Loma

Ja yht’äkkiä kaikki olikin ohi. Taakse ovat jääneet Red Bullin voimalla valvotut yöt (se puhe siitä siipien antamisesta on muuten aivan paskaa, jos Red Bull jotain antaa niin kiertävän vatsan ja syyn käydä useammin vessassa), saksanturkkilais-italialais-suomalaisen pubivisajoukkueemme neljänkymmenen punnan arvoinen lahjakorttivoitto, puuduttavat luennot, plagioidut esseet ja hermoillut tentit. Loma on saapunut Lontooseen. Täällä satoi kuukauden putkeen, mutta kahtena ensimmäisenä lomapäivänäni on paistanut aurinko. Jälkikäteen tajusin myös, että aurinko on saattanut paistaa koko ajan, mutta huomasin sen vasta vapauduttuani kirjaston kaltereiden takaa. Noin kuusi minuuttia sen jälkeen kun laitoin kynän pöydälle viimeisessä tentissä, huomasin myös yleisen vehreyden vallanneen koko Lontoon. Värit ovat kirkkaampia ja elämässä on taas toivoa.

Kun lukukausi oli saatu päätökseen, oli aika juhlien. Menimme aloittelemaan yhden opiskelijatoverini luokse, jossa nukahdin ensimmäisen oluen jälkeen lattialle, ja josta lähdin kotiin jatkamaan unia, ollen kotona ennen puolta yhtätoista. Koska ensimmäisen illan juhlat hyytyivät juhlijoiden nuokkuessa, toisena päivänä ystäväni menivät yökerhoon, jossa pöytä maksoi £600. Itse vihaan yökerhoja jo niiden ollessa ilmaisia, joten jäin kotiin katsomaan elokuvan "The Adventures of Tintin" (oli parempi kuin odotin). En maksaisi kuutta hunttia pöydästä, vaikka se olisi kuussa. Ymmärrän toki sen, että ko. paikoissa liikkuu varmasti nuoria, kauniita ja mielenkiintoisia ihmisiä, ja DJ-osastokin varmasti päihittää Viking Linen geneerisen nimettömän DJ:n. Vanhana ihmisvihaajana en kuitenkaan näe syytä miksi maksaisin kuukausivuokran verran vain päästäkseni tanssimaan ironisen huonosti kuullessani sitä samaa final countdown paskaa, jota tulee myös Radio Novalta.

”Vaikka rahapolitiikalla voidaan lyhyellä tähtäimellä vaikuttaa vitutuksen määrään, asettuu se silti pitkällä tähtäimellä luonnolliselle kasvu-uralleen”. (Foundations of Economics 2008) Itse huomasin tämän siitä, että loman alkamisen luodessa hyvää fiilistä, kuullokkeeni (joita käytän vähintään kolme tuntia päivässä) hajosivat koulun toiseksi viimeisenä päivänä, Suomi otti niin paljon turpaan, että sitä ei kehtaa ääneen sanoa ja Manu hävisi mestaruuden, koska kausi oli minuutin liian pitkä. Manun matsia katsoessani koin myös elämäni pisimmät 45 minuuttia ja koska kuulun ihmisiin, joille jännittävä päivä tarkoittaa sitä, että onnistuu pysäyttämään mikron kellon aikaan 0:07, pelkäsin paistinrasvalla öljytyn sydämeni pysähtyvän. Lätkämatsia en luonnollisesti myöskään nähnyt, koska netti päätti kaatua juuri matsin ajaksi. 

En tiedä käykö muille samalla tavalla, mutta itse näen unia vain ollessani lomalla. Ja kyllä. Tiedän, että luultavasti näemme unia aina, mutta emme vaan muista niitä. Ymmärsit kuitenkin mitä tarkoitin, joten vittuako saivartelet! Olenkin nyt ensimmäisen kahden yön aikana nähnyt komediallisen unen pankkiryöstöstä, josta heräsin nauraen, ja toisen, jossa olin Obaman kanssa snägärillä. Obama otti hampurilaisen, itse vedin lihiksen. Oli muuten kerrassaan mukava jätkä se Obama. Koska olen viime öinä taas muistanut kuinka hauskaa ja halpaa ajanvietettä nukkuminen on, aion painua nyt pehkuihin (mitä ne sitten ikinä ovatkaan).

Tiedän, että tämä tulee päivän myöhässä, mutta haluan silti toivottaa hyvää äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti omalle äidilleni.

Prince d’Olympie

PS. Osallistuin Facebookissa Oikotie Asunnot skabaan, josta voi voittaa kämpän kesäksi. Arvostaisin kovasti jos kävisit äänestämässä ja pakottaisit kaikki kaverisikin äänestämään. Voin kutsua teidät sitten vaikka tupareihin. Äänestämään päästäksesi sinun pitää ensin luultavasti tykätä Oikotiestä, tai jostain, mutta se on demokratian hinta. Äänestä tästä. 

Kuvaaminen kielletty