Loma

Eilen alkoi loma. Koska olen ollut kassalla jo kohta 25 vuotta, luulin loma kestävän vain viikon, mutta todellisuudessa loma kestääkin kaksi ja puoli viikkoa. Kaikki muut toki tiesivät loman todellisen pituuden koko ajan ja menivät kukin eri teitä omalle maalleen. Itse sen sijaan käytän lomani kirjastossa istuen esseitä kirjoittaen, Poochinskia Youtubesta sivusilmällä katsoen. Onneksi huhut kuitenkin kertovat, että Suomen sää on ihan haitarista, joten säästän kotimatkani sitten vasta kesälle. Kesän suunnitelmat ovat kuitenkin tällä hetkellä täysin auki. Keskiviikkona sain tiedon, että Bloombergille ei tarvitse mennä, ja nyt olenkin koittanu miettiä vietänkö kesäni Kallion puistoissa maaten, vai Lontoon hälinässä hioten.

Kuinka tehdä mistä tahansa urheilulajista mielenkiintoisempi? –Tilastoilla.

Kuinka koukuttaa nelisilmänörtti urheilemaan? –Lisäämällä urheiluun leveleillä mitattava hahmon kehitys.

Koska kaikissa muissakin blogeissa aina mainostetaan tuotteita, teen nyt saman. Erona on toki se, että muille maksetaan siitä, ja itse teen mainostamisen silkasta huoraamisen ilosta. Ostin viime viikolla Nike+ -sirun, joka laitetaan juoksukenkien sisään. Sirun vastakappale laitetaan kiinni Ipodiin, joka sitten mittaa juostua matkaa, kaloreita, aikaa, kertoo musiikin soiton ohessa matkan etenemisestä ja onnittelee tavoitteiden saavuttamisesta. Lenkin jälkeen Itunes siirtää juostun lenkin tiedot nettiin, jossa näkee oman levelinsä ja tarkemmat tiedot juostusta lenkistä. Olen tällä hetkellä, yhden lenkin juostani, keltaisen tason lenkkeilijä, mutta juostuani 45 kilometriä lisää, saavutan oranssin tason. Koko touhu kuulostaa varmasti turhalta rahastukselta, mutta en tiedä miten olen ikinä käynyt lenkillä ilman Nike+:an apua. Jos se olisi mahdollista, ottaisin levelit myös kaikille muille elämän osa-alueille, sillä olen varma, että kykyni syödä pastaa tomaattikastikkeessa ja valvoa öisin tekemättä oikeastaan yhtään mitään ovat maailmanluokkaa.

Olen aikaisemminkin valittanut tämän maan Internetyhteyksistä, mutta nyt oman laajakaistani saapuminen on lähempänä kuin koskaan. Torstaina asunnossani kävi joku afrikkalaista syntyperää omannut insinööri tuijottamassa puhelinpistokettani, ja hetken tuijotettuaan kertoi miksi puhelimeni ei toimi. Olen ollut täällä nyt kutakuinkin kaksi ja puoli kuukautta, ja englantini on vahvistunut niin, etten enää varsinaisesti huomaa puhuvani englantia. Olen myös huomannut, että englannin poissulkeminen on yhä vaikeampaa. Yrittäessäni puhua suomea, lauserakenteet ja sanavalinnat ovat toistuvasti aivan päin persettä. Joka tapauksessa, insinöörin sanottua ensimmäisen lauseen, tiesin olevani pulassa. Se on outo tunne kun tietää mitä kieltä puhutaan, mutta ei saa yhtäkään sanaa kiinni. Kahden ensimmäisen sanan jälkeen ajatukseni harhailivat vanhoille ranskan tunneilleni, jossa hymyilin sujuvasti yhdeksän vuotta putkeen oppimatta mitään muuta kuin kyvyn ilmaista oma nimi ja halu syödä pitsaa. Kahden ensimmäisen lauseen jälkeen epäilin aivovammaa, joka oli estänyt minua ymmärtämästä puhetta. Minuutin kohdalla olin jo luopunut toivosta ja pyrin vain seuraamaan insinöörin eleitä ja koitin hahmottaa kertoiko hän jotain tarinaa, vai päättyisikö tämä kaikki kysymykseen. Insinöörin lopetettua monologinsa, sanoin ”Alright, that’s good”.

Vaikka yhteinen kielemme olikin hieman hakusessa, kielillä puhunut insinööri sai kuitenkin puhelinlinjani kuntoon. Puhelinlinjan avautumista odottanut O2 soitti heti perjantaina. 40 minuutin puhelun jälkeen, kuultuani kolme kertaa tulevan nettini nopeuden, vahvistettuani kolme kertaa olevani netin tilaaja, todistettuani kolme kertaa, etten käytä tällä hetkellä muiden palveluntarjoajien nettiä, puhuttuani kolmen eri ihmisen kanssa, kuunneltuani kuusi kertaa mykän puhelinlinjan vahvistamaa omaa hengitystäni ”for just a second”, saatuani yhden puhelun aikana kahdeksan vahvistustekstiviestiä ja kolme sähköpostiviestiä, Internetyhteyteni pitäisi olla täydessä toimintavalmiudessa ensi perjantaina. Ehdotuksia katsomisen arvoisista Youtuben kissavideoista otetaan vastaan.

Koska venäytin viime yönä jonkun lihakseni näyttäessäni tanssilattialla Lontoolle, kuinka Rapper’s Delightia Vaasan Fontanassa tanssitaan, istuminen tuntuu hieman epämukavalta ja lopetan tämän selonteon tältä osin tähän.

Mukavaa viikonloppua. Voittakaa kaikki lotossa.


KKH

Turvallaan oleva hevosenpää, kuvastaa koulumenestystäni

En luottais ton näköseen posseen