuin yhteiskunta on uudestaan pisteessä, jossa eläkeyhtiöiden portfolioanalyytikoille on nykyisen kaltaista kysyntää. Valmistautuessamme yhteiskunnan luhistumiseen ja etsiessämme tekosyytä syödä kaksi Kabanossia sunnuntaina, ajoimme taannoin vantaalaiseen kansallispuistoon kävelemään noin kahdeksan kilometrin lenkin. Moikkailimme muita kävelijöitä, kuin ihka oikeat ihmiset ja kävimme muutaman lauseen mittaisia rentoja keskusteluja vaelluskenkien nastoista ja liukkaista kohdista hymyilevien tervehenkisten luontoihmisten kanssa. Itseni kaltainen vanhan luokan liskoihminenkin tunsi kuinka muinaisen metsäkansamme esi-isät puhuivat minulle kannoissa ja kaatuneissa puissa luonnon kauneudesta ja saapastehtaan osakkeisiin sijoittamisesta.

Vaikka yritin piilotella omaa kokemattomuuttani, kävi se ilmi viimeistään ensimmäisen sadan metrin jälkeen, kun tie loppui ja luonto alkoi. Lintsasin kaikki intin marssit mitä mielikuvituksellisimpiin syihin vedoten, joten minulta oli mennyt ohi se kohta, jossa kerrottiin, että maastokengiltä vaaditaan muutakin kuin pitkä varsi. VMTL:n puutteesta hämmentyneenä, olin harmillisesti laittanut jalkaan kuivan kelin kengät, joten luminen metsä meinasi jäädä bloggaajan viimeiseksi. Pari kertaa olin ilmassa poikittain ja kerran jouduin juoksemaan parikymmentä metriä mäkeä alaspäin, koska en saanut vauhtiani pysähtymään. Aikamoinen metsäkauris bloggaajastakin silti kuoriutui, metsässä supistiin.

Olen valmis hyväksymään sen, että metsässä ja luonnossa voi viihtyä samalla tavalla kuin sivistyksen parissakin. Olen valmis anteeksiantamaan sen, että ihmiset haluavat vapaa-ajalla takaisin siihen samaan metsään ja luontoon, josta kaikki aikaisemmat sukupolvet ovat yrittäneet pois. Se mitä en ole valmis sulattamaan on se, että luonnossa liikkuminen on kaikista pahinta välineurheilua mitä maa päällään kantaa. Aina nauretaan niille padelkeijoille ja tennispaseille, jotka ostavat kuusi mailaa, neljät kengät ja tekniset lasit pelatakseen kuukauden paskasti, ennen kuin laittavat kamat Toriin myyntiin. Ikinä ei naureta niille metsien teroille, joiden fleece-takista irronneeseen mikromuoviin joku mäyrä tukehtuu, ja joilla on kansallispuistossa kävelyyn reisitaskuhousut, cargo-liivi ja Selviytyjät-huivi, vaikka Hakunilan K-Supermarkettiin on kilometrin matka.

Ensi kertaan,

Prinssi

Metsä

Luonto

Uimahalli

Huomenta!

Kuten ehkä huomasit, jäi viime viikon postaus välistä. Osin tähän vaikuttivat varmasti firman pikkujoulut, joista Hak Baker on tehnyt varsin tarkan kuvauksen. Kova tilanne itärajalla ei varmasti myöskään ole voinut olla vaikuttamatta blogin päivitystahtiin, mutta nyt, kun Raja-Jooseppiin on saatu Hjalliskin, en näe mitään syytä miksei tahti tästä paranisi. 

Blogien ja vlogien syvintä ydintä on aina ollut kertoa asioista, joita ei ole vielä julkaistu, tai ovat muuten vain niin harvinaisia ja vaikeasti saavutettavia, ettei tavallisella blogittomalla kansalaisella ole muuta mahdollisuutta nauttia näistä harvinaisista kulutusjuhlan timanteista, kuin blogin lukeminen ja bloggaajan glamourintäyteisen elämän äimisteleminen. Aionkin siksi nyt suositella kaikille käymistä Yrjönkadun uimahallissa, ja samaan hengenvetoon sanoa, että se sulkee ovensa kahdeksi vuodeksi vuodenvaihteessa. 

Itse kävin erään blogin lukijan kanssa kyseisessä uimahallissa elämäni ensimmäistä kertaa reilu viikko sitten, ja oli kyllä erinomainen kokemus. Uintiajat oli jaettu perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti naisille ja miehille, joten ei tarvinnut pelätä, että mallit olisivat olleet kulman takana kuolaamassa salilla muovattua tarzanmaista fysiikkaa, vaan saunomaan pystyi kaikessa rauhassa ihan poikaporukassa. Uimahalli näyttää myös sisältä varsin erilaiselta kuin suomalaiset uimahallit yleensä, ei vähiten siksi, että suomalaiset uimahallit yleensä ovat joko sarjakakkaajan tai homeen takia suljettuina. Uimahallista löytyy avaruutta, holvikaaria ja pylväitä - ja pylväillä en nyt tarkoita.. Ymmärtääkseni alakerta kuitenkin toimii, kuten mikä tahansa uimahalli, mutta itse olin astetta porvarillisemmassa yläkerrassa, jossa saa oman verhoilla eristettävän loosin, 60-luvun sairaalasta varastetun sängyn ja kylpytakin, sekä pöydän ja tuolit. Yläkertaan on myös mahdollista tilata ruokaa ja juomaa samppanjasta simaan ja suolakurkuista lohikeittoon. 

Olen ollut aikuisena sikäli onnellisessa asemassa, että olen päässyt nauttimaan samppanjan paahteisista aromeista monissa toinen toistaan hienoimmissa paikoissa, kuten Thames-joen rannalla, laivan kannella ja Espoossa. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun pääsin nauttimaan samppanjasta hyvän ystävän seurassa kauniissa ja historiallisessa kylpylämiljöössä - samalla kun keski-ikäiset suomalaiset miehet olivat mailasiltaan vesijuoksemassa vain muutaman metrin päässä, suoraan näkökentässäni.

PS. Näin loppuun vielä muistuttaisin, että hyväntekeväisyyskeräykseni on vielä viikon verran auki, joten jos haluat lahjoittaa syöpätutkimukseen ja itsemurhienehkäisytyöhön, voit tehdä sen tästä linkistä.

Ihanaa viikonloppua,

Prinssi

Doolally

Yhteiskuntarauha

Oikein ihanaa perjantaita! 

Yhteiskuntarauha on taas pelastettu ja valtarakenteiden vakaus tarkistettu, kun soutajien ja Onlyfans tähtien verotiedot on saatu koko kansan tietoon. Tämä onkin hyvä, koska yhteiskunnan vakaus on varmasti koetuksella talven aikana, kun soppatykkien ääreen saadaan kaikki ahtaajista lastenhoitajiin. Lastenhoitajat ovat kupanneet valtion kassaa sen verran kauan ja hartaasti, että sotejohtajien palkkoihin ei meinaa enää fyrkat riittää. Tämähän ei käy, joten säästötalkoot on saatava. Blogin tulevissa osissa otammekin uudestaan käsittelyyn rahaa säästävät ruokavinkit soijariisin ja tomaattipastan valmistamiseen.

Koska olen vielä välttynyt leipäjonoilta ja soppatykeiltä, eikä vaalimakkaraakaan vielä ole jaossa, olen pakotettuna syönyt lounaani työmaaruokalassa. On positiivista, että jälkiruoka on tarjolla joka päivä, mutta siihen ne positiiviset asiat sitten loppuvatkin. Olen ollut nykyisessä firmassani kutakuinkin kaksi ja puoli kuukautta töissä, ja eilen olisin jo woltannut, jos kollegani ei olisi täsmälleen sillä hetkellä kysynyt minua syömään, kun sain sovelluksen auki. Olen niin nuori, etten nähnyt Kekkosen valtakausia livenä, mutta ymmärsin, että viimeisissä vaaleissa hänellä ei ollut lainkaan vastaehdokasta, koska maassamme ei ollut kuin raastepöytä, jolla oli yhtä jakamaton kansansuosio. Raastepöytä oli kuitenkin niin suuren muutoksen äärellä kaukomailta kuskatun ananaksen kanssa, että Kekkonen valittiin viimeiselle kaudelle, vaikka hänen kaalinsa oli kerennyt jo muuttua raasteeksi.

