Tajusin myös kuluneen viikon aikana syyn ainaiseen kotona olemiseeni. Epämiellyttävät rutiinit ja tylsä arki ovat niitä asioita, jotka erottavat meidät eläimistä ja pitävät sivilisaation koossa, joten miksi niistä pitäisi luopua. Koitin torstaina käydä Elinan luona Itä-Lontoossa, mutta otin Stratfordista väärän junan ja päädyin johonkin aivan perseeseen. Toisen todisteen rutiinien rikkomista ja kaikkea uutta vastaan koin tänään käydessäni lenkillä. Kyllä, kävin lenkillä. Hyde Park on suorakulmion muotoinen ja se on ympäröity taloilla joka sivulta, mutta se ei estänyt minua harhailemasta uudestaan sinne samaiseen ”aivan perseeseen”. Ei riitä, että yrität juostessasi näyttää siltä kuin toinen lenkkisi puolen vuoden sisään ei tuntuisi missään (vaikka todellisuudessa tunnet kuolevasi ja mietit nopeinta tapaa kirjottaa testamentti omalla verelläsi), mutta vedät samalla jalat hapoilla jossain metrisessä heinässä ja mietit kauhusta kankeana, että sinulla ei ole aavistustakaan missä olet ja olet varustautunut vain avaimilla ja herätystoiminnon omaavalla Casion rannekellolla. Muutos on paskaa, kotona on hyvä.
Tuolle pahamaineiselle lenkille minut ajoi kuitenkin lähinnä hyvä sää. Kevät on saapunut Lontooseen. Kukat kukkivat, linnut laulavat, Aurinko paistaa ja ulkona oli tänään 14 astetta. Minut hyvin tuntevat kuitenkin tietävät, että nämä rupeavat jo olemaan niitä lämpötiloja, jolloin jatkuva hikoiluni muuttaa yksiväriset T-paitani solmuvärjätyiksi hippiunelmiksi. Aikaisempaan kappaleeseen vedoten, olen kuitenkin pyrkinyt pysyttelemään kotona musta kangaskassi silmien eteen vedettynä jäämurskaa kehooni hieroen, jotta kaipuu Suomeen pysyisi aisoissa.
”What is the difference between debt and equity?” Ei aavistustakaan mitä vastasin, mutta selkeästi olin oikeilla jäljillä, koska sain duunihaastattelun Bloombergille. Kyseessä on ns. Assessment Day, joka sisältää luennon, haastattelun, ryhmätyön ja monivalintakokeen. Sanomattakin lienee selvää, että häviän pelin viimeistään haastattelussa, mutta tarjolla on kuitenkin ilmainen aamiainen, joten olen tavallaan jo voittanut.
Hyviä uutisia satelee joka suunnalta, sillä sain taannoin netin kännykkääni, joten nyt voin olla, läksyjen tekemisen sijaan, Facebookin chatissa myös kotona.
Pesulat: paras. asia. maailmassa. Ensin ajattelin, että pesukoneen tai –tuvan puuttuminen koituisi ongelmaksi, mutta olin väärässä. Nyt voin viedä vaatteeni hyvällä omallatunnolla pesulaan, jossa jotkut kiinalaiset pesevät, kuivaavat ja viikkaavat vaatteet puolestani. Tästä lähtien muutan vain taloihin, joissa ei ole pesutupaa. Tulin pesulakokemuksestani niin hyvälle tuulelle, että ostin ensimmäistä kertaa elämässäni Frozen Yogurtia ja tulin kotiin katsomaan Miami Vicea. Kimmo Laihon sanoja lainatakseni ”tääl eletään vaan kerran, mä elän nyt”.
Koska iloisiin säveliin lopettaminen ei sovi luonnolleni ja saan viihtymisestä ihottumaa, ajattelin että valitan tähän loppuu vielä sitä, että täällä ei toimi mikään kuten Suomessa. Suomessa kaikki on helppoa, kaiken voi hoitaa netissä ja kaikki toimii, mutta täällä on sen sijaan ihan normisettiä maksaa vuokraa kolme päivää, koska netti ei toimi, nettipankki ei toimi, nettipankin tukinumero ei toimi, omassa pankissasi voi vain nostaa rahaa ja laskut voi maksaa vain kohdetilin pankkikonttorissa. Koska yhden maan byrokratia kanssa painimista ei voi edes kunnolla laskea, väännän myös Kelan kanssa kättä oikeuksistani opintotukiin, ihan vain ettei totuus unohtuisi.
Että sellasta. Ensi viikolla on niin paljon kouluhommia, joita pitäisi tehdä, että luultavasti kirjoitan uuden tekstin joka päivä. Pari bisseä alla on kuitenkin helppo huudattaa Feel So Good.
Machiavellin Prinssi-kirjaa lukien, Princen 1999-kappaletta kuunnellen ja Princes tonnikalaa syöden,
Olympian Prinssi
PS. Onnea Marja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti