Wrapped

Koska ruotsalaiset ovat rikkaampia ja kauniimpia, ruotsalainen Spotify keksi näyttää käyttäjilleen dataa heidän vuoden aikana kuuntelemista kappaleista jo vuonna 2016. Koska Suomi tulee Yhdysvaltoja ja Englantia kymmenen vuotta perässä, mutta Ruotsia vain seitsemän, on hullutus edennyt tänä vuonna siihen pisteeseen, että vastaavanlaisen kertauksen sai Yleltä nimellä Kääre ja K-kauppiailta nimellä Ruokavuosi. Nyt tiedänkin, että käytin Ylen palveluita enemmän kuin 98% ikäisistäni ja ”kuulun top 20 prosenttiin parhaista faneista sporttieväiden kategoriassa”. 

Olen joskus syyttänyt suomalaisia jonkinlaisesta näköalattomuudesta ja rohkeiden uusien hankkeiden puutteesta, mutta haluan nostaa hattuni K-kaupan suuntaan ja kehua heitä palaverista, jossa on päätetty kirjoittaa oheisessa kuvassa näkyvä rikkinäinen haiku ja laittaa siihen vielä linkki, jolla voin helposti jakaa someen tämän lorun melko banaalista ja epämääräisestä faktasta. Jos haluamme nousta tästä nykyisestä talouden alhosta, juuri tällaisilla paskasti kierrätetyillä innovaatioilla se tapahtuu. Tähän kun vielä lyödään ruuan arvonlisäveron nostaminen kylkeen, niin Suomi on kohta sellaisessa myötätuulessa, ettei Riikka Purrastakaan tule enää mieleen köyhät kadotukseen tuominnut Thatcher, vaan tanssilattian aina täyttävä, juuri uuden joululevyn julkaissut, popin kuningatar, Cher!

Kun riimi on heikko, Hart-Sportiin tukehtuu saliveikko

Thatcheriin ja Cheriin on aina hyvä lopettaa. Kiitos kaikille lukijoille tästä syksystä! Tätä blogia luettiin syyskuun jälkeen 1500 kertaa, joten kaikki lukijat eivät välttämättä olleet omasta perheestä. On ollut todella mukava kirjoittaa pitkästä aikaa. Jää nähtäväksi, onko luova tauko tällä kertaa seitsemän päivää vai seitsemän vuotta. Viettäkää ihana joulu ja riehakas uusivuosi!

Prinssi

Miksi nuoriso on niin kämästä?

Miksi nuoriso on niin kämästä? Tätä ikivanhaa kysymystä on viime aikoina mietitty ihan valtionjohdossa asti, kun virolaisten pisatulokset olivat niin paljon omiamme parempia, että eestin eliittikoululaiset olisivat varmaan päihittäneet omat tyhmät teinimme, vaikka olisivat tehneet pisatestinsä suomeksi. Nykynuoret eivät osaa lukea eivätkä laskea. Nuorisolaiset eivät myöskään liiku. He somettavat liikaa. Kiusaavat koulussa ja puukottavat kaupungilla. Eivätkä he mene tarpeeksi aikaisin hyväpalkkaisiin töihin. Toista se oli ennen. Kun valmistuin lukiosta, olivat pisatulokset absoluuttisessa huipussaan, eikä TikTokissa luuhaamiseen käytetty aikaa lainkaan.

Mutta, miten siitä nuorisosta on niin kämästä pääsyt edes tulemaan? Meidän aikuisten vika se ei ainakaan ole. Kuinka siis saada nuoriso takaisin kaidalle tielle, opiskelemaan ja laittamaan suomi kuntoon? Toimittajat kerkesivät jo tehdä osansa. He tutkivat asiaa ja kirjoittivat jutun kolme kertaa päivässä treenaavasta taitoluistelijasta, joka kirjoitti kahdeksan ällää salkowia hypätessään. Päättäjät paneutuivat myös ongelmaan ja päättivät parhaan lääkkeen koostuvan leikkauksista, kirjojen alv:n nostamisesta ja seinättömistä luokkahuoneista.