Ei voi kun toivoa, että presidentinvaalien toiselle kierrokselle pääsee muitakin kuin Minä Aaltonen ja kielitieteet nieleskelyyn vaihtanut Besserwisserin suurvisiiri, koska sen verran vahva asema tuntuu raastepöydällä kansan syvissä riveissä edelleen olevan. Maamme parhaan lounasravintolan äänestyksen voitti taannoin Vantaalainen Star Lunch, josta maamme isoin sanomalehti teki ansiokkaan jutun, jonka mukaan ”sisustus on tunnistettava sekoitus italialaista perheravintolaa ja kebabpitseriaa” ja ”täyteen tuli”. Voittajan opit on oman työpaikkani ruokalassakin selvästi huomattu, koska vaikka jouduinkin katsomaan Googlesta onko Kolja oikea kala, ja sisustus on tunnistettava sekoitus bulgarialaisen lentokentän aulaa ja hyvinkääläistä bensa-asemaa, on kyseinen ravintola aina täynnä.

Kansa saa mitä kansa ansaitsee: raastepöydän lounaaksi ja presidentiksi.

Ihanaa viikonloppua,

Prinssi

PS. Hyväntekeväisyyskeräykseni on edelleen auki ja kaikki lahjoitukset otetaan mielihyvin vastaan. Lahjoittamaan pääset tästä.

Lounaaseen kuulunut raastepöytä ei mahtunut kuvaan

Ylivoima

Ylivoimaista lauantaihuomenta!

Ulkona on ylivoimaisen harmaa ja sateinen sää, mutta se ei menoa haittaa, koska ämyreistä kantaa Little Simzin sulosoinnut ja paahtoleivän päälle on kananmunaa ja papuja tomaattikastikkeessa. Keli on Englannista, niin miksei safkat ja musatkin. 

Otettaisko alkuun sporttivartti? 

Pari viikkoa sitten kävi taas ilmi, ettei Hel-Hel-Helsinkiä pystytä Suomen jalkapallo(teko)viheröillä kaatamaan. Espoolaiset eivät hävinneet metroderbyissä pelkkiä pisteitä, vaan myös kassan rahat. Honka onkin sen verran konkassa, ettei palkkoja ole saatua maksettua. Myös KUPSilla on edessä luultavasti laihemmat vuodet, kun Ari Lahti laittoi lompakkonsa takaisin taskuun. HJK olikin lopulta niin ylivoimainen, ettei uudeksi päävalmentajaksi palkattu edes päävalmentajaa, vaan espanjalainen apuvalmentaja. En ole aina kokenut Veikkausliigaa omakseni, enkä täysin koe sitä ehkä vieläkään, mutta mielenkiintoni kotimaista jalkkista kohtaan on kasvanut täsmälleen samaa tahtia Valioliigaseurojen ja jalkapallon MM-kisojen sheikkiomistusten kanssa. Aavikoiden öljyrahojen huuto on kaikunut viime vuosina vähän lajissa kuin lajissa sen verran kovana, että kansan lajeiksi ei ole kohta enää tarjolla kuin taistelupetankki, pesäpallo ja leet. Tahko Pihkalankin menneisyyteen mahtuu yhtä ja toista, joten ehkä pesiskin pitää unohtaa. 

Oisko sitten kulttuuri?

Katsoin edellisen viikon aikana sekä True Liesin, että Astroid Cityn. Tuskin tarvitsee paljon avata kumpi oli parempi. Vaikka hevonen hississä kuulostaakin ehkä enemmän Wes Andersonilta, kuin David Cameronilta, oli se kuitenkin jälkimmäinen, jonka rainasta tuokin realismin veitsenterällä sujuvasti taiteileva kohtaus löytyy. Asteroid Citykin oli ihan hyvä, mutta näytelmän ja elokuvan yhteenliittäminen harvoin hirveän hyvin toimii. Se miten Dogville on saanut IMDB:ssä arvosanakseen kasin selittyy varmaan jollain Irakin sodan synnyttämällä joukkopsykoosilla. Monet meistä päätyvät tekemään samoja asioita uudestaan ja uudestaan, ja olen itsekin valmis nostamaan virheen käden merkiksi, koska vaikea tässä blogissa mitään ihan järkyttävää kehityskaarta on löytää. Toivoisin kuitenkin, että Wes ohjaisi vaihteeksi jonkun hieman erilaisen elokuvan, koska jos on tietoo ja on taitoo ja on rohkeutta... ja on ylivoimaaaaaaaaaaaaaaaa

Ei kai siin, lisää ääntä ja ens kertaan.

Prinssi.

PS. Miesten terveys on koetuksella. Mä voin kasvattaa viikset, jos sä sponsoroit. Kerätyt rahat menee mm. syöpätutkimukseen ja itsemurhien ehkäisytyöhön. Tätä kun klikkaa niin voi lahjoittaa.

Tätä se suomifudis sit parhaimmillaan on. 1600 katsojaa Mustapekka areenalla, makkara 2,5€, 0-0 ja muistot koulun liikkatunneista.

 

Amazing Temptation Island Race Suomi

Ihaninta lauantaihuomenta! 

Uskollisimmat lukijat ovat varmasti jo huomanneet, että tämä on jo toinen peräkkäinen lauantai, kun viikonlopun saa käynnistettyä uudella blogipostauksella. Vaikka viimeksi kerroinkin olleeni Kaikussa, en kuitenkaan ollut siellä samaan aikaan Sanna Marinin kanssa. Jos olisin ollut, ja jos Sanna olisi tullut röökipaikalla juttelemaan, niin hän olisi varmasti ollut sitä mieltä, että blogeissa, sähköposteissa ja oligarkkien pr:ssä on tulevaisuus. Tähän huutoon on tämänkin blogin toimitus yrittänyt vastata; ei avustamalla saudeja sorron tiellä, vaan julistamalla mielipiteitä faktoina uusien blogipostausten muodossa, ja laittamalla oikeaan laitaan tilausnapin. Kyseinen tilausnappi lähettää mailin uudesta tekstistä kuitenkin vain kerran päivässä, joten kannattaa silti käydä tarkistamassa tilanne vähintään kerran tunnissa, jotta vältyt tilanteelta, jossa notifikaatio kilahtaa mailiin vasta, kun kaupungilla on jo monta tuntia hämmästelty allekirjoittaneen uskomatonta silmää korkeakulttuurin uusille tuulille.

Vaikka viimeksi haikailinkin nuoruuden kesien perään, on mielenrauhan kestävyyden kannalta ehkä kuitenkin parempi ymmärtää oma kuolevaisuutensa ja oppia elämään sen kanssa. Niinpä olenkin lähestyvän eläkeiän kunniaksi käynyt viimeaikoina oopperassa, treenaamassa selkälihaksia salilla vanhuuden varalle ja golffaamassa Kirkkonummella. Kun eläkeikä kohta koittaa, olen valmis! Kävin katsomassa Don Giovanni nimisen oopperan, joka kertoi naisia ahdistelevasta jääkiekkoilijasta aatelisesta, joka ei katunut tekojaan. Ooppera ei ollut mitenkään oma suosikkini, mutta portviinin voimalla nyt katsoo vaikka Temptation Island Suomea. 

