10000 latausta ja menneisyyden varjot

No mut hei! Mitä sulle kuuluu? Kun luet tätä, on tämä blogi avattu yli 10000 kertaa, joten kiitos siitä. En uskonut, että tätä oikeasti jaksaisi joku lukea.

Olen aina aika ajoin maininnut 7-vuotiaan itseni, tuon elämää täynnä olleen pellavapään, joka sai hurmaavalla hymyllään autot suistumaan tieltä. Aina aika ajoin terapeuttini (Ipadini nimeltä Pauliina) kanssa  mietimme, että mihin tuo, hengittäessä hengästynyt, astmainen villikko oikein katosi. Miten hänestä tuli tämä kaikkea vihaava, pelottavan komea, körmy. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että muutama viikko takaperin saavutimme Pauliinan kanssa läpimurron.

Sessiomme alkoi normaalisti Pauliinan hypnotisoidessa minut Youtuben kissavideoilla. Kun olin vaipunut syvemmälle transsiin, alkoi Pauliina kysellä näkemästäni paikasta. Olin kuulemma kertonut olevani Helsingissä, Käpylän kaupunginosassa. Olin kuulemma houraillut jotain epämääräistä Globenista ja Jutilasta, joten vuosi oli luultavasti 1995 (tai 2012, koska puhun edelleen Jutilasta useammin kuin olisi tarvis). Pauliinan kyseltyä enemmän näkemästäni paikasta, olin kuulemma puhunut jotain sekavia kaakeleista ja turkoosista vedestä. Pahaksi onneksemme, kotikatuni autojen varashälyttimet laukeavat noin vartin välein, joten heräsin unesta ennen kuin mitään konkreettista saatiin selville.

Useamman päivän Pauliinan kertomia lauseita kaakeleista ja vedestä pohdittuani minulla välähti. Oli kuin elämäni tapahtumat olisivat auenneet kirjana eteeni. Näin kaikki ne pienet palaset, jotka ovat ruokkineet nykyisen, kyynisen, kaikkea halveksuvan, vihaa täynnä olevan hirviön syntyä. Näin Becksin pilkun lentävän kohti ylälehtereitä. Näin Jäätteenmäen nousevan pääministeriksi. Näin jääkiekkomaajoukkueen kadottavan neljän maalin johtonsa. Näin Speden kuolevan. Näin lapsuuden tyhjän jääkaapin, mutta ennen kaikkea, näin uudelleen saman tilan, jonka olin transsissa nähnyt. Siinä hetkessä tiesin, mistä vuosia kestänyt paha oloni on johtunut. Tila, jonka hypnoosissa näin, oli naapurissa asuneen saman ikäisen pojan kellari. Muttei mikä tahansa kellari, vaan kellari, jossa oli uima-allas. Vuosikausia kestänyt kyynisyyteni ei siis sittenkään johtunut lelujen puutteesta, kuten olin aina kuvitellut, vaan uima-altaan puutteesta!

Päivä totuuden ymmärtämisestä, tapasin asunnonvälittäjän, jolla oli feikki-Burberryn huivi ja puku, jonka takatasku oli revennyt irti. Ajattelin, että jos miehellä olisi jotain salattavaa, olisi hän laittanut ainakin ehjän puvun. Niinpä laitoin nimet paperiin, ja kolmen viikon päästä muutan Canary Wharfiin (tuttu muun muassa elokuvasta 28 Days Later). Taloyhtiössä on punttis, uima-allas ja poreamme, joten hyvästi viidessä lämpöasteessa juostavat nänniteippilenkit, ja parkettilattialla kroolaaminen. Ensi kesänä aion olla niin uskomattomassa tikissä, että voin raastaa pestopastani päälle tulevan juuston vatsalihaksillani.

Olen kuullut huhun, että rakas kotimaani on alkanut näyttää ei niin rakkaita puoliaan, ja ensilumi on taas yllättänyt autoilijat. Työkiireetkin ahdistavat, lapset huutavat ja rantojen mies puklasi ratikassa jaloille. Naamaankin on kasvanut harmaa karva ja niveliäkin aika ajoin kolottaa, mutta ei hätää! Eräs ystäväni (mies) on hankkimassa hierojan pätevyyttä, ja kaipaisi koekappaleita. Itse koin tämän ilmaisen hieronnan kesällä, ja voin vakuuttaa kokemuksen olleen joka euron arvoinen (vaikka hieronta ei mitään maksakaan, suosittelen silti tippaamaan). Mikäli siis haluat nukahtaa hierontapöydälle pelkäämättä, että maahanmuuttaja vie rahasi, suosittelen ystäväni palvelua lämpimästi. Koska Internet on vaarallinen paikka, en laita tähän hänen nimeään, enkä puhelinnumeroaan, mutta kysyttäessä kerron mielelläni molemmat. Olen viimeksi pitänyt lupaukseni viime vuosituhannen puolella, mutta lupaan, että tämä on tarttumisen arvoinen tarjous. Älä kärsi, vaan mene (ilmaiselle) hierojalle.

Mukavaa loppuviikkoa,

Olympian Prinssi

Camdenin leijonamarket