Minäkin olin nuori

Muistatko vielä kun olit nuori? Maailma oli auki, tili tyhjä ja kampaus jäätävä. Katsoin äsken noin kymmenen vuotta vanhoja kuvia itsestäni ja olin kokonaan unohtanut, että vuosikymmen sitten oli vielä ihan ok sekoittaa hiusten sekaan porkkanaraastetta ja antaa kuolleet latvat sen jälkeen poliisihevosen syötäväksi. Kampaukseni ei toki ole mitään taidetta vieläkään, mutta saan sen sentään leikattua naapurissa, joten säästyy edes aikaa.    

En toki ole mikään ihan täysin ikäloppu, mutta kyllä sen on pakko vaikuttaa ihmisen kehitykseen, kun Huuhkajia voi mennä katsomaan täyteen myydylle Olympiastadionille, ja voittoa voidaan pitää etukäteen jopa todennäköisenä. Ei minun nuoruudessani. Meillä ei ollut kuin Litti ja Kuningaskin oli aina loukissa kun lokki oli aivastanut pakasteherneen auton konepellin kautta Jaria silmään. Meillä oli Lordi ja hänkin katosi maisemista heti aukion saatuaan. En siis pidä oman sukupolveni tunnelukkoja mitenkään yllättävinä, enemmänkin perusteltuina. 

Joten ihmekös tuo, jos nuoriso vaikuttaa avoimemmalta, osaa puhua tunteistaan ja käyttäytyy järkevästi. Eivät toki ne, jotka ovat Ruotsin tiellä, mutta ne muut. Kävin taannoin sekä Kaikussa, että Kutosella. Tiedoksi kaikille Kallion ulkopuolella asuville, että molemmat ovat kalliolaisempia kuin Flow ja kalliit bisset. Huomasin molemmissa paikoissa, että nuoriso on niin helvetisti fiksumpaa, kuin nuoriso, silloin kun itse olin nuori, että juhlimisestani meni maku. Voi toki olla, että katsoin muiden juhlimista omien keski-ikälasieni läpi, mutta kun minä olin nuori niin baariin mentiin kännissä. Sitten huudettiin ja lähdettiin kotiin enemmän kännissä. Tuntui, että nykynuorilta puuttui kokonaan halu kilpailla siitä, kuka on juonut eniten. Nyt puolet eivät juoneet alkoholia lainkaan ja ne, jotka joivat, vaikuttivat silti olevan niin selvinpäin, että voisivat vielä ajaa kotiin. Kaikussa eräs nuori herrasmies tuli tarjoamaan purkkaa, kun istuin yksin kaiuttimen päällä somettamassa. "Onks kaikki kunnossa? Haluutsä purkan?" Tällainen muiden tunnelman tarkistus tai ystävällisyys tuntemattomia kohtaan ei olisi omassa nuoruudessani tullut kysymykseenkään. Olimme liian kiireisiä huutamaan ja katsomaan, kun "yks intin tupakaveri, yks Keinänen, paini äsken poken kanssa tuol portaissa!". Tanssin Kutosella myös jonkun noin 16-vuotiaan tytön kanssa, joka tuli viereeni ja sanoi "mäkin oon tosi huono tanssimaan, niin voidaan tanssia vierekkäin". Olin toki eri mieltä omista tanssitaidoistani, mutta edelleen sen verran häkeltynyt ilmaisesta purkasta, että laitoin vasenta jalkaa toisen vasemman jalan eteen.

Vaikka omat baari-illat tulevatkin edelleen kalliiksi ja huutaminen on edelleen keskeinen osa juhlintaa, on siinä toki omat etunsa, ettei enää kuulu nuorisoon. Ennen lukion pystyi surffailemaan läpi, kun Vaasan yliopistoon pääsi kuitenkin sisään, vain kävelemällä pääovista syyskuun alussa. Nyt ylioppilaskokeet määrittävät koko suvun tulevaisuuden ja duunissa pitää opettaa omalle pomolle kuinka Teamsia käytetään, vaikka on tehnyt lopputyönään tekoälysovelluksen, joka korvaisi puolet toimiston työntekijöistä. Koen, että oma sukupolveni pääsi vielä suhteellisen hyvään aikaan duunien syrjään kiinni, kun nollakorkoaikana pystyttiin palkkaamaan nekin, joilla ei ollut heittää omaa tekoälymallia tiskiin. Maailmakin oli meille jo sen verran auki, että nduja oli tuttu jo ennen kuin Kotipizzasta sai samannimisen pitsan.

Jouluun on enää 10 viikonloppua aikaa, joten jos saa toivoa: Ottaisin nuorison avoimuuden, tunneälyn ja toksisuudesta irti päästämisen. Vanhemmilta sukupolvilta ottaisin liksan ja mutsin vappusimareseptin.

Hyvää viikonloppua!

Prinssi

Arvatenkin jonkun nuoren kirjoittama teksti kalliolaisen pitserian vessan seinässä

Epäilen tästä Kallion Lidlin edessä olevasta kannanotostakin nuorisoa

Museovirasto ei nähnyt tällä rakennuksella historiallista merkitystä ja antoi luvan rakentaa sen päälle moottoritien, jota pitkin nuoriso voi sitten mopoautoillaan ajaa