Budweiserin hinta on noussut koulun kahvilassa kolmesta
punnasta kymmenellä pencellä. Ja sitten muihin uutisiin.
Syksyn luentokausi starttasi käyntiin Corporate Finance
nimisellä kurssilla, ja "kuten kaikki tiedätte, on tentistä, esitelmästä ja
esseestä saatava kaikista yli 40%, kokonaisarvosanan ollessa yli 50%, tai
muuten joudutte uusimaan kurssin ja maksamaan noin 1500 puntaa”. Ennen luokkamme mahtui isoon perheautoon, nyt Fiat Puntoon. Menetimme kesän aikana kolme jäsentä, mutta tilalle saimme
onneksi kaksi uutta. Kesän lähtijöihin kuuluivat muun muassa turkinsaksalainen
Adnan, jonka tilalle saatiin Adnanin vanha turkinsaksalainen luokkakaveri (en
muista nimeä), joka näyttää niin paljon samalta kuin poislähtenyt Adnan, että (hyvässä
hengessä) nauroimme muiden luokkalaisten kanssa asiaa uuden tulokkaan selän
takana. Muihin kesän aikana lopettaneisiin kuului Linda, joka vaihtoi LSE:hen
ja espanjalainen, joka lunttasi kevään neljästä tentistä kolmessa, ja jäi kiinni
jokaisessa. Lindan ja espanjalaisen korvasi noin 40-vuotias unkarilainen nainen, jonka
nimi oli ehkä Ina. Aion mennä puhumaan Inalle heti kun keksin yhdenkin asian,
josta voin puhua 40-vuotiaan unkarilaisnaisen kanssa.
Ensimmäisen päivän, ja uusien tulokkaiden, kunniaksi emme
kuitenkaan tehneet tänään juuri muuta kuin valinneet esitelmän aiheet (en
muista omaa aihettani) ja esitelleet itsemme. Jotkut saattavat jo tietääkin
oman suhtautumiseni näihin hassun hauskoihin esittelykierroksiin, joten
jättäydyin viimeiseksi, salaa toivoen tunnin loppumista.
Tunti ei kuitenkaan kerennyt loppua, joten vuoroni tullessa
en kertonut juuri muuta kuin ikäni, sillä luokassa olleista kymmenestä
ihmisestä kuusi tunsivat minut jo ennestään. Opettajamme oli onneksi varsin kiinnostunut
rakkaasta kotimaastani, joten jonkinlainen keskustelu saatiin lopulta käytyä. Hänen
ennakkotietoihinsa kuuluivat muun muassa ongelmat alkoholin kanssa, kiittämisen
vaikeus ja itsemurhien suuri lukumäärä. Kiitos brändityöryhmä! Kiitos Alexander
Stubb! Kiitos Leijonat! 6-1!
Kotiin päästyäni, ajattelin palkita itseni läheisen
elokuvateatterin neljän euron näytöksellä (kiitos Finnkino ja Finnkinon 18
euroa maksavat, kahden minuutin jälkeen nenään sattuvat, kroatialaiset
3D-lasit!) Kävin katsomassa elokuvan Killing Them Softly, ja näin Excelillä
ohjatun, kahden punnan poliittisella sanomalla täytetyn, hyvin näytellyn,
korkeintaan keskinkertaisen pätkän. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka eivät tunnista
hyvää elokuvaa huonosta.
Huomenna on edessä Grand Autumn Party, joka pidetään koulumme
puutarhaan rakennetussa Vaasan yliopiston kokoisessa teltassa. Tarjolla on
ilmaista ruokaa ja kaksi ilmaista juomaa. Yksi luokkalaisistamme ei kuitenkaan
enää juo, joten ajattelin olla mahdollisimman hurmaava, saadakseni hänen kahteen
juomaan, ja ikuiseen onneen, oikeuttavan lipukkeensa. Syy keskiviikon tinttaamiseen
on torstaina alkava Research Methods, joka sisältää tilastotiedettä ja
matemaattista mallinnusta, ja jota vetää, jo aikaisemmin tässä blogissa
mainittu, ihmiseksi pukeutunut epäselvää intianenglantia kolmen sanan
minuuttivauhdilla kuiskaten puhuva kyrpä. Äitini on kasvattanut minut edellistä
lausetta paremmin, joten pyydän syvästi anteeksi, etenkin äidiltäni.
Tässä kuitenkin kaikki tällä erää. Pitäkää toisistanne
huolta, ja muistakaa, että hymyily ei maksa mitään. (Nyt on kyllä taas näköjään
aika paksua tää.......hätäsesti vaan nimet alle)
Notting Hillin jaarli
 |
| En kuollaksenikaan muista onko tämä kuva ollut täällä aikaisemmin. Kuva on jostain idästä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti