Uimahalli

Huomenta!

Kuten ehkä huomasit, jäi viime viikon postaus välistä. Osin tähän vaikuttivat varmasti firman pikkujoulut, joista Hak Baker on tehnyt varsin tarkan kuvauksen. Kova tilanne itärajalla ei varmasti myöskään ole voinut olla vaikuttamatta blogin päivitystahtiin, mutta nyt, kun Raja-Jooseppiin on saatu Hjalliskin, en näe mitään syytä miksei tahti tästä paranisi. 

Blogien ja vlogien syvintä ydintä on aina ollut kertoa asioista, joita ei ole vielä julkaistu, tai ovat muuten vain niin harvinaisia ja vaikeasti saavutettavia, ettei tavallisella blogittomalla kansalaisella ole muuta mahdollisuutta nauttia näistä harvinaisista kulutusjuhlan timanteista, kuin blogin lukeminen ja bloggaajan glamourintäyteisen elämän äimisteleminen. Aionkin siksi nyt suositella kaikille käymistä Yrjönkadun uimahallissa, ja samaan hengenvetoon sanoa, että se sulkee ovensa kahdeksi vuodeksi vuodenvaihteessa. 

Itse kävin erään blogin lukijan kanssa kyseisessä uimahallissa elämäni ensimmäistä kertaa reilu viikko sitten, ja oli kyllä erinomainen kokemus. Uintiajat oli jaettu perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti naisille ja miehille, joten ei tarvinnut pelätä, että mallit olisivat olleet kulman takana kuolaamassa salilla muovattua tarzanmaista fysiikkaa, vaan saunomaan pystyi kaikessa rauhassa ihan poikaporukassa. Uimahalli näyttää myös sisältä varsin erilaiselta kuin suomalaiset uimahallit yleensä, ei vähiten siksi, että suomalaiset uimahallit yleensä ovat joko sarjakakkaajan tai homeen takia suljettuina. Uimahallista löytyy avaruutta, holvikaaria ja pylväitä - ja pylväillä en nyt tarkoita.. Ymmärtääkseni alakerta kuitenkin toimii, kuten mikä tahansa uimahalli, mutta itse olin astetta porvarillisemmassa yläkerrassa, jossa saa oman verhoilla eristettävän loosin, 60-luvun sairaalasta varastetun sängyn ja kylpytakin, sekä pöydän ja tuolit. Yläkertaan on myös mahdollista tilata ruokaa ja juomaa samppanjasta simaan ja suolakurkuista lohikeittoon. 

Olen ollut aikuisena sikäli onnellisessa asemassa, että olen päässyt nauttimaan samppanjan paahteisista aromeista monissa toinen toistaan hienoimmissa paikoissa, kuten Thames-joen rannalla, laivan kannella ja Espoossa. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun pääsin nauttimaan samppanjasta hyvän ystävän seurassa kauniissa ja historiallisessa kylpylämiljöössä - samalla kun keski-ikäiset suomalaiset miehet olivat mailasiltaan vesijuoksemassa vain muutaman metrin päässä, suoraan näkökentässäni.

PS. Näin loppuun vielä muistuttaisin, että hyväntekeväisyyskeräykseni on vielä viikon verran auki, joten jos haluat lahjoittaa syöpätutkimukseen ja itsemurhienehkäisytyöhön, voit tehdä sen tästä linkistä.

Ihanaa viikonloppua,

Prinssi

Doolally

Yhteiskuntarauha

Oikein ihanaa perjantaita! 

Yhteiskuntarauha on taas pelastettu ja valtarakenteiden vakaus tarkistettu, kun soutajien ja Onlyfans tähtien verotiedot on saatu koko kansan tietoon. Tämä onkin hyvä, koska yhteiskunnan vakaus on varmasti koetuksella talven aikana, kun soppatykkien ääreen saadaan kaikki ahtaajista lastenhoitajiin. Lastenhoitajat ovat kupanneet valtion kassaa sen verran kauan ja hartaasti, että sotejohtajien palkkoihin ei meinaa enää fyrkat riittää. Tämähän ei käy, joten säästötalkoot on saatava. Blogin tulevissa osissa otammekin uudestaan käsittelyyn rahaa säästävät ruokavinkit soijariisin ja tomaattipastan valmistamiseen.

Koska olen vielä välttynyt leipäjonoilta ja soppatykeiltä, eikä vaalimakkaraakaan vielä ole jaossa, olen pakotettuna syönyt lounaani työmaaruokalassa. On positiivista, että jälkiruoka on tarjolla joka päivä, mutta siihen ne positiiviset asiat sitten loppuvatkin. Olen ollut nykyisessä firmassani kutakuinkin kaksi ja puoli kuukautta töissä, ja eilen olisin jo woltannut, jos kollegani ei olisi täsmälleen sillä hetkellä kysynyt minua syömään, kun sain sovelluksen auki. Olen niin nuori, etten nähnyt Kekkosen valtakausia livenä, mutta ymmärsin, että viimeisissä vaaleissa hänellä ei ollut lainkaan vastaehdokasta, koska maassamme ei ollut kuin raastepöytä, jolla oli yhtä jakamaton kansansuosio. Raastepöytä oli kuitenkin niin suuren muutoksen äärellä kaukomailta kuskatun ananaksen kanssa, että Kekkonen valittiin viimeiselle kaudelle, vaikka hänen kaalinsa oli kerennyt jo muuttua raasteeksi.

Ei voi kun toivoa, että presidentinvaalien toiselle kierrokselle pääsee muitakin kuin Minä Aaltonen ja kielitieteet nieleskelyyn vaihtanut Besserwisserin suurvisiiri, koska sen verran vahva asema tuntuu raastepöydällä kansan syvissä riveissä edelleen olevan. Maamme parhaan lounasravintolan äänestyksen voitti taannoin Vantaalainen Star Lunch, josta maamme isoin sanomalehti teki ansiokkaan jutun, jonka mukaan ”sisustus on tunnistettava sekoitus italialaista perheravintolaa ja kebabpitseriaa” ja ”täyteen tuli”. Voittajan opit on oman työpaikkani ruokalassakin selvästi huomattu, koska vaikka jouduinkin katsomaan Googlesta onko Kolja oikea kala, ja sisustus on tunnistettava sekoitus bulgarialaisen lentokentän aulaa ja hyvinkääläistä bensa-asemaa, on kyseinen ravintola aina täynnä.

Kansa saa mitä kansa ansaitsee: raastepöydän lounaaksi ja presidentiksi.

Ihanaa viikonloppua,

Prinssi

PS. Hyväntekeväisyyskeräykseni on edelleen auki ja kaikki lahjoitukset otetaan mielihyvin vastaan. Lahjoittamaan pääset tästä.

Lounaaseen kuulunut raastepöytä ei mahtunut kuvaan

Ylivoima

Ylivoimaista lauantaihuomenta!

Ulkona on ylivoimaisen harmaa ja sateinen sää, mutta se ei menoa haittaa, koska ämyreistä kantaa Little Simzin sulosoinnut ja paahtoleivän päälle on kananmunaa ja papuja tomaattikastikkeessa. Keli on Englannista, niin miksei safkat ja musatkin. 

Otettaisko alkuun sporttivartti? 

Pari viikkoa sitten kävi taas ilmi, ettei Hel-Hel-Helsinkiä pystytä Suomen jalkapallo(teko)viheröillä kaatamaan. Espoolaiset eivät hävinneet metroderbyissä pelkkiä pisteitä, vaan myös kassan rahat. Honka onkin sen verran konkassa, ettei palkkoja ole saatua maksettua. Myös KUPSilla on edessä luultavasti laihemmat vuodet, kun Ari Lahti laittoi lompakkonsa takaisin taskuun. HJK olikin lopulta niin ylivoimainen, ettei uudeksi päävalmentajaksi palkattu edes päävalmentajaa, vaan espanjalainen apuvalmentaja. En ole aina kokenut Veikkausliigaa omakseni, enkä täysin koe sitä ehkä vieläkään, mutta mielenkiintoni kotimaista jalkkista kohtaan on kasvanut täsmälleen samaa tahtia Valioliigaseurojen ja jalkapallon MM-kisojen sheikkiomistusten kanssa. Aavikoiden öljyrahojen huuto on kaikunut viime vuosina vähän lajissa kuin lajissa sen verran kovana, että kansan lajeiksi ei ole kohta enää tarjolla kuin taistelupetankki, pesäpallo ja leet. Tahko Pihkalankin menneisyyteen mahtuu yhtä ja toista, joten ehkä pesiskin pitää unohtaa. 

Oisko sitten kulttuuri?

Katsoin edellisen viikon aikana sekä True Liesin, että Astroid Cityn. Tuskin tarvitsee paljon avata kumpi oli parempi. Vaikka hevonen hississä kuulostaakin ehkä enemmän Wes Andersonilta, kuin David Cameronilta, oli se kuitenkin jälkimmäinen, jonka rainasta tuokin realismin veitsenterällä sujuvasti taiteileva kohtaus löytyy. Asteroid Citykin oli ihan hyvä, mutta näytelmän ja elokuvan yhteenliittäminen harvoin hirveän hyvin toimii. Se miten Dogville on saanut IMDB:ssä arvosanakseen kasin selittyy varmaan jollain Irakin sodan synnyttämällä joukkopsykoosilla. Monet meistä päätyvät tekemään samoja asioita uudestaan ja uudestaan, ja olen itsekin valmis nostamaan virheen käden merkiksi, koska vaikea tässä blogissa mitään ihan järkyttävää kehityskaarta on löytää. Toivoisin kuitenkin, että Wes ohjaisi vaihteeksi jonkun hieman erilaisen elokuvan, koska jos on tietoo ja on taitoo ja on rohkeutta... ja on ylivoimaaaaaaaaaaaaaaaa

Ei kai siin, lisää ääntä ja ens kertaan.

Prinssi.

PS. Miesten terveys on koetuksella. Mä voin kasvattaa viikset, jos sä sponsoroit. Kerätyt rahat menee mm. syöpätutkimukseen ja itsemurhien ehkäisytyöhön. Tätä kun klikkaa niin voi lahjoittaa.

Tätä se suomifudis sit parhaimmillaan on. 1600 katsojaa Mustapekka areenalla, makkara 2,5€, 0-0 ja muistot koulun liikkatunneista.