keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Arki

Hej, Jag heter Kalle. Omskakas ärtsoppa. Vilkaisin tuossa viimeisen blogikirjoitukseni päivämäärää, ja totesin, että siitä on hetki vierähtänyt kun olen viimeksi omia sanallisia timanttejani teille jakanut (kirjoittanut keskinkertaista blogia).

Paljon on taas kerennyt muuttua sitten viime kirjoituksen. Viimeksi olin hädin tuskin muuttanut uuteen kotiini, mutta nyt, kuukautta myöhemmin, olen jo ostanut lakanat ja kääntänyt sängyn toisin päin.

Olen myös saanut osan koulutuksestani loppumaan, ja olen tehnyt hieman jopa ihan oikeita töitä. Syy, miksi laitoin koko kuuden ja puolen vuoden ruotsinoppini peliin heti alkumetreillä, onkin se, että kuulen työpaikallani ruotsia ja englantia suunnilleen 50-50. Hauskaa tästä tekee se, että en osaa tästä kuin sen jälkimmäisen 50. Nyt näyttää myös siltä, että muutaman kuukauden päästä saan vastuualueekseni Norjan. En ymmärrä kieltä, enkä ole ikinä käynyt Norjassa, joten olin luonnollinen ykkösvalinta.

Muuten työpaikalla sujuu kaikki oikein mainiosti. Olen viimeisen kahden kuukauden aikana juonut saman verran pillimehuja ja syönyt 14 kertaa enemmän sushia kuin aikaisempien 27 vuoden aikana yhteensä. Tämä johtuu siitä, että sekä lounaat että virvoitusjuomat ovat ilmaisia. Pidän uudesta työpaikastani muutenkin, mutta tämä on ehdottomasti paras asia koko lafkassa. Jos on 27-vuotias ja duunipaikalla on ilmaiset pillimehut tietää, että on pelannut korttinsa oikein.

Duunin ulkopuolella en sen sijaan ole vielä hirveästi tehnyt. Osin tähän on ollut syynä läksyt, osin laiskuus. Yksi asia, josta kuitenkin tietää, etten suinkaan ole se laiska sika, joksi (Tässä vaiheessa Kalle alkoi epäillä, että ”joksi” ei ole sana, ja huomasi lisätodisteita siitä miten nopeasti suomenkieli unohtuu.)(Siitä miten….pilkku?......suomenkieli….pienellä?..yhteen….?) äitini, isäni, veljeni, kälyni, sukuni, tyttöystäväni, kaverini, tuttuni, entiset opettajani, armeija ja duunikaverini on minua kutsunut, on se, että rekisteröidyin tänään julkisen terveydenhuollon piiriin. En ollut maassa kuin 18 kuukautta ja heti rekisteröidyin. Sinänsä haluttomuuteni asiaa kohtaan ymmärtää, että koko homma vei liki viisi minuuttia.

Koska unohdin täysin kaiken mitä aion tähän blogiin kirjoittaa ja kello on jo vaikka kuinka paljon ja vanhuus ja säkkeys ja lukuiset syyt, lopetan tämän blogin nyt tähän.

Ja koska kaikki hyvät näyttelijät ja koomikot kuolevat näköjään oikealta ja vasemmalta, ja koska Nytin ja Hesarin nettisivut ovat niin perseestä, että tekee mieli lopettaa tilaus, linkkaan tähän nyt ainoan hyvän asian, jonka olen Nytistä viime vuosina löytänyt. Linkki.

Ensi kertaan,


Joe  

Voitin palkinnon

Paikallisen ikkunasta

Duunipaikan ikkunasta