Asiat ovat muuttuneet, eivätkä kaikki muutokset ole olleet
hyvästä. Ovatko muutokset toisaalta koskaan hyvästä? Itse ainakin olin ihan
tyytyväinen Maikkarin logoon jo silloin kun siinä vielä oli kokonainen pöllö,
sen pelkän silmän sijaan. Edellisestä tekstistä on jo hetki vierähtänyt, joten sen
jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä (tai ei oikeastaan mitään, mutta aion
saada asiat näyttämään siltä kuin jotain olisi tapahtunut).
Great Autumn Partystä on jäljellä enää Facebookiin lisätty
kuva (ajasta ennen silmillä olleita nakkeja ja olalla olleita takamuksia) ja hatara
muisto jostain Guinnessia kittaavaa menninkäistä stereotyyppisemmästä
irlantilaisesta. Iso syysjuhla myös vahvisti vanhan sanonnan; tule Lontooseen
ja puhu ruotsia. En tiedä miksi, mutta koulumme oppilaista ne, jotka eivät ole
Saksasta tai Välimereltä, ovat Ruotsista. Tämän havaittuani, tein kuten kaikki
pakkoruotsinsa unohtaneet, ja Sergels torgin Burger Kingistä englanniksi
tilaavat, ja latasin Zlatan Ibrahimovicin äänikirjan ruotsiksi. Tähän mennessä
olen oppinut, että Zlatanin ja Pepe Guardiolan suhde on suunnilleen yhtä lämmin
kuin oma suhteeni Liisa Hyssälään. Olen toki voinut myös ymmärtää Zlatanin
täysin väärin, sillä entinen ”ok+” -ruotsini on nykyään tasoa ”häpeä”.
Kaikki syksyn kurssit ovat myös kuluneen viikon aikana alkaneet,
ja ilokseni voin todeta, että syksyn kurssit ovat kokonaisuutena kevään
kursseja mielenkiintoisempia. Mukaan mahtuu kuitenkin pelätty Research Methods.
Kolme tuntia kolmestakymmenestäkolmesta on nyt takana. Ensimmäiseltä
välitunnilta takaisin palattuani, opiskelijatoverini sanoi ”you looked like a
dead horse, but with your attitude”, joten edessä oleva t-taulukon muotoinen tie
saattaa olla melko kivinen.
Mutta jos asiat ovat kerta muuttuneet, mutta ruotsi ei
edelleenkään suju, ja koulukin kulkee vanhoissa, tylsillä ja turhilla
esitelmillä vuoratuissa, uomissaan, mikä sitten on muuttunut?
Pavut ja tee. Teetä olen juonut aina silloin tällöin, mutta
nykyään juon sitä ns. tuelta. Osittain teen juominen johtuu siitä, että mehu on
lattialla olevan jääkaapin ovessa, joka johtaa siihen, että mehua saadakseen
täytyy ns. kyyristyä. Koska henkilökohtainen mukavuus ja rasittumisen
välttäminen ovat kuitenkin jo vuosia olleet elämäni tukipilareita, olen viime
aikoina ennemmin tyytynyt silmien korkeudella kaapissa olevan teen juomiseen. Yllättävämpi
tekijä uudessa ruokavaliossani on kuitenkin ollut purkkipapujen mukaan
tuleminen. Ennen en voinut sietää tätä ripulin näköistä ruokalajia, mutta
nykyään en syö juuri muuta. ”Beans on toast” on kuulunut brittiläiseen
ruokaperinteeseen jo imperiumin aamunkoitosta asti, mutta itse olen parantanut
tätä ikiaikaista reseptiä jättämällä paahtoleivän pois. Pahat kielet
luultavasti sanovat jotain ravinnon yksipuolisuudesta tai papuihin liittyvästä
hajuhaitasta, mutta itse olen lähtenyt siitä, että molemmat taistelut on hävitty
jo aikaa sitten muutenkin. Haluaisin myös huomauttaa, ettei Heinzin purkkipapujen
tarjoama lisäkaasu ole mitään Olo-jogurtin vastaavaan verrattuna. Olo-jogurtin
syöminen varmasti parantaa ruuansulatusta, mutta millä hinnalla!?
Viimeviikkoiset muutokset eivät kuitenkaan ole jääneet
pelkästään uuteen ruokavalioon, vaan mukaan on tullut myös arkeen syvemmin
vaikuttavia muutoksia. Olen viime aikoina jo useamman kerran huomannut illalla kotona
kerranneeni koulussa aikaisemmin päivällä esitettyjä asioita. Läheiseni
tietävät, että tätä ei ole 15-vuotisen koulu-urani aikana aikaisemmin nähty.
Innolla odotankin kuinka kauan tätä kestää. Olen kuitenkin havainnut olevani
tunneilla puhutuista asioista huomattavasti paremmin perillä kuin ennen, joten
nyt aionkin syyttää kaikkia muita paitsi itseäni siitä, ettei kukaan
aikaisemmin kertonut, että näin kannattaisi toimia. Toinen iso muutos on se,
että tilasin blogin. Kyllä, olen nykyään yksi tuosta ihmissopuleiden laumasta,
jotka lukevat blogeja. Ennen kuuluin vain siihen huomiohakuisten trendikyrpien
ryhmään, jotka kirjoittavat oman, kivoilla brunssikuvilla koristellun, osansa
tähän Internetiksi kutsuttuun syöpään. Nykyään kuulun kuitenkin myös ryhmään,
joka saa sähköpostiin ilmoituksen kun blogosfääri kasvaa taas yhdellä itseriittoisen
omaa häntää nostavan juntin kirjoittamalla ihmiskunnan tuhoon johtavalla
faktaksi puetulla ennakkoluulolla.
I’m Kalle
Harva and I approve this message.
PS. Koska saa aloittaa joululaulujen kuuntelun?
 |
| Kun moisen kukkameren mä nään, mun sydämein lailla perhosen liitää. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti