Bloomberg, hipit, Wallace & Gromit, Diili, hääpuvut ja hattu

Mainitsin taannoin saaneeni haastattelun Bloombergilla. Se meni mielestäni todella hyvin, tosin kaikki muutkin 20 paikallaollutta olivat mielestäni hyviä, joten kesä Hyde Parkin puupenkillä nukkuen on edelleen vahvin veikkaus tulevista suunnitelmista. Minulle selvisi myös, ettei tämä ollutkaan viimeinen vaihe, vaan tätä seuraisi vielä haastattelut joidenkin isoherrojen kanssa. Assessment day sisälsi esitelmän Bloombergista, kierroksen talossa, haastattelun, 40 monivalintaa taloudesta ja ryhmäesitelmän. Vaikein kohta, vastoin ennakko-odotuksiani, oli monivalinta. Totesin, että kykyni vastata englanniksi tasetta koskeviin kysymyksiin, tuulipuvunhousutjapikkutakki Olavin selitettyä ne minulle reilu vuosi sitten suomeksi, ovat melko rajalliset.

Kuten aikaisemmin on hehkutettu; täällä on kevät. Loputtomien Kiinan taloutta koskevien artikkelien lukeminen on osoittautunut paljon mieluisemmaksi tehdä ulkona puistossa koulun takapihalla, kuin sisällä paikallisessa hikijunassa istuen. Nurmikolla torkkumistani on kuitenkin merkkittävästi häirinnyt Regent’s Collegen taidekouluista peräisin olevat taiteilijat, jotka pitävät oppituntinsakin puistossa. He ovat paljan jaloin, ihan kuin se ei olisi jo tarpeeksi tuomittavaa, ja levittävät puiston täyteen paperilappuja, joissa lukee jotain avainsanoja. En tiedä koittavatko he muistaa vuorosanoja, vai kirjoittaa käsikirjoituksia, mutta totta puhuen en myöskään välitä tietää. Mikä saatanan oikeus niillä on tulla minun Aurinkoni eteen hymyilemään ja nauttimaan elämästä. Saatanan hipit, menisivät oikeisiin töihin, niin loppuisi hymyileminen.

Itse olen näitä kuvia vastaan, mutta kun toivottiin, niin laitetaan. Kevät ja shortsit.

Koska osa blogin lukijoista on huomattavan kiinnostuneita politiikasta, ajattelin että vedän tähän yhden kappaleen siitäkin. Olen aina pitänyt kaksipuoluejärjestelmää jollain tavalla outona ja ääripäitä suosivana. Ehkä vain sen takia, etta olen kasvanut demareiden ja kepun miehittämän monipuoluejärjestelmän vankina, jossa eri puolueet ovat vain kopioita toisistaan ja vaaleissa pääsee läpi vain erottumalla massasta, vaikka omat ideat olisivatkin aivan perseestä (kts. Kike Elomaa). Nyt olen kuitenkin muuttanut mieleni. Kaksipuoluejärjestelmä on parempi kuin aurinkoenergialla kättä heiluttava figuuri Kuningattaresta. Katsoin George Osbournen esitystä uudesta budjetista, ja se oli parasta viihdettä, jota olen tähän mennessä Lontoossa ollessani nähnyt. Kannatan vahvasti samanlaisen huutelukulttuurin omaksumista Suomen täysistuntoihin. Myös huutomyrsky, jonka Wallacen & Gromitin mainitseminen sai aikaan, oli kuulemisen arvoinen.

Kuningatar

Kerroin jossain taannoisessa tekstissäni ”hyvien uutisten satelusta”, joten poimin tähän vielä yhden niistä. Minua jo ennen blogin alkua (EBA) seuranneet ovat saattaneet huomata joidenkin TV-ohjelmien tärkeyden psyykkeeni kannalta. On TV-ohjelmia ja TV-ohjelmia. Brittidiili on jälkimmäinen. Kahdeksan kuukauden odotus palkittiin, kun joku geelitukkapihvi wannabe Hjallis sanoi ”I truly am the reflection of perfection”. En väitä etteikö Suomen Diili olisi hyvä, mutta Brittidiiliin verrattuna se on kuin vertaisi Kikkaa Whitney Houstoniin.

Kuten aktiivisimmat lukijat ovat varmasti huomanneet, sivua ennen elävöittäneet mainokset kaunesleikkauksista Kroatiassa ja alennetuista hääpuvuista ovat kadonneet. Googlen mielestä toimintaani liittyi ”kelvottoman toiminnan riski”. Koska olen useasti kuullut naisten rakastuvan juuri noihin yhteiskunnan lainsuojattomiin, hieman kelvottomiin ja kaikella tapaa pahoihin poikiin, aion nyt nostaa jalkani pöydälle, poistaa tilini bloggerista, gmailista, katsoa Altavistasta ohjeet pommin kokoamiseksi ja jäädä odottamaan oveni ulkopuolelle tulevista vaimoehdokkaista muodostuvan jonon syntymistä. Mikäli haluat liittyä ristiretkeeni tuota Internetin herraa vastaan, kerrothan siitä toki tekstin alapuolella olevassa palauteboxissa.

Tämän viimeisen kappaleen omistan sinulle. Kiitos, että olet lukenut blogiani, ja kiitos kehuista, joita olet antanut. En aloittaessani tiennyt kirjoittamisen olevan näin hauskaa, mutta tukesi ja mielenkiintosi on tehnyt tästä rentouttavaa ja mukavaa. Mikäli sinulla on jotain ideoita blogin parantamiseksi, kerro ideasi, niin katson mitä voin tehdä. Pyrin jatkossakin säilyttämään saavuttamani keskinkertaisen, mutta sitäkin vaihtelevamman tason. Nostan sinulle hattuni ja kumarran. Kiitos.

K to the izzE H to the izzA

Kuvassa lyijystä ja puusta Jumalien kokoama Packard Bell, tyhjä Cokistölkki ja neljä tyhjää Budweiseria

Huomasin talon kännissä tehdyn värimaailman ja värikkäät metallikaiteet ja luulin tulleeni kotiin, Olympiaan. Petyin kuitenkin huomattuani olevani Whitechapelissa.

Omakuva minusta aurinkotuolissa Hyde Parkissa. Kuvaan ei ole käytetty efektejä, vaan puhdasta kuvaajan paskuutta.

Kaikki kuvat on otettu Lohjan Elisashopitista ostetulla 95 euron kiinalaisella älypuhelimella. Kaikki oikeudet pidätetään.