Ei oikeasti ole, mutta
huomasin, että kun näillä otsikoilla hakee Googlesta, niin se ohjaa tähän
blogiin. Sääli, ettei kaikki ole näin Viisikko vapauttaa lentäjät ovelia.
Sitten muihin aiheisiin. Olen aivan kusessa. Deadlinet stressaavat niin
helvetisti, että öisin ei saa nukuttua, vaikka kerkeäisikin. Ostin eilen
kaupasta Red Bulleja, että pysyisin hereillä, mutta kuumotuksissani ostin
Sugarfree Red Bulleja, jotka maistuvat siltä, että joku on jo kerran juonut ne
ja sylkenyt takaisin tölkkiin. Luulin taannoin Mark & Spenceristä punnalla ostamani
punaviinin olevan pahaa, mutta sillä Hehkuviinin irvikuvalla pääsi sentään
pieneen hönöön. Tämän Sugarfree shaissen jälkeen tekee mieli juoda Fairya vain
saadakseen pahan maun pois suusta.
Pääsiäinen sujui kivasti.
Näin enemmän suomalaisia yhden viikonlopun aikana kuin aikaisemman kolmen ja
puolen kuukauden aikana. Näin vihdoin Lissun ja Sampon. Luulisi, että
tapaaminen olisi helppo sopia jos asuu samassa kaupungissa, mutta ei. Nyt
onneksi vihdoin kohtasimme, ja oli hienoa jakaa kokemuksia Internetliittymien
saamisen vaikeudesta, Direct Debit™-systeemin paskuudesta ja brittiläisen
rakennustaidon puutteesta ihmisten kanssa, joiden elämä on myös lyhentynyt vetoisten
asuntojen ja elämänhalun tappavan asiakaspalveluun jonottamisen takia. Myös Mikael
oli täällä käymässä, ja vaikka tapaamisemme harmittavan hätäiseksi jäikin, oli
mukava vääntää ihan kotoisella härmällä pahaa kaikista yhteisistä tutuista.
En syönyt pääsiäisen aikana yhtäkään
suklaamunaa, koska en oikeastaan liiemmilti pidä suklaasta, enkä tiedä mitä olisin
tehnyt tuuman korkuisella eläinfiguurilla. Munahaukkana toimimisen sijaan, juhlistimme
Mikaelin kanssa pääsiäistä kuitenkin korkeakulttuurin parissa. Selvitimme kuinka
syville vesille kaksi heteromiestä voivat mennä hukkumatta, paremmalta
tuoksuvaan ja paremmin pukeutuvaan, homouden mereen. Menimme slipoverit
hulmuten muovilasista shampanjaa juoden katsomaan ajatonta klassikkomusikaalia Oopperan
kummituksesta. Odotukset olivat korkealla, eikä Andrew Lloyd Webberin
mestariteos pettänyt. Vaikka laulajat eivät mitään Whitney Houstoneita tai R.
Kellyjä olleetkaan, lauloivat monet heistä silti paljon paremmin, kuin mihin
itse olisin pystynyt.
Vaikka koulu on hieman
viimeaikoina päälle painanutkin, ovat asiat silti suurimmalta osin varsin
mainiosti. Olen pysynyt terveenä ja siirryttyäni rahapulan takia syömisestä
vain ruuan katsomiseen, poskipääni ovat korostuneet ja olen alkanut suunnitella
mallin uraa. Säästän myös melkoisesti aikaa, kun ei ole syytä käydä vessassa. Uuden
laajakaistan myötä voin tehdä kouluhommia kotona (vaikka se kotona hieman
hitaampaa onkin. Kirjoitin esseeseeni 53 tunnissa 53 sanaa, joten siirryin katsomaan
Youtubea koulun tiloihin) ja pystyn nyt katsomaan myös TV-ohjelmia, joten en
ole enää yhtä eristäytynyt ulkomaailmasta kuin ennen. Vaikka ruuat on paskoja,
naiset näyttävät kurtisaaneilta, kaikki on kallista, kännykässä ei ole kenttää
jos ulkona on pilviä tai viikonpäivä loppuu I:hin, pankit on helpompi ryöstää
kuin niissä on maksaa laskuja, TV-ohjelmat on täällä parempia kuin Suomessa.
Toki huomattakoon, että Viidakon tähtöset on tasoittanut kuilua brittien ja
Suomen TV-ohjelmien välillä. Ohjelmassa täytyy olla jotain maagista kun Susanna
Ingerttilä (entinen Sievinen) näyttää porukan fiksuimmalta. Katsoin täällä yhtenä
päivänä, Suomessakin näytettyä, Uutta Sherlockia, ja ai Viisikko
salaperäisellä nummella, että oli hyvä. Suosittelen lämpimästi kaikille niille,
jotka osaavat jo Ketun ja Murhamummon jaksot ulkoa.
Hyviin uutisiin voidaan
laskea myös uusi ja hieno paikallinen sotu-tunnukseni. Sotun saaminen osui
tavallaan aika hyvään aikaan, sillä Kela ilmoitti taannoin, että ”näihin meidän
ilmaisiin palveluihin on kaltaisesi maanpetturin ihan turha yrittää, ja natsikortillakin
saat parempaa palvelua kuin entisellä Kelakortillasi, että jos viitsisit
lähettää sen takaisin meille” (lainaus ei ole ihan sanasta sanaan, mutta ajatus
on sama).
Koska esseet eivät
plagioi itseään, lopetan tämän jatkokertomuksen tältä osin tähän. Tulevissa
jaksoissa on luvassa muun muassa Suomessa asuvien lukijoiden selkärangan
katkaisemiseksi kirjoitettua leijumista lämpimistä kesäkeleistä, arjen pienistä
asioista valittamista sekä raportti valioliigan ottelusta Fulham-Wigan, jota
olen menossa Jussin kanssa muutaman viikon päästä katsomaan. Toivottavasti
pääset mukaan myös silloin.
Määrittämättömän
pituiselle tauolle meidät saattelee nyt Nummisen M.A. ikivihreällä laulullaan Ulkosynnytinjenkka.
Vinon hymyni väläyttäen ja silmää iskien,
Vaatimaton Nero
Koska joku pystyi vielä pesemään kädet kylmän ja kuuman hanan ollessa erillään, mutta samassa lavuaarissa, päätettiin molemmille laittaa jatkossa myös omat lavuaarit. |
Mikael ottamassa kuvaa Kuningattaren Teatterista. |
Kaipaisin Stop töhryille -kampanjan lanseeraamista myös Lontooseen, jotta moiset töherrykset pysyisivät poissa harmaata ovea pilaamasta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti