Operaatio Aikuisuus - kolmas yritys: Matkaseurue lähti juhlimaan

Viime kerralla kertomuksemme jäi suorastaan kutkuttavan jännittävään tilanteeseen, jossa tarinamme sankarit olivat matkalla paikalliseen yökerhoon näyttämään miten Vaasan Fontanassa tanssitaan. Mietittyämme ensin monia teennäisen coolilla, nolla mielikuvaa herättävällä, nimellä varustettua yökerhoa, päädyimme yhteen harvoista, joiden nimi vielä kertoo historiasta ja menneisyyden loistosta.

Saavuttuamme Funky Buddhaan, jossa virolainen poke kiitti ihan selvällä suomella varsin ilmeistä alipukeutumisemme, otettiin naamastamme valokuvat. Kun kuvat olivat mintissä, osa seurueestamme koki vihdoin kauan kaipaamansa toisen ihmisen kosketuksen, kun lihaksista ja vihasta rakennettu järjestysmies tunnusteli kehomme aseiden varalta. Kuulin myöhemmin, että kyseinen järjestysmies söi lounaaksi usein vain autonrenkaita, jotka huuhteli alas bensalla, mutta tämä saattoi olla vain huhupuhetta. Tämän jälkeen maksoimme 20 puntaa saadaksemme leiman käteen, jätimme takit narikkaan ja suuntasimme tiskille.

Baarin puolelta otimme lähes ilmaiset 16 punnan GT:t ja totesimme, että meillä ei ollut enää varaa istua. Siinä sitten ruotsinlaivalta tuttua sivuaskelta tanssiessamme, huomion kiinnitti baariin nojannut kulmasohvan kokoinen mies, jolla oli pussilakanani kokoinen punainen takki. Kun GT oli kyseisen ilmestyksen takia vedetty väärään kurkkuun, ja pääsy yökerhon Facebook-ryhmän kuviin oli taattu, oli aika ottaa metro kotiin.

Sunnuntain aloitimmekin sitten käymällä, jo aikaisemmin tässä blogissakin mainitulla, Greenwich Marketilla, josta seurueemme osti mm. jääkaappimagneetteja ja essun. Muutaman miettimisoluen juotuamme, päätimme koittaa köysirataa, joka kulkee Thamesin yli. Tämä Emirates Airlinesin gondolihissimatka kestää vain muutaman minuutin, mutta maisemat ovat hienot, eikä reissu maksa kuin muutaman punnan, joten suosittelen hissiä kaikille, jotka alueella liikkuvat. Eihän se Thames nyt mikään Levi ole, mutta jos Levin tunturimaisema jo kyllästyttää, on se ihan varteenotettava vaihtoehto.

Köysiradan jälkeen palasimme takaisin kulttuurin pariin menemällä Tate moderniin, jossa annoimme sisäisen taiteilijamme laulaa teoksia tulkitessamme. En tiedä miksi, mutta useampi taulu tuntui tulkintamme perusteella kuvastavan sitä miten yhteiskunta koittaa kaikella synkkyydellään tukahduttaa värikkään ja erilaisen yksilön, ja kuinka hallitseva luokka kaataa samaan aikaan ahkeran nuoren päälle velkaa ja oman eläkkeensä päälle suklaakastiketta. Itse ostin reissulta myös George Orwellin esseen, joka sisälsi tekstin englannin kielen nykytilasta vuonna 1945, ja Mein Kampf kirja-arvostelun. Pienenä "spoilerina" voin paljastaa, ettei Ykä tykännyt kummastakaan. Itse taas pidän kaikesta negatiivisesta, joten suosittelen tätä kahden punnan pamflettia kaikille, jotka Tate Modernissa käyvät.

Koska ryhmämme massit oli tässä vaiheessa poltettu kirjallisuuteen, essuihin ja magneetteihin, päätimme suunnata halvan ruuan toivossa Brick Lanelle syömään. Rukouksiimme myös vastattiin sillä päädyimme johonkin parhaasta Currysta palkittuun ruokalaan kukin syömään alkuruuasta, pääruuasta ja kahdesta tuopista koostetun kulinaarisen pläjäyksen, joka maksoi 11 puntaa per pää, koska herrasmies #1 piti alkuperäistä 12 punnan ja yhden tuopin tarjousta lähinnä loukkauksena ja neuvotteli vanhana Venäjän kävijänä uuden diilin. Tässä vaiheessa tulisi toki tähdentää, että Brick Lanen varrella ei ole yhtä ainutta ravintolaa, jota ei olisi banderollien mukaan palkittu parhaasta Currysta.

Curryt syötyämme ajattelimme hieman kisailla, joten päädyimme täysin riistohintaiseen keilahalliin (josta on kuvia alla), jossa pidimme leikkimielisen hampaat irvessä ja silmät ristissä keilatun jo perinteeksi muodostuneen Brick Lane Extravaganza Bonanza Bowling Champion 2013 turnauksen. Jos en olisi voittanut, tätä osaa tarinasta tuskin mainittaisiin (jos en muista täysin väärin, voittotulos oli 142). Tämän jälkeen lähdimme vielä johonkin paikalliseen yökerhoon, jossa kaksi tuntia mietimme, että kehtaako jäyhä suomalaismies tanssia ihan vieraassa maassa. Kun lopulta päädyimme tanssilattialle, tanssimme noin puolitoista biisiä ennen kuin pilkku lopetti säädyttömän heilumisen. Tämän jälkeen harhailimme aikamme jatkopaikkaa etsin, ennen kuin otimme taksin Mäkin kautta kotiin. Jatkojen puutteen takia ajattelimme, että pieni kävely tekisi terää ja otimme varsin kokeneesti taksin noin vartin kävelymatkan päähän kämpiltä. Perillä sitten kirosimme kuskin, joka ei kolmen vuoden koulutuksesta huolimatta osannut viedä meitä suoraan kotiovelle ohjeilla "to Canary Wharf".

Maanantaina ei enää tehtykään paljon muuta kun istuttu terassilla ja käyty sushilla. Victoria-juna-asemalla tarjottujen ilmaisten maistiassuklaiden myötä pidennetty viikonloppu sai arvoisensa päätöksen.

Nyt seuraa pieni pyyntö. Koska käytän tietokonetta lähinnä kissavideoiden katsomiseen, koodasin aikoinaan blogini Facebook sovelluksen väärin. Tästä syystä tämän sivun tykkääjistä ei ole jäänyt muistoksi kuvaa. Koska asia on kuitenkin nyt (ehkä) korjattu, pyytäisin, että mikäli olet tykännyt tästä sivusta oikealla näkyvästä peukusta, niin teet sen nyt uudestaan. Tämä saattaa vaatia edellisen tykkäyksen poistamista, mutta kun painat sitä peukkua niin huomaat siinä pienen ristin, jota painamalla voit ensin poistaa tykkäyksesi ja sitten tykätä uudestaan. Tämä kuulostaa vaikealta vaikka vie oikeasti noin neljä sekunttia. Toivon, että teet tämän sillä haluaisin nähdä ketkä tätä blogia lukevat.

Vietä ihana viikko,

Prinssi