Tervetuloa ja ihanaa syksyä! Blogi on ollut viime aikoina hieman tauolla, mutta mitä nyt nopeasti tuota edellistä seitsemän vuotta vanhaa postausta vilkaisin, niin sen verran hyvin tuntuivat nuo ennustukset osuneen, että pitää koittaa vuoden lopussa ennustaa taas pari seuraavaa vuotta ja presidenttiä.
Talvi ei ole vielä tänä vuonna yllättänyt autoilijoita,
mutta ajattelin kertoa omasta autokuumeen noususta, ja sen laskusta.
Kuka muistaa vielä pandemian? Tuon turvaväleistä, norjanmatkailusta,
yhdysvaltalaisista eläintarhanpitäjistä tehtyjen dokumenttien, ja pandemia-autojen
ostamisesta tehdyn tiiviin kudelman. Kuten kaikki muutkin, teimme puolisoni
kanssa kaikki listatut asiat, ja ennen kaikkea ostimme auton! Ostimme
vanhuuttaan kiiltävän hopeanharmaan paholaisen, johon tšekkiläiset insinöörit
ovat vuodattaneet kaiken osaamisensa. Paholaisessa oli pari naarmua ja iso
takakontti, mutta kenessä meistä ei tässä iässä olisi.
Kuten kaikki muutkin, lisäsin joka rokotekierroksen myötä
myös golfkierroksieni määrää. Vaikka golf-kenttien parkkipaikat olivatkin
Tesloilla ja katumaastureilla päällystetyt, ei automaattivaihteista Skodaa
tarvinnut kolopalloa pelaamaan mennessä häpeillä. Yksi pienen pienen pieni
valituksen aihe kuitenkin oli. Kukaan ei ole täydellinen, eikä ollut
Hopeanuolikaan. Bluetoothia pystyi autossamme käyttämään vain puheluihin, mutta
ei musiikin kuunteluun.
Onneksi on Amazon, koska piuha iPhonen ja Skodan välille
löytyi helposti ja ongelma korjaantui. Nykyihmistä ei kuitenkaan ole tehty
piuhalliseen aikaan, joten tarvittava johto oli aina solmussa, ja toimi vain,
jos se oli juuri oikeassa asennossa kuuhun, tuuleen, pelkääjänpaikan istuimeen
ja mukinpidikkeeseen nähden. Kaikki, jotka ovat joskus kuunnelleet pätkivää
musiikkia, tietävät, että se ei oikeastaan ole vaihtoehto. Aloinkin kuunnella
yhä enemmän radiota, mutta huomasin silti vaikutuksen kehossani, kun istuin
ystävieni autoissa, joissa oli taulu-tv:n kokoiset näytöt, tai kun Flow:ssa
mainostettiin uutta ja kiiltävää sähköautoa.
Yöunet lyhenivät ja autokuume kasvoi. Kerroin puolisolle,
että Hopeaketun voisi edelleen myydä suunnilleen samalla hinnalla, kun
ostohetkellä ja kättä ei tarvitsisi kovin syvälle taskuun laittaa, että hieman
päivitetty auto heltiäisi.
Viime perjantaina oli melko hyvä sää ja ajattelin loman
kolmanneksi viimeisen päivän kunniaksi käydä vielä golfaamassa. Soitan
puhelimellani noin kerran kuussa, mutta motarilla ajellessa on hyvin aikaa,
joten yritin soittaa, vain huomatakseni, etten ollutkaan vielä käyttänyt uutta
puhelintani autossa, eikä autoni löytänyt puhelinluetteloani. Jouduin ajamaan
auton liittymästä ylös ja laittamaan tien varteen parkkiin, koska puhelimen voi
parittaa vain auton ollessa paikallaan. Valikoita plärätessäni huomasin
kuitenkin kohdan, joka kuului “Media player – Active device”.
Pidin aina itseäni suhteellisen hyvänä erilaisten
tietokoneiden, laitteiden ja järjestelmien kanssa. En kuitenkaan tajunnut, että
ne ajathan kuuluvat ennen kaikkea nuoruuteen. Kun ihminen tulee tiettyyn ikään nenäkarvoista
voi neuloa villapaidan, selkä hajoaa, ja teknistä apua pitää pyytää joko omilta
tai naapurin lapsilta. Kahden vuoden käytön jälkeen kävikin siis ilmi, että
autossamme olisi aina voinut kuunnella musiikkia Bluethoothilla. Kaikki ne
radiomainokset, kaikki tekopirteät juontajat, Popeda ja Suomirock – Kaikki.
Turhaan.
Olkaa ystävällisiä, rohkeita ja muistakaa välillä seistä.
Ensi kertaan,
Prinssi
 |
| Golf on kaunista |
