Hello. En ajatellut näin kesällä kirjottaa tätä blogia, mutta
kun kerta olen nykyään niin hip ja inessä sosiaalimediaskenessä, että perustin
Twitter-tilinkin (toki vain esiintyäkseni YLE:n virallisena Juhannusjuna Twiittaajana,
mutta kuitenkin), niin en voinut olla kirjoittamatta.
Vaikka olin vain 142 päivää poissa, jollain oli silti aikaa
tyhjentää Helsinki ihmisistä ja autoista, rakentaa talot luonnottoman kauas
toisistaan ja istuttaa puita jokaiselle tyhjää Karhu-tölkkiä isommalle
maapläntille. Myös ns. rantojen miesten lukumäärä on vähintään tuplaantunut. Ennen
Helsinki tuntui aivan riittävältä, nyt se tuntuu Kuopiolta. Oulunkylä tuntuu
siltä kuin olisi lähtenyt mökille. Ei sillä, että tyhjyys, tila ja metsä välttämättä
olisivat huonoja asioita, mutta kun kerkesi jo tottua siihen, että kaduilla on
muitakin kuin feissari, stevari ja spurgu, kaipuu Londooseen nostaa myös ajoittain
puolimetrisellä mikrofonin tuulisuojalla verhottua Kuningattaren vartijan
päätään. Yhtenä päivänä ikävä yltyi niin kovaksi, että katsoin elokuvan The
Queen (ei se bändi vaan se jätkä).
Helsingin kutistuneesta koosta huolimatta, kesälomani on
alkanut varsin lupaavasti. Juhannus sujui perinteisin menoin maailmaa parantaen
ja skumppa skumpalta komeammaksi muuttuen. Vaikka kesä on hädin tuskin alkanut,
säiden puolesta voisi olla vaikka talvi, olen silti jo saavuttanut kesän
tavoitteeni. Luin kirjan. Vaikka olenkin kuuluisa siitä, etten tee ikinä
mitään, olen silti nähnyt jo livenä Ari Koivusen (niin njäh kuin odotin) ja
Michael Monroen (vielä parempi kuin odotin), käynyt tullimuseossa (näytti vielä
enemmän yläasteen ryhmätyöltä kuin odotin) ja käynyt lenkillä (näin enemmän
lunta kuin odotin). Jo mainittujen asioiden lisäksi olen kunnostautunut myös
työrintamalla. Kävin tänään ajamassa kummitätini pihalta nurmikon.
Huomenna on kuitenkin päivä, jota olen tässä jo muutaman
viikon odottanut. Muutan putkiremontin keskeltä Helsingin Kallioon. Helsingin
Kallioon, jossa on kylpyamme. Ei sillä, etteikö putkiremontit olisi
hyödyllisiä, mutta kuinka paljon sitä seinää voi piikata!? Koska korvatulppien
pitämiseen kotona johtanut melu ei ole tarpeeksi, tulee sitä sementtiäkin
sekoittaa rappukäytävässä, niin että asunnoissa on enemmän pölyä kuin
hiekkatiellä Saharassa. Koska kaikkeen tottuu, onkin mielestäni hyvä, että
sähkökatkot tulevat sentään etukäteen ilmoittamatta, jotta turhaa rutiinia ja
leipiintymistä ei pääse syntymään. Koska vesikidutuksesta tulisi päästä eroon,
suosittelenkin CIA:n poikia asuttamaan terroristit yksiöön, jossa on
putkiremontti ja antamaan heille mokkulalla toimivan netin. Edellä mainituista seikoista
johtuen, aion palkita itseni huomenna kunnon kylvyllä. Toki ymmärtäen tämän
riistävän minulta viimeisetkin maskuliinisuuden rippeet, mutta se joka väittää,
etten ole neljä päivää kestävällä kesätyörupeamallani ansainnut
vaniljantuoksuista kylpyä R Kellyä kuunnellen ja Aku Ankan taskukirjaa lukien,
kuuluu em. terroristeihin. Olen jo alustavasti silmäillyt Body shopissa
myytävää vaniljantuoksuista suihkugeeliä. Sinulle, joka pidät makeista
itämaisista tuoksuista.
Mikäli tästä blogista tulee vielä toinenkin tällainen kivan
kesäinen fantsu hyttysiltä ja makkarakepin nokasta tuhkaan pudonneelta makkaralta
tuoksuva kesäpäivitys, siinä käsitellään luultavasti sitä, että Ally McBeal oli
ennen parempi, ja että jalkapallon EM-kisat ovat vain aikaavievää naurettavaa
teatteria. Ashley Young teki oikein vetäessään pilkun ylärimaan ja
protestoidessaan näin urheilulajin saamaa liian merkittävää yhteiskunnallista asemaa. En olisi
edes halunnut, että Englanti voittaa. Saatana.
Olympian Prinssi
 |
| Miksi ihmiset laittavat nettiin kuvia tekemistään annoksista? |
