Loma

Ja yht’äkkiä kaikki olikin ohi. Taakse ovat jääneet Red Bullin voimalla valvotut yöt (se puhe siitä siipien antamisesta on muuten aivan paskaa, jos Red Bull jotain antaa niin kiertävän vatsan ja syyn käydä useammin vessassa), saksanturkkilais-italialais-suomalaisen pubivisajoukkueemme neljänkymmenen punnan arvoinen lahjakorttivoitto, puuduttavat luennot, plagioidut esseet ja hermoillut tentit. Loma on saapunut Lontooseen. Täällä satoi kuukauden putkeen, mutta kahtena ensimmäisenä lomapäivänäni on paistanut aurinko. Jälkikäteen tajusin myös, että aurinko on saattanut paistaa koko ajan, mutta huomasin sen vasta vapauduttuani kirjaston kaltereiden takaa. Noin kuusi minuuttia sen jälkeen kun laitoin kynän pöydälle viimeisessä tentissä, huomasin myös yleisen vehreyden vallanneen koko Lontoon. Värit ovat kirkkaampia ja elämässä on taas toivoa.

Kun lukukausi oli saatu päätökseen, oli aika juhlien. Menimme aloittelemaan yhden opiskelijatoverini luokse, jossa nukahdin ensimmäisen oluen jälkeen lattialle, ja josta lähdin kotiin jatkamaan unia, ollen kotona ennen puolta yhtätoista. Koska ensimmäisen illan juhlat hyytyivät juhlijoiden nuokkuessa, toisena päivänä ystäväni menivät yökerhoon, jossa pöytä maksoi £600. Itse vihaan yökerhoja jo niiden ollessa ilmaisia, joten jäin kotiin katsomaan elokuvan "The Adventures of Tintin" (oli parempi kuin odotin). En maksaisi kuutta hunttia pöydästä, vaikka se olisi kuussa. Ymmärrän toki sen, että ko. paikoissa liikkuu varmasti nuoria, kauniita ja mielenkiintoisia ihmisiä, ja DJ-osastokin varmasti päihittää Viking Linen geneerisen nimettömän DJ:n. Vanhana ihmisvihaajana en kuitenkaan näe syytä miksi maksaisin kuukausivuokran verran vain päästäkseni tanssimaan ironisen huonosti kuullessani sitä samaa final countdown paskaa, jota tulee myös Radio Novalta.

”Vaikka rahapolitiikalla voidaan lyhyellä tähtäimellä vaikuttaa vitutuksen määrään, asettuu se silti pitkällä tähtäimellä luonnolliselle kasvu-uralleen”. (Foundations of Economics 2008) Itse huomasin tämän siitä, että loman alkamisen luodessa hyvää fiilistä, kuullokkeeni (joita käytän vähintään kolme tuntia päivässä) hajosivat koulun toiseksi viimeisenä päivänä, Suomi otti niin paljon turpaan, että sitä ei kehtaa ääneen sanoa ja Manu hävisi mestaruuden, koska kausi oli minuutin liian pitkä. Manun matsia katsoessani koin myös elämäni pisimmät 45 minuuttia ja koska kuulun ihmisiin, joille jännittävä päivä tarkoittaa sitä, että onnistuu pysäyttämään mikron kellon aikaan 0:07, pelkäsin paistinrasvalla öljytyn sydämeni pysähtyvän. Lätkämatsia en luonnollisesti myöskään nähnyt, koska netti päätti kaatua juuri matsin ajaksi. 

En tiedä käykö muille samalla tavalla, mutta itse näen unia vain ollessani lomalla. Ja kyllä. Tiedän, että luultavasti näemme unia aina, mutta emme vaan muista niitä. Ymmärsit kuitenkin mitä tarkoitin, joten vittuako saivartelet! Olenkin nyt ensimmäisen kahden yön aikana nähnyt komediallisen unen pankkiryöstöstä, josta heräsin nauraen, ja toisen, jossa olin Obaman kanssa snägärillä. Obama otti hampurilaisen, itse vedin lihiksen. Oli muuten kerrassaan mukava jätkä se Obama. Koska olen viime öinä taas muistanut kuinka hauskaa ja halpaa ajanvietettä nukkuminen on, aion painua nyt pehkuihin (mitä ne sitten ikinä ovatkaan).

Tiedän, että tämä tulee päivän myöhässä, mutta haluan silti toivottaa hyvää äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti omalle äidilleni.

Prince d’Olympie

PS. Osallistuin Facebookissa Oikotie Asunnot skabaan, josta voi voittaa kämpän kesäksi. Arvostaisin kovasti jos kävisit äänestämässä ja pakottaisit kaikki kaverisikin äänestämään. Voin kutsua teidät sitten vaikka tupareihin. Äänestämään päästäksesi sinun pitää ensin luultavasti tykätä Oikotiestä, tai jostain, mutta se on demokratian hinta. Äänestä tästä. 

Kuvaaminen kielletty

Suomen suosituin blogi

Ei oikeasti ole, mutta huomasin, että kun näillä otsikoilla hakee Googlesta, niin se ohjaa tähän blogiin. Sääli, ettei kaikki ole näin Viisikko vapauttaa lentäjät ovelia. Sitten muihin aiheisiin. Olen aivan kusessa. Deadlinet stressaavat niin helvetisti, että öisin ei saa nukuttua, vaikka kerkeäisikin. Ostin eilen kaupasta Red Bulleja, että pysyisin hereillä, mutta kuumotuksissani ostin Sugarfree Red Bulleja, jotka maistuvat siltä, että joku on jo kerran juonut ne ja sylkenyt takaisin tölkkiin. Luulin taannoin Mark & Spenceristä punnalla ostamani punaviinin olevan pahaa, mutta sillä Hehkuviinin irvikuvalla pääsi sentään pieneen hönöön. Tämän Sugarfree shaissen jälkeen tekee mieli juoda Fairya vain saadakseen pahan maun pois suusta.

Pääsiäinen sujui kivasti. Näin enemmän suomalaisia yhden viikonlopun aikana kuin aikaisemman kolmen ja puolen kuukauden aikana. Näin vihdoin Lissun ja Sampon. Luulisi, että tapaaminen olisi helppo sopia jos asuu samassa kaupungissa, mutta ei. Nyt onneksi vihdoin kohtasimme, ja oli hienoa jakaa kokemuksia Internetliittymien saamisen vaikeudesta, Direct Debit™-systeemin paskuudesta ja brittiläisen rakennustaidon puutteesta ihmisten kanssa, joiden elämä on myös lyhentynyt vetoisten asuntojen ja elämänhalun tappavan asiakaspalveluun jonottamisen takia. Myös Mikael oli täällä käymässä, ja vaikka tapaamisemme harmittavan hätäiseksi jäikin, oli mukava vääntää ihan kotoisella härmällä pahaa kaikista yhteisistä tutuista.

 En syönyt pääsiäisen aikana yhtäkään suklaamunaa, koska en oikeastaan liiemmilti pidä suklaasta, enkä tiedä mitä olisin tehnyt tuuman korkuisella eläinfiguurilla. Munahaukkana toimimisen sijaan, juhlistimme Mikaelin kanssa pääsiäistä kuitenkin korkeakulttuurin parissa. Selvitimme kuinka syville vesille kaksi heteromiestä voivat mennä hukkumatta, paremmalta tuoksuvaan ja paremmin pukeutuvaan, homouden mereen. Menimme slipoverit hulmuten muovilasista shampanjaa juoden katsomaan ajatonta klassikkomusikaalia Oopperan kummituksesta. Odotukset olivat korkealla, eikä Andrew Lloyd Webberin mestariteos pettänyt. Vaikka laulajat eivät mitään Whitney Houstoneita tai R. Kellyjä olleetkaan, lauloivat monet heistä silti paljon paremmin, kuin mihin itse olisin pystynyt.

Vaikka koulu on hieman viimeaikoina päälle painanutkin, ovat asiat silti suurimmalta osin varsin mainiosti. Olen pysynyt terveenä ja siirryttyäni rahapulan takia syömisestä vain ruuan katsomiseen, poskipääni ovat korostuneet ja olen alkanut suunnitella mallin uraa. Säästän myös melkoisesti aikaa, kun ei ole syytä käydä vessassa. Uuden laajakaistan myötä voin tehdä kouluhommia kotona (vaikka se kotona hieman hitaampaa onkin. Kirjoitin esseeseeni 53 tunnissa 53 sanaa, joten siirryin katsomaan Youtubea koulun tiloihin) ja pystyn nyt katsomaan myös TV-ohjelmia, joten en ole enää yhtä eristäytynyt ulkomaailmasta kuin ennen. Vaikka ruuat on paskoja, naiset näyttävät kurtisaaneilta, kaikki on kallista, kännykässä ei ole kenttää jos ulkona on pilviä tai viikonpäivä loppuu I:hin, pankit on helpompi ryöstää kuin niissä on maksaa laskuja, TV-ohjelmat on täällä parempia kuin Suomessa. Toki huomattakoon, että Viidakon tähtöset on tasoittanut kuilua brittien ja Suomen TV-ohjelmien välillä. Ohjelmassa täytyy olla jotain maagista kun Susanna Ingerttilä (entinen Sievinen) näyttää porukan fiksuimmalta. Katsoin täällä yhtenä päivänä, Suomessakin näytettyä, Uutta Sherlockia, ja ai Viisikko salaperäisellä nummella, että oli hyvä. Suosittelen lämpimästi kaikille niille, jotka osaavat jo Ketun ja Murhamummon jaksot ulkoa.

Hyviin uutisiin voidaan laskea myös uusi ja hieno paikallinen sotu-tunnukseni. Sotun saaminen osui tavallaan aika hyvään aikaan, sillä Kela ilmoitti taannoin, että ”näihin meidän ilmaisiin palveluihin on kaltaisesi maanpetturin ihan turha yrittää, ja natsikortillakin saat parempaa palvelua kuin entisellä Kelakortillasi, että jos viitsisit lähettää sen takaisin meille” (lainaus ei ole ihan sanasta sanaan, mutta ajatus on sama).

Koska esseet eivät plagioi itseään, lopetan tämän jatkokertomuksen tältä osin tähän. Tulevissa jaksoissa on luvassa muun muassa Suomessa asuvien lukijoiden selkärangan katkaisemiseksi kirjoitettua leijumista lämpimistä kesäkeleistä, arjen pienistä asioista valittamista sekä raportti valioliigan ottelusta Fulham-Wigan, jota olen menossa Jussin kanssa muutaman viikon päästä katsomaan. Toivottavasti pääset mukaan myös silloin.

Määrittämättömän pituiselle tauolle meidät saattelee nyt Nummisen M.A. ikivihreällä laulullaan Ulkosynnytinjenkka. Vinon hymyni väläyttäen ja silmää iskien,

Vaatimaton Nero

Koska joku pystyi vielä pesemään kädet kylmän ja kuuman hanan ollessa erillään, mutta samassa lavuaarissa, päätettiin molemmille laittaa jatkossa myös omat lavuaarit.

Mikael ottamassa kuvaa Kuningattaren Teatterista.

Kaipaisin Stop töhryille -kampanjan lanseeraamista myös Lontooseen, jotta moiset töherrykset pysyisivät poissa harmaata ovea pilaamasta