Koska aina ei ole portviiniä saatavilla, ei Temptation Island Suomea pysty tavallisesti katsomaan. Niinpä tämän tv-syksyn ehdoton tähti onkin ollut Amazing Race Suomi. Joskus eri tahoilta on kuulunut leikkisiä väitteitä, että Suomi on 10 vuotta muita jäljessä, mutta tässä tapauksessa Suomi onkin yli 20 vuotta jenkkiformaattia jäljessä. Ehkä kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan, koska Selviytyjät Suomen kiinnostavuus loppui jo muutama vuosi sitten. Sen jälkeen kun sen lappilaisen K-kauppiaan vaimo lähetti viidakkoon kirjeen, että "erotaanko?", on selviytyjät ollut alamäkeä. Onneksi on siis ARS, koska en usko, että monet aikoinaan tajusivat kuinka täysvaltaista Timo Rautiaisen duuni on Marcus Grönholmin vierellä ollut. Hesari oli nostanut omaan ARS juttuunsa sen, miten huonoa englantia suomalaiset urheilijat puhuvat, mutta itse olen aina kokenut, että maailman mittakaavassa, suomalaiset puhuvat aina todella hyvää englantia. Itselläni on rallienglantia enemmän pistänyt silmään se, miten erilaisella energialla matkaa voi taittaa. Bro, mä vannon et legit paras tiimi on Baka ja Samuel. Team Touko-Poukon seuraamisesta sen sijaan tulee stressihiki itsellekin. 

Jersey Shore alkoi jenkeissä noin 15 vuotta sitten, joten muutama vuosi pitää vielä jaksaa, ennen kun saamme nauttia omasta Jersey Shore Suomi versiostamme. Tämän viikon lukijakysymyksemme onkin, missä Jersey Shore Suomi sinun mielestäsi pitäisi kuvata ja keitä siinä pitäisi olla mukana?

Radiosta harvoin tulee mitään kovin hyvää, mutta olen itse pitänyt tästä Doja nimisen kissan, maalaamista käsittelevästä, kappaleesta. Näiden sävelien myötä toivotan erinomaista viikonloppua just sulle!

Prinssi

Korkeakulttuuria

Syyskokko

Minäkin olin nuori

Muistatko vielä kun olit nuori? Maailma oli auki, tili tyhjä ja kampaus jäätävä. Katsoin äsken noin kymmenen vuotta vanhoja kuvia itsestäni ja olin kokonaan unohtanut, että vuosikymmen sitten oli vielä ihan ok sekoittaa hiusten sekaan porkkanaraastetta ja antaa kuolleet latvat sen jälkeen poliisihevosen syötäväksi. Kampaukseni ei toki ole mitään taidetta vieläkään, mutta saan sen sentään leikattua naapurissa, joten säästyy edes aikaa.    

En toki ole mikään ihan täysin ikäloppu, mutta kyllä sen on pakko vaikuttaa ihmisen kehitykseen, kun Huuhkajia voi mennä katsomaan täyteen myydylle Olympiastadionille, ja voittoa voidaan pitää etukäteen jopa todennäköisenä. Ei minun nuoruudessani. Meillä ei ollut kuin Litti ja Kuningaskin oli aina loukissa kun lokki oli aivastanut pakasteherneen auton konepellin kautta Jaria silmään. Meillä oli Lordi ja hänkin katosi maisemista heti aukion saatuaan. En siis pidä oman sukupolveni tunnelukkoja mitenkään yllättävinä, enemmänkin perusteltuina. 

Joten ihmekös tuo, jos nuoriso vaikuttaa avoimemmalta, osaa puhua tunteistaan ja käyttäytyy järkevästi. Eivät toki ne, jotka ovat Ruotsin tiellä, mutta ne muut. Kävin taannoin sekä Kaikussa, että Kutosella. Tiedoksi kaikille Kallion ulkopuolella asuville, että molemmat ovat kalliolaisempia kuin Flow ja kalliit bisset. Huomasin molemmissa paikoissa, että nuoriso on niin helvetisti fiksumpaa, kuin nuoriso, silloin kun itse olin nuori, että juhlimisestani meni maku. Voi toki olla, että katsoin muiden juhlimista omien keski-ikälasieni läpi, mutta kun minä olin nuori niin baariin mentiin kännissä. Sitten huudettiin ja lähdettiin kotiin enemmän kännissä. Tuntui, että nykynuorilta puuttui kokonaan halu kilpailla siitä, kuka on juonut eniten. Nyt puolet eivät juoneet alkoholia lainkaan ja ne, jotka joivat, vaikuttivat silti olevan niin selvinpäin, että voisivat vielä ajaa kotiin. Kaikussa eräs nuori herrasmies tuli tarjoamaan purkkaa, kun istuin yksin kaiuttimen päällä somettamassa. "Onks kaikki kunnossa? Haluutsä purkan?" Tällainen muiden tunnelman tarkistus tai ystävällisyys tuntemattomia kohtaan ei olisi omassa nuoruudessani tullut kysymykseenkään. Olimme liian kiireisiä huutamaan ja katsomaan, kun "yks intin tupakaveri, yks Keinänen, paini äsken poken kanssa tuol portaissa!". Tanssin Kutosella myös jonkun noin 16-vuotiaan tytön kanssa, joka tuli viereeni ja sanoi "mäkin oon tosi huono tanssimaan, niin voidaan tanssia vierekkäin". Olin toki eri mieltä omista tanssitaidoistani, mutta edelleen sen verran häkeltynyt ilmaisesta purkasta, että laitoin vasenta jalkaa toisen vasemman jalan eteen.

Vaikka omat baari-illat tulevatkin edelleen kalliiksi ja huutaminen on edelleen keskeinen osa juhlintaa, on siinä toki omat etunsa, ettei enää kuulu nuorisoon. Ennen lukion pystyi surffailemaan läpi, kun Vaasan yliopistoon pääsi kuitenkin sisään, vain kävelemällä pääovista syyskuun alussa. Nyt ylioppilaskokeet määrittävät koko suvun tulevaisuuden ja duunissa pitää opettaa omalle pomolle kuinka Teamsia käytetään, vaikka on tehnyt lopputyönään tekoälysovelluksen, joka korvaisi puolet toimiston työntekijöistä. Koen, että oma sukupolveni pääsi vielä suhteellisen hyvään aikaan duunien syrjään kiinni, kun nollakorkoaikana pystyttiin palkkaamaan nekin, joilla ei ollut heittää omaa tekoälymallia tiskiin. Maailmakin oli meille jo sen verran auki, että nduja oli tuttu jo ennen kuin Kotipizzasta sai samannimisen pitsan.

Jouluun on enää 10 viikonloppua aikaa, joten jos saa toivoa: Ottaisin nuorison avoimuuden, tunneälyn ja toksisuudesta irti päästämisen. Vanhemmilta sukupolvilta ottaisin liksan ja mutsin vappusimareseptin.

Hyvää viikonloppua!

Prinssi

Arvatenkin jonkun nuoren kirjoittama teksti kalliolaisen pitserian vessan seinässä

Epäilen tästä Kallion Lidlin edessä olevasta kannanotostakin nuorisoa

Museovirasto ei nähnyt tällä rakennuksella historiallista merkitystä ja antoi luvan rakentaa sen päälle moottoritien, jota pitkin nuoriso voi sitten mopoautoillaan ajaa

Autokuume

Tervetuloa ja ihanaa syksyä! Blogi on ollut viime aikoina hieman tauolla, mutta mitä nyt nopeasti tuota edellistä seitsemän vuotta vanhaa postausta vilkaisin, niin sen verran hyvin tuntuivat nuo ennustukset osuneen, että pitää koittaa vuoden lopussa ennustaa taas pari seuraavaa vuotta ja presidenttiä.

Talvi ei ole vielä tänä vuonna yllättänyt autoilijoita, mutta ajattelin kertoa omasta autokuumeen noususta, ja sen laskusta.

Kuka muistaa vielä pandemian? Tuon turvaväleistä, norjanmatkailusta, yhdysvaltalaisista eläintarhanpitäjistä tehtyjen dokumenttien, ja pandemia-autojen ostamisesta tehdyn tiiviin kudelman. Kuten kaikki muutkin, teimme puolisoni kanssa kaikki listatut asiat, ja ennen kaikkea ostimme auton! Ostimme vanhuuttaan kiiltävän hopeanharmaan paholaisen, johon tšekkiläiset insinöörit ovat vuodattaneet kaiken osaamisensa. Paholaisessa oli pari naarmua ja iso takakontti, mutta kenessä meistä ei tässä iässä olisi.

Kuten kaikki muutkin, lisäsin joka rokotekierroksen myötä myös golfkierroksieni määrää. Vaikka golf-kenttien parkkipaikat olivatkin Tesloilla ja katumaastureilla päällystetyt, ei automaattivaihteista Skodaa tarvinnut kolopalloa pelaamaan mennessä häpeillä. Yksi pienen pienen pieni valituksen aihe kuitenkin oli. Kukaan ei ole täydellinen, eikä ollut Hopeanuolikaan. Bluetoothia pystyi autossamme käyttämään vain puheluihin, mutta ei musiikin kuunteluun.

Onneksi on Amazon, koska piuha iPhonen ja Skodan välille löytyi helposti ja ongelma korjaantui. Nykyihmistä ei kuitenkaan ole tehty piuhalliseen aikaan, joten tarvittava johto oli aina solmussa, ja toimi vain, jos se oli juuri oikeassa asennossa kuuhun, tuuleen, pelkääjänpaikan istuimeen ja mukinpidikkeeseen nähden. Kaikki, jotka ovat joskus kuunnelleet pätkivää musiikkia, tietävät, että se ei oikeastaan ole vaihtoehto. Aloinkin kuunnella yhä enemmän radiota, mutta huomasin silti vaikutuksen kehossani, kun istuin ystävieni autoissa, joissa oli taulu-tv:n kokoiset näytöt, tai kun Flow:ssa mainostettiin uutta ja kiiltävää sähköautoa.

Yöunet lyhenivät ja autokuume kasvoi. Kerroin puolisolle, että Hopeaketun voisi edelleen myydä suunnilleen samalla hinnalla, kun ostohetkellä ja kättä ei tarvitsisi kovin syvälle taskuun laittaa, että hieman päivitetty auto heltiäisi.

Viime perjantaina oli melko hyvä sää ja ajattelin loman kolmanneksi viimeisen päivän kunniaksi käydä vielä golfaamassa. Soitan puhelimellani noin kerran kuussa, mutta motarilla ajellessa on hyvin aikaa, joten yritin soittaa, vain huomatakseni, etten ollutkaan vielä käyttänyt uutta puhelintani autossa, eikä autoni löytänyt puhelinluetteloani. Jouduin ajamaan auton liittymästä ylös ja laittamaan tien varteen parkkiin, koska puhelimen voi parittaa vain auton ollessa paikallaan. Valikoita plärätessäni huomasin kuitenkin kohdan, joka kuului “Media player – Active device”.

Pidin aina itseäni suhteellisen hyvänä erilaisten tietokoneiden, laitteiden ja järjestelmien kanssa. En kuitenkaan tajunnut, että ne ajathan kuuluvat ennen kaikkea nuoruuteen. Kun ihminen tulee tiettyyn ikään nenäkarvoista voi neuloa villapaidan, selkä hajoaa, ja teknistä apua pitää pyytää joko omilta tai naapurin lapsilta. Kahden vuoden käytön jälkeen kävikin siis ilmi, että autossamme olisi aina voinut kuunnella musiikkia Bluethoothilla. Kaikki ne radiomainokset, kaikki tekopirteät juontajat, Popeda ja Suomirock – Kaikki. Turhaan.

Olkaa ystävällisiä, rohkeita ja muistakaa välillä seistä.

Ensi kertaan,

Prinssi  

Golf on kaunista