Matkaseurue lähti juhlimaan - näin kävi

Viime kerralla kertomuksemme jäi suorastaan kutkuttavan jännittävään tilanteeseen, jossa tarinamme sankarit olivat matkalla paikalliseen yökerhoon näyttämään miten Vaasan Fontanassa tanssitaan. Mietittyämme ensin monia teennäisen coolilla, nolla mielikuvaa herättävällä, nimellä varustettua yökerhoa, päädyimme yhteen harvoista, joiden nimi vielä kertoo historiasta ja menneisyyden loistosta.

Saavuttuamme Funky Buddhaan, jossa virolainen poke kiitti ihan selvällä suomella varsin ilmeistä alipukeutumisemme, otettiin naamastamme valokuvat. Kun kuvat olivat mintissä, osa seurueestamme koki vihdoin kauan kaipaamansa toisen ihmisen kosketuksen, kun lihaksista ja vihasta rakennettu järjestysmies tunnusteli kehomme aseiden varalta. Kuulin myöhemmin, että kyseinen järjestysmies söi lounaaksi usein vain autonrenkaita, jotka huuhteli alas bensalla, mutta tämä saattoi olla vain huhupuhetta. Tämän jälkeen maksoimme 20 puntaa saadaksemme leiman käteen, jätimme takit narikkaan ja suuntasimme tiskille.

Baarin puolelta otimme lähes ilmaiset 16 punnan GT:t ja totesimme, että meillä ei ollut enää varaa istua. Siinä sitten ruotsinlaivalta tuttua sivuaskelta tanssiessamme, huomion kiinnitti baariin nojannut kulmasohvan kokoinen mies, jolla oli pussilakanani kokoinen punainen takki. Kun GT oli kyseisen ilmestyksen takia vedetty väärään kurkkuun, ja pääsy yökerhon Facebook-ryhmän kuviin oli taattu, oli aika ottaa metro kotiin.

Sunnuntain aloitimmekin sitten käymällä, jo aikaisemmin tässä blogissakin mainitulla, Greenwich Marketilla, josta seurueemme osti mm. jääkaappimagneetteja ja essun. Muutaman miettimisoluen juotuamme, päätimme koittaa köysirataa, joka kulkee Thamesin yli. Tämä Emirates Airlinesin gondolihissimatka kestää vain muutaman minuutin, mutta maisemat ovat hienot, eikä reissu maksa kuin muutaman punnan, joten suosittelen hissiä kaikille, jotka alueella liikkuvat. Eihän se Thames nyt mikään Levi ole, mutta jos Levin tunturimaisema jo kyllästyttää, on se ihan varteenotettava vaihtoehto.

Köysiradan jälkeen palasimme takaisin kulttuurin pariin menemällä Tate moderniin, jossa annoimme sisäisen taiteilijamme laulaa teoksia tulkitessamme. En tiedä miksi, mutta useampi taulu tuntui tulkintamme perusteella kuvastavan sitä miten yhteiskunta koittaa kaikella synkkyydellään tukahduttaa värikkään ja erilaisen yksilön, ja kuinka hallitseva luokka kaataa samaan aikaan ahkeran nuoren päälle velkaa ja oman eläkkeensä päälle suklaakastiketta. Itse ostin reissulta myös George Orwellin esseen, joka sisälsi tekstin englannin kielen nykytilasta vuonna 1945, ja Mein Kampf kirja-arvostelun. Pienenä "spoilerina" voin paljastaa, ettei Ykä tykännyt kummastakaan. Itse taas pidän kaikesta negatiivisesta, joten suosittelen tätä kahden punnan pamflettia kaikille, jotka Tate Modernissa käyvät.

Koska ryhmämme massit oli tässä vaiheessa poltettu kirjallisuuteen, essuihin ja magneetteihin, päätimme suunnata halvan ruuan toivossa Brick Lanelle syömään. Rukouksiimme myös vastattiin sillä päädyimme johonkin parhaasta Currysta palkittuun ruokalaan kukin syömään alkuruuasta, pääruuasta ja kahdesta tuopista koostetun kulinaarisen pläjäyksen, joka maksoi 11 puntaa per pää, koska herrasmies #1 piti alkuperäistä 12 punnan ja yhden tuopin tarjousta lähinnä loukkauksena ja neuvotteli vanhana Venäjän kävijänä uuden diilin. Tässä vaiheessa tulisi toki tähdentää, että Brick Lanen varrella ei ole yhtä ainutta ravintolaa, jota ei olisi banderollien mukaan palkittu parhaasta Currysta.

Curryt syötyämme ajattelimme hieman kisailla, joten päädyimme täysin riistohintaiseen keilahalliin (josta on kuvia alla), jossa pidimme leikkimielisen hampaat irvessä ja silmät ristissä keilatun jo perinteeksi muodostuneen Brick Lane Extravaganza Bonanza Bowling Champion 2013 turnauksen. Jos en olisi voittanut, tätä osaa tarinasta tuskin mainittaisiin (jos en muista täysin väärin, voittotulos oli 142). Tämän jälkeen lähdimme vielä johonkin paikalliseen yökerhoon, jossa kaksi tuntia mietimme, että kehtaako jäyhä suomalaismies tanssia ihan vieraassa maassa. Kun lopulta päädyimme tanssilattialle, tanssimme noin puolitoista biisiä ennen kuin pilkku lopetti säädyttömän heilumisen. Tämän jälkeen harhailimme aikamme jatkopaikkaa etsin, ennen kuin otimme taksin Mäkin kautta kotiin. Jatkojen puutteen takia ajattelimme, että pieni kävely tekisi terää ja otimme varsin kokeneesti taksin noin vartin kävelymatkan päähän kämpiltä. Perillä sitten kirosimme kuskin, joka ei kolmen vuoden koulutuksesta huolimatta osannut viedä meitä suoraan kotiovelle ohjeilla "to Canary Wharf".

Maanantaina ei enää tehtykään paljon muuta kun istuttu terassilla ja käyty sushilla. Victoria-juna-asemalla tarjottujen ilmaisten maistiassuklaiden myötä pidennetty viikonloppu sai arvoisensa päätöksen.


Nyt seuraa pieni pyyntö. Koska käytän tietokonetta lähinnä kissavideoiden katsomiseen, koodasin aikoinaan blogini Facebook sovelluksen väärin. Tästä syystä tämän sivun tykkääjistä ei ole jäänyt muistoksi kuvaa. Koska asia on kuitenkin nyt (ehkä) korjattu, pyytäisin, että mikäli olet tykännyt tästä sivusta oikealla näkyvästä peukusta, niin teet sen nyt uudestaan. Tämä saattaa vaatia edellisen tykkäyksen poistamista, mutta kun painat sitä peukkua niin huomaat siinä pienen ristin, jota painamalla voit ensin poistaa tykkäyksesi ja sitten tykätä uudestaan. Tämä kuulostaa vaikealta vaikka vie oikeasti noin neljä sekunttia. Toivon, että teet tämän sillä haluaisin nähdä ketkä tätä blogia lukevat.

Vietä ihana viikko,

Prinssi

Suklaakuorrutetut banaani-mansikka-vartaat. Kuva ommattu Kaisalle.

Herrasmiehet #1 & #2 gondolihississä. Taustalla 02-areena ja Canary Wharf.

Herrasmies #1, Opas #1 ja Kata Kärkkäinen

Näkymä Tate Modernista St. Paulille

Voittojoukkue: Opas #1 & Kata Kärkkäinen

Ranskalaiset mikron kautta. AIJJAI, että oli hyvää!

Seurue #1

Loma

Eilen alkoi loma. Koska olen ollut kassalla jo kohta 25 vuotta, luulin loma kestävän vain viikon, mutta todellisuudessa loma kestääkin kaksi ja puoli viikkoa. Kaikki muut toki tiesivät loman todellisen pituuden koko ajan ja menivät kukin eri teitä omalle maalleen. Itse sen sijaan käytän lomani kirjastossa istuen esseitä kirjoittaen, Poochinskia Youtubesta sivusilmällä katsoen. Onneksi huhut kuitenkin kertovat, että Suomen sää on ihan haitarista, joten säästän kotimatkani sitten vasta kesälle. Kesän suunnitelmat ovat kuitenkin tällä hetkellä täysin auki. Keskiviikkona sain tiedon, että Bloombergille ei tarvitse mennä, ja nyt olenkin koittanu miettiä vietänkö kesäni Kallion puistoissa maaten, vai Lontoon hälinässä hioten.

Kuinka tehdä mistä tahansa urheilulajista mielenkiintoisempi? –Tilastoilla.

Kuinka koukuttaa nelisilmänörtti urheilemaan? –Lisäämällä urheiluun leveleillä mitattava hahmon kehitys.

