Uimahalli

Huomenta!

Kuten ehkä huomasit, jäi viime viikon postaus välistä. Osin tähän vaikuttivat varmasti firman pikkujoulut, joista Hak Baker on tehnyt varsin tarkan kuvauksen. Kova tilanne itärajalla ei varmasti myöskään ole voinut olla vaikuttamatta blogin päivitystahtiin, mutta nyt, kun Raja-Jooseppiin on saatu Hjalliskin, en näe mitään syytä miksei tahti tästä paranisi. 

Blogien ja vlogien syvintä ydintä on aina ollut kertoa asioista, joita ei ole vielä julkaistu, tai ovat muuten vain niin harvinaisia ja vaikeasti saavutettavia, ettei tavallisella blogittomalla kansalaisella ole muuta mahdollisuutta nauttia näistä harvinaisista kulutusjuhlan timanteista, kuin blogin lukeminen ja bloggaajan glamourintäyteisen elämän äimisteleminen. Aionkin siksi nyt suositella kaikille käymistä Yrjönkadun uimahallissa, ja samaan hengenvetoon sanoa, että se sulkee ovensa kahdeksi vuodeksi vuodenvaihteessa. 

Itse kävin erään blogin lukijan kanssa kyseisessä uimahallissa elämäni ensimmäistä kertaa reilu viikko sitten, ja oli kyllä erinomainen kokemus. Uintiajat oli jaettu perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti naisille ja miehille, joten ei tarvinnut pelätä, että mallit olisivat olleet kulman takana kuolaamassa salilla muovattua tarzanmaista fysiikkaa, vaan saunomaan pystyi kaikessa rauhassa ihan poikaporukassa. Uimahalli näyttää myös sisältä varsin erilaiselta kuin suomalaiset uimahallit yleensä, ei vähiten siksi, että suomalaiset uimahallit yleensä ovat joko sarjakakkaajan tai homeen takia suljettuina. Uimahallista löytyy avaruutta, holvikaaria ja pylväitä - ja pylväillä en nyt tarkoita.. Ymmärtääkseni alakerta kuitenkin toimii, kuten mikä tahansa uimahalli, mutta itse olin astetta porvarillisemmassa yläkerrassa, jossa saa oman verhoilla eristettävän loosin, 60-luvun sairaalasta varastetun sängyn ja kylpytakin, sekä pöydän ja tuolit. Yläkertaan on myös mahdollista tilata ruokaa ja juomaa samppanjasta simaan ja suolakurkuista lohikeittoon. 

Olen ollut aikuisena sikäli onnellisessa asemassa, että olen päässyt nauttimaan samppanjan paahteisista aromeista monissa toinen toistaan hienoimmissa paikoissa, kuten Thames-joen rannalla, laivan kannella ja Espoossa. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun pääsin nauttimaan samppanjasta hyvän ystävän seurassa kauniissa ja historiallisessa kylpylämiljöössä - samalla kun keski-ikäiset suomalaiset miehet olivat mailasiltaan vesijuoksemassa vain muutaman metrin päässä, suoraan näkökentässäni.

PS. Näin loppuun vielä muistuttaisin, että hyväntekeväisyyskeräykseni on vielä viikon verran auki, joten jos haluat lahjoittaa syöpätutkimukseen ja itsemurhienehkäisytyöhön, voit tehdä sen tästä linkistä.

Ihanaa viikonloppua,

Prinssi

Doolally