Good morning (täytä sopivalla kaupungilla)!

Oikein mahottoman mukavaa huomenta kaikille! Luet blogia Kallen arjesta. On keskiviikko maaliskuun 21. päivä ja kello on 0740. Hyviä uutisia on sadellut viime aikoina niin paljon, etta sisäinen pessimistini on noussut jo varpailleen. Tauon jälkeen puhumme muun muassa vihdoin löytyneestä pubista, Chelseasta, natseista ja keväästä. Elokuvanurkassamme on tällä kertaa esittelyssä The Iron Lady ja sporttikornerissa haikailemme aikaa jolloin olympialaisissakin ammuttiin vielä eläviä kyyhkyjä, mutta esittelemme uuden elinvoimaisen, ja kaikkiin teihin hokiteroihin varmasti vetoavan, lajin. Palaamme tämän Madonnan kappaleen jälkeen.

Tervetuloa takaisin. Viikosta viikkoon kestänyt täysin kuivin suin suoritettu fudista näyttävän lähipubin etsintä tuotti vihdoin tulosta ja näin viime viikkoisen Manun matsin uudessa kantakapakassani ,villatakki päällä lasit silmillä The Independent sylissä tuoppi huulilla, istuen. Kuten noin viidestä etsimiseen käytetystä tunnista saattaa olettaa, pubi sijaitsee noin kahden minuutin kävelymatkan päässä kotioveltani, mutta eri suunnassa kuin mistä olin tähän asti etsinyt. Sijainnin lisäksi, plussiin voidaan laskea sohvien pehmeys ja ruuan hyvä laatu. Koska pubin vieressä on myös pesula, voin nyt lyödä kaksi kärpästä yhdella iskulla ja hoitaa päivän tenutuksen ja viikon pyykit samalla kertaa. Vaikka en tavallisesti lasiin syljekään, en silti osannut kuvitella kuinka tärkeä tekijä lähipubin mahdollistama keskipäivän tinttaus oli viihtyvyyteni kannalta, mutta olen yhä varmempi, että pysyn samassa osoitteessa koko Lontoossa oloaikani. Asiaa auttoi myös taannoinen visiittini taloni katolle. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta taloni katolta avautuu suhteellisen hyvät maisemat, ainakin naapuritalojen asuntoihin, jos ei muualle. Katolla voi myös lukea kirjaa ja ottaa aurinkoa kaikessa rauhassa ilman, etta joku pyöräilemään opetteleva 5-vuotias espanjalaisnulikka ajaa kolmipyöräisellä jaloille.

Kävin taannoin, Martti Kuuselan sanoin, Selssissä. Jos en ole täysin väärässä, baarin nimi oli Jak’s. Tunnelma oli mukava, koska kyseessä oli syntymäpäiväjuhlat ja sankari maksoit skumpat, mutta 9,5 punnan mojitolla voisi mielestäni vaatia myös valaistusta, jossa näkisi sen ostamansa mojiton. Vaikka baari muistutti valaistukseltaan suuresti intin talvileirin puolijoukkuetelttaa, lämpötila sisällä oli kuitenkin jotain aivan toista. Oltuani viisi minuuttia sisällä baarissa, paitani muistutti Kallen mätitahnaa, niin hajultaan kuin koostumukseltaankin. Kuuma on ollut ennenkin, mutta ei niin kuuma, että nahkavyöstä irtoaa väri hikinauhan läpi puskevasta soijasta.

Kevät ja natsit; kaksi asiaa, jotka tunnetusti kuuluvat yhteen kuten F1-avauskilpailu ja puheet kaikkien aikojen tasaisimmasta kaudesta. Sekä kevät että natsit ovat nyt kuitenkin vihdoin saapuneet Lontooseen. Vaikka Notting Hill on kuuluisa rikkaista asukkaistaan, ja elinvoimaisesta homoyhteisöstään, on tämä silti myös vahvasti poliittista aluetta. Putinin voitettua vaalit, ansaitulla ja reilulla enemmistöllä, joku oli spreijannut katuun kuvia sukellusveneistä ja Putinista laakeriseppele päässä. Suunnilleen viikkoa myöhemmin näin Putinin kuvien kohdalla kaverin jakamassa hakaristein koristeltuja infopaketteja. Vaikka paloin halusta tietää mitä paperissa luki, kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti. Siihen nähden, että valkoihoiset arjalaiset ovat Lontoossa luultavasti vähemmistö, kaveri seisonee taloni kulmalla vielä jonkun aikaa. Joten jos olet tulossa käymään, muista avata äänesi ja ottaa mukaan maihinnousukenkäsi, niin voimme kaikki joukolla vetää Sound of Musicin, vaikka vain kotimaista tiernapoikaperinnettä kunnioittaen.

Elokuvanurkka
Päätin taannoin palkita itseni raskaasta toimettomuudesta elokuvaillalla, ja ajattelin kunnon englantilaisen tavoin katsoa entisestä pääministeristä kertovan The Iron Ladyn. Meryl Streep sai roolistaan Oskarin ja hyvä hän toki olikin. MUTTA. Se itse leffa. Harvoin näkee mitään niin paskasti kirjoitettua tylsää paskaa kuin The Iron Lady. Mikäli haluat nähdä esimerkin kuinka mielenkiintoisesta ihmisestä tehdään veretseisauttavan tylsä huteran jakkaran ja löysän köyden etsimiseen johtava 107 minuuttinen Oskarpatsas silmissä kiiltäen oksennettu kansanopiston elokuvakurssin lopputyö, suosittelen matkaa Makuuniin.

Sporttikorneri
Vahvana jatkunut lenkkeilyharrastukseni, sekä kolme viikkoa sitten koulun fudisvuorolla yksin veskaa vastaan silmät kiinni lauottu maalini innostivat minua tutkimaan muitakin lajeja, joissa voisin näyttää todelliset kynteni. Vaikka Suomi ennen olikin lätkässä hyvä, ja huhu kertoo, ettei ”YSIVIIS” jäänytkään ainoaksi kerraksi kun poikamme sirklasivat Suomen maailmankartalle, häviämme nykyään kuitenkin Tanskallekin. Tästä syystä kiinnittäisinkin kansakunnan katseet uuteen, pienemmän piirin suosiossa olevaan lajiin, jota ruotsalaiset eivät vielä hallitse.

Tässä oli lähetyksemme tältä erää. Palaamme luultavasti taas ensi viikolla tai joskus lähitulevaisuudessa. Muista toki liittyä seuraamme silloinkin. Oikein mahtavaa alkanutta viikkoa!

Crack Joe