Lassie palaa kotiin

Kuten on loppu dödöni, on kesäloma nyt myös lopussa. Koska jokainen itseään kunnioittava kirjoittaja kirjoittaa lentokoneessa, aion nyt tehdä saman, vaikka ainakaan ruokatavoistani ja kroppani kohtelusta päätellen en itseäni taida juuri kunnioittaa. Hyvä puoli siinä, että lentää suht usein on se, että sen limupullon ja partavaahdon muistaa vihdoin pakata ruumaan meneviin tavaroihin ja lentokentän venäläisiä matkustajia kirjain kirjaimelta tavaaville suomeksi alkaville ja englanniksi loppuville kuullutuksille ei enää repeile kuin sisäisesti. Sille kyllä repesin ihan ulkoisestikin, että jollain sukkasandaalilla oli repussaan Pokémon Championships 2008 -merkki. Joka tapauksessa istun nyt 60-asteisessa lentokoneessa ("koska ilmastoinnin ylläpitävää moottoria ei saa Suomen lainsäädännön mukaan pitää erikseen päällä, vaan on odotettava, että lentokoneen moottorit voidaan käynnistää") matkalla kotiin, ollen lentoni 153. matkustaja, jolla on Ipad sylissään ja ollen 3. matkustaja, joka ei nuku. Vaikka Helsinkiin olisi ollut vielä mukava jäädä, on kavereiden nurkissa pyöriminen kuitenkin aina vähän nihkeää. Myös KFC:tä  ja intialaisten kioskinpitäjien kanssa hustlaamista on ollut ikävä.

Kesäni oli kaikin puolin varsin onnistunut. Kesän ainoat tavoitteeni oli tehdä apurahahakemus gradua varten ja lukea kirja. Hakemusta en luonnollisesti tehnyt, mutta kirjan luin. Luin itseasiassa useammankin. 50 Shades of Grey ei missään nimessä ole hyvä kirja, mutta kesälukemisena täysin ässä. Olen aina halunnut lukea jonkun niistä S-marketin kassalla myynnissä olevista Harlekiini-kirjoista, mutta nyt ei ole enää tarvetta. Sain kesän aikana tehtyä myös paljon pakollisia kesähommia kuten mansikoiden syömisen, puistossa nollaamisen, nurtsin leikkaamisen, katiskan tarkastamisen ja munasillaan mökkilaiturilta viiden askeleen vauhdeilla hyppäämisen. Vaikka Lontoo kaikenlaista tarjoaakin, on naku-uinnin puuttuminen kuitenkin selkeä miinus. Harvoin sitä tuntee olevansa yhtä elossa kuin alasti mökkitietä hyttynen korvakäytävässä, silmässä, pakarassa, pohkeessa, sormien välissä ja niskassa juostessaan. Tein myös tukun asioita, joita en edes kesää suunnitellessani osannut ajatella. Kävin purjehtimassa, join lonkeron ja kävin Ari Koivusen keikalla. Vaikka säät oli huonot, on minulla silti hullu bruna ja tukku hyviä muistoja.

Koska olen viime yönä nukkunut melko tarkkaan 72 minuuttia (pakkaaminen jäi vähän viime tippaan), on tämä teksti melko shaibaa ja melko lyhyt. Suunnitelmissa olisi kuitenkin metskata jostain lippu naisten soutumiekkailun alkusarjan aamueriin, joten jos se natsaa, on lähiaikoina tulossa jonkin sortin kisaraporttia. Tai sitten vaan yleistä hajoamista turisteista.

Voimia alkavaan viikkoon,

Kalle Harva, Lontoo

Näin lopuksi seuraa vielä oikaisu. Olen elämäni aikana sanonut Espoosta ja espoolaisista paljon pahaa. Osa syystä ja osa syyttä. Olen jopa naurahtanut MC Taakibörstan lainille ”Espoo, yhtä aito kun tekodikki ja kaks lesboo”, mutta nyt vedän kaikki pahat sanani pois. Espoo on rauhallinen ja mukava. Espoo on kaunis ja maisemat ovat hyvät. Espoo on kuuma. Espoo on myös hauska ja Espoo osaa tehdä mielettömän hyvän kanttarelli-pekonipiirakan. This is for you, baby: Stig Dogg – Vadelmasuklaa.

Twitteristä, Helsingistä ja vesikidutuksesta

Hello. En ajatellut näin kesällä kirjottaa tätä blogia, mutta kun kerta olen nykyään niin hip ja inessä sosiaalimediaskenessä, että perustin Twitter-tilinkin (toki vain esiintyäkseni YLE:n virallisena Juhannusjuna Twiittaajana, mutta kuitenkin), niin en voinut olla kirjoittamatta.

Vaikka olin vain 142 päivää poissa, jollain oli silti aikaa tyhjentää Helsinki ihmisistä ja autoista, rakentaa talot luonnottoman kauas toisistaan ja istuttaa puita jokaiselle tyhjää Karhu-tölkkiä isommalle maapläntille. Myös ns. rantojen miesten lukumäärä on vähintään tuplaantunut. Ennen Helsinki tuntui aivan riittävältä, nyt se tuntuu Kuopiolta. Oulunkylä tuntuu siltä kuin olisi lähtenyt mökille. Ei sillä, että tyhjyys, tila ja metsä välttämättä olisivat huonoja asioita, mutta kun kerkesi jo tottua siihen, että kaduilla on muitakin kuin feissari, stevari ja spurgu, kaipuu Londooseen nostaa myös ajoittain puolimetrisellä mikrofonin tuulisuojalla verhottua Kuningattaren vartijan päätään. Yhtenä päivänä ikävä yltyi niin kovaksi, että katsoin elokuvan The Queen (ei se bändi vaan se jätkä).

Helsingin kutistuneesta koosta huolimatta, kesälomani on alkanut varsin lupaavasti. Juhannus sujui perinteisin menoin maailmaa parantaen ja skumppa skumpalta komeammaksi muuttuen. Vaikka kesä on hädin tuskin alkanut, säiden puolesta voisi olla vaikka talvi, olen silti jo saavuttanut kesän tavoitteeni. Luin kirjan. Vaikka olenkin kuuluisa siitä, etten tee ikinä mitään, olen silti nähnyt jo livenä Ari Koivusen (niin njäh kuin odotin) ja Michael Monroen (vielä parempi kuin odotin), käynyt tullimuseossa (näytti vielä enemmän yläasteen ryhmätyöltä kuin odotin) ja käynyt lenkillä (näin enemmän lunta kuin odotin). Jo mainittujen asioiden lisäksi olen kunnostautunut myös työrintamalla. Kävin tänään ajamassa kummitätini pihalta nurmikon.

Huomenna on kuitenkin päivä, jota olen tässä jo muutaman viikon odottanut. Muutan putkiremontin keskeltä Helsingin Kallioon. Helsingin Kallioon, jossa on kylpyamme. Ei sillä, etteikö putkiremontit olisi hyödyllisiä, mutta kuinka paljon sitä seinää voi piikata!? Koska korvatulppien pitämiseen kotona johtanut melu ei ole tarpeeksi, tulee sitä sementtiäkin sekoittaa rappukäytävässä, niin että asunnoissa on enemmän pölyä kuin hiekkatiellä Saharassa. Koska kaikkeen tottuu, onkin mielestäni hyvä, että sähkökatkot tulevat sentään etukäteen ilmoittamatta, jotta turhaa rutiinia ja leipiintymistä ei pääse syntymään. Koska vesikidutuksesta tulisi päästä eroon, suosittelenkin CIA:n poikia asuttamaan terroristit yksiöön, jossa on putkiremontti ja antamaan heille mokkulalla toimivan netin. Edellä mainituista seikoista johtuen, aion palkita itseni huomenna kunnon kylvyllä. Toki ymmärtäen tämän riistävän minulta viimeisetkin maskuliinisuuden rippeet, mutta se joka väittää, etten ole neljä päivää kestävällä kesätyörupeamallani ansainnut vaniljantuoksuista kylpyä R Kellyä kuunnellen ja Aku Ankan taskukirjaa lukien, kuuluu em. terroristeihin. Olen jo alustavasti silmäillyt Body shopissa myytävää vaniljantuoksuista suihkugeeliä. Sinulle, joka pidät makeista itämaisista tuoksuista.

Mikäli tästä blogista tulee vielä toinenkin tällainen kivan kesäinen fantsu hyttysiltä ja makkarakepin nokasta tuhkaan pudonneelta makkaralta tuoksuva kesäpäivitys, siinä käsitellään luultavasti sitä, että Ally McBeal oli ennen parempi, ja että jalkapallon EM-kisat ovat vain aikaavievää naurettavaa teatteria. Ashley Young teki oikein vetäessään pilkun ylärimaan ja protestoidessaan näin urheilulajin saamaa liian merkittävää yhteiskunnallista asemaa. En olisi edes halunnut, että Englanti voittaa. Saatana.

Mukavaa kesää!

Olympian Prinssi

Miksi ihmiset laittavat nettiin kuvia tekemistään annoksista?