Koska kaikissa muissakin blogeissa aina mainostetaan tuotteita, teen nyt saman. Erona on toki se, että muille maksetaan siitä, ja itse teen mainostamisen silkasta huoraamisen ilosta. Ostin viime viikolla Nike+ -sirun, joka laitetaan juoksukenkien sisään. Sirun vastakappale laitetaan kiinni Ipodiin, joka sitten mittaa juostua matkaa, kaloreita, aikaa, kertoo musiikin soiton ohessa matkan etenemisestä ja onnittelee tavoitteiden saavuttamisesta. Lenkin jälkeen Itunes siirtää juostun lenkin tiedot nettiin, jossa näkee oman levelinsä ja tarkemmat tiedot juostusta lenkistä. Olen tällä hetkellä, yhden lenkin juostani, keltaisen tason lenkkeilijä, mutta juostuani 45 kilometriä lisää, saavutan oranssin tason. Koko touhu kuulostaa varmasti turhalta rahastukselta, mutta en tiedä miten olen ikinä käynyt lenkillä ilman Nike+:an apua. Jos se olisi mahdollista, ottaisin levelit myös kaikille muille elämän osa-alueille, sillä olen varma, että kykyni syödä pastaa tomaattikastikkeessa ja valvoa öisin tekemättä oikeastaan yhtään mitään ovat maailmanluokkaa.

Olen aikaisemminkin valittanut tämän maan Internetyhteyksistä, mutta nyt oman laajakaistani saapuminen on lähempänä kuin koskaan. Torstaina asunnossani kävi joku afrikkalaista syntyperää omannut insinööri tuijottamassa puhelinpistokettani, ja hetken tuijotettuaan kertoi miksi puhelimeni ei toimi. Olen ollut täällä nyt kutakuinkin kaksi ja puoli kuukautta, ja englantini on vahvistunut niin, etten enää varsinaisesti huomaa puhuvani englantia. Olen myös huomannut, että englannin poissulkeminen on yhä vaikeampaa. Yrittäessäni puhua suomea, lauserakenteet ja sanavalinnat ovat toistuvasti aivan päin persettä. Joka tapauksessa, insinöörin sanottua ensimmäisen lauseen, tiesin olevani pulassa. Se on outo tunne kun tietää mitä kieltä puhutaan, mutta ei saa yhtäkään sanaa kiinni. Kahden ensimmäisen sanan jälkeen ajatukseni harhailivat vanhoille ranskan tunneilleni, jossa hymyilin sujuvasti yhdeksän vuotta putkeen oppimatta mitään muuta kuin kyvyn ilmaista oma nimi ja halu syödä pitsaa. Kahden ensimmäisen lauseen jälkeen epäilin aivovammaa, joka oli estänyt minua ymmärtämästä puhetta. Minuutin kohdalla olin jo luopunut toivosta ja pyrin vain seuraamaan insinöörin eleitä ja koitin hahmottaa kertoiko hän jotain tarinaa, vai päättyisikö tämä kaikki kysymykseen. Insinöörin lopetettua monologinsa, sanoin ”Alright, that’s good”.

Vaikka yhteinen kielemme olikin hieman hakusessa, kielillä puhunut insinööri sai kuitenkin puhelinlinjani kuntoon. Puhelinlinjan avautumista odottanut O2 soitti heti perjantaina. 40 minuutin puhelun jälkeen, kuultuani kolme kertaa tulevan nettini nopeuden, vahvistettuani kolme kertaa olevani netin tilaaja, todistettuani kolme kertaa, etten käytä tällä hetkellä muiden palveluntarjoajien nettiä, puhuttuani kolmen eri ihmisen kanssa, kuunneltuani kuusi kertaa mykän puhelinlinjan vahvistamaa omaa hengitystäni ”for just a second”, saatuani yhden puhelun aikana kahdeksan vahvistustekstiviestiä ja kolme sähköpostiviestiä, Internetyhteyteni pitäisi olla täydessä toimintavalmiudessa ensi perjantaina. Ehdotuksia katsomisen arvoisista Youtuben kissavideoista otetaan vastaan.

Koska venäytin viime yönä jonkun lihakseni näyttäessäni tanssilattialla Lontoolle, kuinka Rapper’s Delightia Vaasan Fontanassa tanssitaan, istuminen tuntuu hieman epämukavalta ja lopetan tämän selonteon tältä osin tähän.

Mukavaa viikonloppua. Voittakaa kaikki lotossa.


KKH

Turvallaan oleva hevosenpää, kuvastaa koulumenestystäni

En luottais ton näköseen posseen