Häät

Nyt on niin hyviä uutisia, etten malttanut olla kirjoittamatta. Mikäli olet nähnyt viime sunnuntain (9.9.2012) Helsingin Sanomat, olet saattanut huomata, että Harvan harvapäinen suku ei ole enää läheskään yhtä harvalukuinen kuin ennen. Itsehän en tietenkään ole ilmoitusta nähnyt, sillä kolme päivää kestänyt saunominen ja biljardin pelaamisella toteutettu tanssilattian vältteleminen, olivat muuranneet silmäni sunnuntaiaamuna yhteen. Sukupuuton partaalla kitunut perunatehtaanjohtajia ja random kusettajia täynnä oleva sukumme on nyt kuitenkin saanut uuden jäsenen. Isoveljeni meni lauantaina naimisiin, joten minulla on nyt 3381 päivää aikaa tehdä sama (koska veljelläni on jo syntymässä saavutettua etumatkaa).

Häitä lukuunottamatta, syyslomani on kulunut varsin perinteisin menoin: kavereiden sohvalla loisien, ja silmät ristissä keskellä yötä sateessa ja kylmässä kävellen, ja yöbussien femman yötaksaa maanitellen. Osallistuin myös ystäväni muuttoon, joka sekin sujui varsin tavanomaisesti Espoossa eksyen, pelkällä vihan voimalla käsin ruuveja Ikean sänkyyn ruuvaten, rappukäytävässä kiroillen (kun joku nimeltämainitsematon läski katkaisi uuden asunnon lukkoon riippulukon avaimen), häälahjoja muuttokamoista dyykaten, ja oman aamuhengityksen hajuun huolestuneella kauhulla suhtautuen.

Vaikka perheelleni vakuutin tulleeni maahan puhtaasti häitä varten, tosiasiassa tulin kuitenkin taistelupetankin SM-kilpailuihin. Neljä tuntia kestänyt sateessa seisominen, märän kinkkusämpylän syöminen ja vuoden takaisista SM-kilpailuista asti kestänyt harjoitustauko kantoivat hedelmää, ja tästä kirjoituksesta lähtien suomen kieltä raiskaa tuore SM-hopeamitalisti. Palkintona oli mitali ja rasiallinen puolukoita. Kuka vielä sanoo, että Suomessa urheilulla ei voi elää.

Noin kuukauden kestäneen selvittämisen jälkeen, olen saanut kouluni alkamisajankohdan selville, ja palaankin ensi viikolla takaisin rakkaan yläluokkaisen opinahjoni rakkaaseen, vanhojen siirtomaakansojen verellä sisustettuun, kirjastoon Lontooseen, Englantiin. Toivotan kuitenkin onnea myös kaikille muille koulunsa aloittaville, tai sitä jatkaville. Erityisesti niille luomakunnan valioille, jotka kaikkia järkisyitä vastaan raahautuvat takaisin Vaasan yliopistona tunnettuun ihmiskokeeseen. Kukaan ei tiedä elämästä mitään, ennen kuin on ylittänyt kävellen Palosaaren sillan keskellä talvea, ripset yhteen jäätyneinä, vain kuullakseen ”onko mulla näissä kalvoissa virhe, ei kai se nyt näin mene? Tietääkö joku miten tää kaava menee?”

Koska rapujuhlat kolkuttavat vain tunnin päässä, laitan kauluspaidan päälleni, avaan flunssaisen ääneni, ja koitan saada helan gårin sanat syöpymään mieleeni.  

Mukavaa loppuviikkoa,

Kalle ”Tender Lover” Harva 

Kallio