Jos tämä teksti vaikuttaa jollain tapaa poukkoilevalta, se
johtuu vain ja ainoastaan yläkerran naapuristani, sänkyni metallikehikosta ja
natseista.
Herätys #1: Yläkerran naapurillani on jotain pientä kränää
oman seinänaapurinsa kanssa, jonka takia hän silloin tällöin koputtelee omaan
seinäänsä. Koska Karhuherra Paddingtonin sinisistä takeista tehdyt seinäeristeet eivät kuitenkaan
juurikaan eristä, kuuluu koputus niin kovaa, että ensimmäisellä kerralla luulin, että joku koputti oveeni. Olenkin suunnitellut, että jollei
se (täytä sopivalla sanalla) koputus lopu, menen leikkisästi koputtelemaan kirveellä
yläkerran naapurini oveen.
Herätys #2: Olen jo aikaisemmin maininnut kuinka asuntoni
lämpötila silloin tällöin valahtaa hieman kylmähkön puolelle, eikä se nyt vielä
varsinaisesti haittaa, sillä hieman viileässähän nukkuu vain paremmin. Itse ainakin nukun. Mutta. Koska liian lyhyessä sängyssäni on metallikehykset, on tarina
hieman erilainen. Herään joka kerta kuin ihoni osuu sängyn metallikehyksiin,
koska ne tuntuvat yhtä kylmältä kuin Nobelin rauhanpalkinnon antaminen EU:lle. Ensi
vuoden voittajaksi veikkaan kahdella sormella tehtävää rauhanmerkkiä, kaikkia,
jotka ovat joskus ajatelleet jotain hyvää, tai edesmennyttä Rauha Rentolaa (mm.
Pocahontaksen Kaarnamuori).
Herätys #3: Monet varmasti tietävät, että vietän
valveillaoloajastani noin 80% tietokoneen ääressä istuen, ja että kumppanikseni
tälle selkävaivoja täynnä olevalle matkalle olen valinnut Packard Bell –merkkisen
tietokoneen (kavereille ihan vaan Pentti). Olen joillekin kertonut kuinka Pentti
oli 2008 syksyllä Gigantin halvin tietokone, ja kuinka Pentin ja minun katseet
kohtasivat tietokoneosaston hyllyjen välissä, Acereiden kaatuessa ja palaessa
vieressä. Tämä ei kuitenkaan ole täysin totta. Oikeasti sain Pentin omakseni
eräänä myrskyisenä yönä kun heräsin ulko-ovelta kuuluneeseen kovaääniseen
koputukseen. Hotpantseihin verhoutuneena menin avaamaan oven ja näin Pentin
rappusilla korissa, vain pyyhe ympärillään. Monet sanoivat, että kaupungissa
olleella sirkuksella oli asian kanssa jotain tekemistä. Hetken salapoliisityötä yritettyäni huomasin, että olin perinyt Poirotilta ja Holmesilta lähinnä snobiuden, joten arvoitus ei ikinä ratkennut. Tuosta ikimuistoisesta yöstä alkoi kuitenkin yhteinen
matkamme, joka on kulkenut eri kaupunkien kautta aina toiseen maahan asti. Yö
oli sateinen, ja en tiedä vaivaako Penttiä vieläkin tuon ensimmäisen yhteisen
yömme kauhut, mutta juuri kun olin nukahtanut uudelleen, sängyn kehikon
kylmyyden takia herättyäni, heräsin Pentin huutoon. Hetken huutoa kuunneltuani
ja kelloon katsottuani (0413) tajusin, ettei kyseessä ollutkaan Pentti, vaan
natsit! Ryntäsin salamana omia kananjalkojani säästelemättä kerrossänkyni vaarallisen pienet portaat alas, ajatuksenani Spagetin (oikea käsi) ja Nuudelin (vasen käsi) avulla puolustaa Penttiä tunkeilijoilta. Pian tajusin kuitenkin asian todellisen laidan. Pentti, jonka kannen olin
kolme tuntia aikaisemmin sulkenut ja näin olettanut hänen vaipuneen
valmiustilaan, oli itsestään herännyt, vaikka kansi oli edelleen kiinni. Pentti
oli alkanut pyörittää koneella kesken ollutta Captain America –elokuvaa, johon
natsien huudotkin kuuluivat. Siinä sitten hetken Pentin höpsöydelle
naureskeltuani, menin takaisin nukkumaan ja näin painajaisia natseista koko
loppuyön. On se kyllä eri hauska kaveri tuo Pentti!
Olen ymmärtänyt, että Suomessa on kohta kunnallisvaalit.
Itsehän en saa enää äänestää kuin presidentinvaaleissa, ja niissäkin säälistä, mutta
täytin silti vaalikoneen netissä. Usein sanotaan, että poliittiset mielipiteet
muuttuvat ikävuosien karttuessa ja nyt voin iloksenne tunnustaa, että myös oma
poliittinen ideologiani on hieman loiventunut. Ennen minulle parhaiten sopivien
ehdokkaiden listaa täytti lähinnä RKP (luultavasti
siksi, että pidän ravuista ja kauluspaidoista enemmän kuin rieskasta ja KIITOS
1939-1945 –paidoista), mutta ei enää. Tänä vuonna parhaiten sopinut ehdokas
sai noin 350 pistettä, muiden saadessa noin 250. Noin selkeään voittoon
vaaditaan jo samanlaisten arvojen lisäksi luultavasti samankaltainen
elämäntilannekin, joten en yllättynyt lainkaan huomatessani oman ehdokkaani
olevan viiden lapsen äiti Kristillisdemokraattien listoilta.
Jos nyt mietit, että kirjoitinko tosiaan reilut 500 sanaa
siitä miten nukuin huonosti ja siitä miten en saa äänestää vaaleissa, niin
kyllä. Kyllä kirjoitin.
Muiden ajan tuhlaamista jo vuodesta 1987,
Kalle Harva
 |
| Sää on välillä ollut vähän huono. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti