Ahdas arki antelias, läksyt hulluksi tekevi.

Yx nuori pavun hajuinen, sateessa elämää katsoi.
Katsoi veikko tovinkin kun, kuuro sunnuntain säikäytti
>Tescostako tulossa oot, joku random spusse kysyi.
Herra Heinzia hamstraamast, herramme hänelle heitti.
>Kas kenen kaljaa kassissas, tuo rantojen mies tuumasi.
Bara Budweiserin bisse, blogaajan börsta breikki.
>Et antais mun puntaa katsoo, mä röökiaskin ostaisin.
Kolikkokato kuonossain, kurja köyhyys kukkarossain.
>Rahas K-F-C:hen riitti, vaikka kallis on visiitti?

Kai kitsaus Kallen kaveri, köyhältä kolikon kiellän.
Kielsi Kaveri kolikon, kotia kohti köpötti.

Lyhyen läntä lavetti, nuorta herraamme sapetti.
Kotona kolme astetta, sisäseinässä huurretta.
Elämä pesukoneetta, pidemmän päälle vaatteetta.     
Tää tyhjäpäinen länkkäri, nuo päivät pitkät pänttäsi.
Kissavideot mielessä, läksytehtävät pielessä.
Mansikkamaitokin jäässä, koitan pienessä sievässä.

On päivät kulun koululla, välillä lenkkipolulla.
Matikkaa muistilohkoista, muistilohkojen muistista.
Luista selkäytimestä, ei matikkaa löydy niistä.

Ei kyse ole halusta, ei integrointi vaan luista.
Muut modulit toki sujuu, vaikka niihin aikaa kuluu.
Mut mieli lähin sammaltuu, kun matikan ope puhuu.

Vielä kahdeksan viikkoa, viiltävää koulu kauhua.

Kauhua kirjojen kajon, kuolio kai Kallen korjaa.

Tentit on vasta jouluna, jouluna takaisin Suomeen.

Siis Suomeen suomettumahan, siellä joukinkkua kankkuun.

Siihen on kuitenkin aikaa, koulukirjat mua kaipaa.

Mä hulluksiko tullut oon,

mietti Olympian prinssi.

PS. Edellä ei ole käytetty Kalevalaisen Runokielen Seura ry:n kirjoitusohjeita, koska ne olivat niin pitkät, etten jaksanut lukea niitä loppuun asti. Käytin sen sijaan Vienan Karjalan Ystävät ry:n kalevalaista runomittaa, joka ei määrittele tarkasti kuin säkeeseen käytettävien tavujen määrän (8).

Koulun ainoa paikka, jossa mun kännykässä on kenttää.

Pikkasen on sellanen olo, että unohdin äitini syntymäpäivät, joten tämä kuva on omistettu rakkalle äidilleni.