Joten mitä nuoret kehtaavat enää edes vaatia? Koulutuksesta leikattiin, niinkun sovittiin. Kirjoitettiin inspiroiva HS Visio juttu 13-vuotiaasta startup-yrittäjästä, joka nosti oman kehon painon verran penkistä. Näytettiin, että kaikki on itsestä kiinni. Ahkeralla työnteolla voi kuka vain saada nollatuntisopimuksen ja mediaanipalkan. Jos kaidalta polulta hairahtuu, pikkaisen vain raiskaa ja vähän vaan huumeita myy, niin yhteiskunta kantaa ja levittää maton Veitola.dociin haastateltavaksi. Jos Veitola on Yökylässä, niin Aki Linnanahde kirjoittaa sinusta kirjan. Mitä muuta ne nuoret oikein haluavat!?

Tämän kertainen viikon kysymyksemme onkin ”Mitä muuta ne nuoret oikein haluavat!?”. Vastata voit Instan DM:ssä, kadulla tai alla olevassa kommenttiboksissa. Vastanneiden kesken arvotaan Pääministerin morsian -kirja.

A: Seinät luokkiin
B: HS Vision palavan helvetin tulessa
C: Heittotähtiä
D: Aki Linnanahteen kirjan Milan Jaffista
E: Bakan ja Samuelin villillä kortilla takaisin Amazing Race Suomeen

Rakentakaa nuoret enemmän legoja, niin ei tarvitse olla muita ihmisiä puukottamassa

Keskusta autioituu

Data’s in! Kuuntelin Spotify:ta kuluneen vuoden aikana 30419 minuuttia. Kuuntelen myös radiota noin tunnin päivässä, joten hereilläoloajastani olen napit korvissa noin kaksi ja puoli tuntia. Jos olet luullut, että puhun sinulle, olen luultavasti vain räpännyt mukana kuunnellessani Gasellien Ime Huiluu -kappaletta.

Korkean inflaation aikana säästäminen ei tunnetusti kannata, joten blogin toimitus suuntasi Stockalle ostamaan rytkyjä. Nyt kun ei enää näytä nuorelta ja elinvoimaiselta vaan vanhalta ja palkkatuloiselta, saa Stockalla myös hyvää palvelua. Hyvään palveluun varmasti auttaa myös keskustan tyhjeneminen, joka johtuu siitä, ettei autolla enää voikaan ajaa ruotsalaisen teatterin ovien eteen parkkiin, kuten ennen.

Yksityisautoilijoita on kuritettu niin paljon, ettei voi kun toivoa, että inflaation kurimuksessa horjuva keskiluokka löytää takaisin keskustaan, vaikka sitten julkisilla (kirjoittajan suuhun tuli vähän laattaa). Stockalta saa kohta enää kalsareita ja ravintoloitakin suljetaan oikealta ja vasemmalta. Keskustasta kaatui kullattuja katkarapuja myynyt Terroir, mutta myös Hakiksesta kaatui paikallista heinää myynyt Skutta. Jopa Pasilan halpaa pitsaa myynyt Pikku Napoli meni nurin. Suomi nousi 90-luvun lamasta lähinnä pitsaa syömällä, joten tästä lamasta pitäisi päästä kuiville Mikael Gabrielin 26 euron Billy's Pan Pitsalla.

Kun Stockan myyjän suusta lopulta kuului kassakoneen kilahdus, ja silmissä vilahti dollarin kuvat, jatkoi blogin toimitus kohti yksiä ja ravintolaa, joka ei vielä kirjoitushetkellä ollut konkurssissa. Vaikka kyseessä oli suhteellisen kysytty ravintola, sai sieltä silti pöydän melko helposti, kun oli valmis syömään maanantaina puoli yhdeksältä illalla. Kaikki autoilijat olivat luonnollisesti vauva.fi:ssä vaatimassa Helsingin alle keskustatunnelia, joten pöytävarauksista ei ollut tappelemassa meidän lisäksemme kuin roadmanit ja kaduilla pyörineet arokierijät.

Vaikkei stadin raflat aina olisi suitsutuksen arvoisia, niin nyt oli! Luovuus kukkiin kaaoksesta -ravintolan sisustus oli jotain Twin Peaksin ja kierrätyskeskuksen välistä, mutta palvelu oli hyvää ja ruoka erinomaista. Pöytään kannettiin kahdeksan toinen toistaan parempaa annosta ja lopuksi lasiin kaadettiin vielä yuzulla maustettua sakea. Jos olet joskus aikaisemmin maistanut sakea ja tullut siihen tulokseen, että sake maistuu erehdyttävästi lasinpesunesteeltä ja perseeltä, suosittelen koittamaan vielä yuzusakea. Alkosta ainakin näyttäisi löytyvän.

Nyt kun viini- ja ruokavinkit on annetta, jäljellä on enää menovinkit. Blogimme suosittelee tällä kertaa reissua Vermoon. Matkan voi taittaa kätevästi uutuuttaan hohtavalla ratikalla. Paikan päällä voi nauttia uhkapeleistä, juomasta ja ruuasta. Ties vaikka olisit yhtä onnekas, kun blogin toimitus, ja näkisit Vermossa käydessäsi Toni Niemisen.

Luovuus ei ollut tässä vaiheessa vielä kukkinut kaaoksesta

Luonto

Kuka olisi uskonut, että vanhemmiten metsässä voi käydä myös epäironisesti? Itse en uskonut, mutta muistan kuulleeni sanonnan epätoivoisista ajoista ja niiden vaatimista teoista. Kun rajamme yli porhaltaa ne sisäministerin mainitsemat 10 miljoonaa paperitonta, voi olla, että kestää jonkin aikaa ennen kuin yhteiskunta on uudestaan pisteessä, jossa eläkeyhtiöiden portfolioanalyytikoille on nykyisen kaltaista kysyntää. Valmistautuessamme yhteiskunnan luhistumiseen ja etsiessämme tekosyytä syödä kaksi Kabanossia sunnuntaina, ajoimme taannoin vantaalaiseen kansallispuistoon kävelemään noin kahdeksan kilometrin lenkin. Moikkailimme muita kävelijöitä, kuin ihka oikeat ihmiset ja kävimme muutaman lauseen mittaisia rentoja keskusteluja vaelluskenkien nastoista ja liukkaista kohdista hymyilevien tervehenkisten luontoihmisten kanssa. Itseni kaltainen vanhan luokan liskoihminenkin tunsi kuinka muinaisen metsäkansamme esi-isät puhuivat minulle kannoissa ja kaatuneissa puissa luonnon kauneudesta ja saapastehtaan osakkeisiin sijoittamisesta.

Vaikka yritin piilotella omaa kokemattomuuttani, kävi se ilmi viimeistään ensimmäisen sadan metrin jälkeen, kun tie loppui ja luonto alkoi. Lintsasin kaikki intin marssit mitä mielikuvituksellisimpiin syihin vedoten, joten minulta oli mennyt ohi se kohta, jossa kerrottiin, että maastokengiltä vaaditaan muutakin kuin pitkä varsi. VMTL:n puutteesta hämmentyneenä, olin harmillisesti laittanut jalkaan kuivan kelin kengät, joten luminen metsä meinasi jäädä bloggaajan viimeiseksi. Pari kertaa olin ilmassa poikittain ja kerran jouduin juoksemaan parikymmentä metriä mäkeä alaspäin, koska en saanut vauhtiani pysähtymään. Aikamoinen metsäkauris bloggaajastakin silti kuoriutui, metsässä supistiin.

Olen valmis hyväksymään sen, että metsässä ja luonnossa voi viihtyä samalla tavalla kuin sivistyksen parissakin. Olen valmis anteeksiantamaan sen, että ihmiset haluavat vapaa-ajalla takaisin siihen samaan metsään ja luontoon, josta kaikki aikaisemmat sukupolvet ovat yrittäneet pois. Se mitä en ole valmis sulattamaan on se, että luonnossa liikkuminen on kaikista pahinta välineurheilua mitä maa päällään kantaa. Aina nauretaan niille padelkeijoille ja tennispaseille, jotka ostavat kuusi mailaa, neljät kengät ja tekniset lasit pelatakseen kuukauden paskasti, ennen kuin laittavat kamat Toriin myyntiin. Ikinä ei naureta niille metsien teroille, joiden fleece-takista irronneeseen mikromuoviin joku mäyrä tukehtuu, ja joilla on kansallispuistossa kävelyyn reisitaskuhousut, cargo-liivi ja Selviytyjät-huivi, vaikka Hakunilan K-Supermarkettiin on kilometrin matka.

Ensi kertaan,

Prinssi

Metsä

Luonto