Lepää rauhassa

Tiedän, että matkakertomuksen toinen osa on vielä julkaisematta, ja lupaan tehdä sen lähipäivinä, mutta en tee sitä nyt. Tämän päivän (11.4.2013) Helsingin Sanomissa on Seppo "Basti" Sorvalin muistokirjoitus. Itse olen ottanut hylsyn Bastin opettamasta pitkän matematiikan ykköskurssista, mutta sittemmin läpäissyt kunnialla muita sekä pitkän että lyhyen matematiikan kursseja. Haluan myös huomauttaa, että hylsyni tuskin oli Bastin vika. Kyse on varmasti enemmän ollut omasta laiskuudestani. Basti on kuitenkin opettanu minulle esimerkiksi gradussa käyttämäni tilastomatematiikan alkeet, joten olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Vaikkei ne Bastin sananmuunnokset mitään ihan timanttisia aina olleet, niin oli Bastin tunnit silti hauskempia kuin muiden.

Kiitos Basti kaikesta.

-Kalle

Ohessa on Henry Scott Hollandin runo, josta itse pidän.

Death is nothing at all.

I have only slipped away to the next room.
I am I and you are you.
Whatever we were to each other,
That, we still are.

Call me by my old familiar name.
Speak to me in the easy way
which you always used.
Put no difference into your tone.
Wear no forced air of solemnity or sorrow.

Laugh as we always laughed
at the little jokes we enjoyed together.
Play, smile, think of me. Pray for me.
Let my name be ever the household word
that it always was.
Let it be spoken without effect.
Without the trace of a shadow on it.

Life means all that it ever meant.
It is the same that it ever was.
There is absolute unbroken continuity.
Why should I be out of mind
because I am out of sight?

I am but waiting for you.
For an interval.
Somewhere. Very near.
Just around the corner.

All is well.

Marja Pirilä©