keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Suomen suosituin blogi


Ei oikeasti ole, mutta huomasin, että kun näillä otsikoilla hakee Googlesta, niin se ohjaa tähän blogiin. Sääli, ettei kaikki ole näin Viisikko vapauttaa lentäjät ovelia. Sitten muihin aiheisiin. Olen aivan kusessa. Deadlinet stressaavat niin helvetisti, että öisin ei saa nukuttua, vaikka kerkeäisikin. Ostin eilen kaupasta Red Bulleja, että pysyisin hereillä, mutta kuumotuksissani ostin Sugarfree Red Bulleja, jotka maistuvat siltä, että joku on jo kerran juonut ne ja sylkenyt takaisin tölkkiin. Luulin taannoin Mark & Spenceristä punnalla ostamani punaviinin olevan pahaa, mutta sillä Hehkuviinin irvikuvalla pääsi sentään pieneen hönöön. Tämän Sugarfree shaissen jälkeen tekee mieli juoda Fairya vain saadakseen pahan maun pois suusta.

Pääsiäinen sujui kivasti. Näin enemmän suomalaisia yhden viikonlopun aikana kuin aikaisemman kolmen ja puolen kuukauden aikana. Näin vihdoin Lissun ja Sampon. Luulisi, että tapaaminen olisi helppo sopia jos asuu samassa kaupungissa, mutta ei. Nyt onneksi vihdoin kohtasimme, ja oli hienoa jakaa kokemuksia Internetliittymien saamisen vaikeudesta, Direct Debit™-systeemin paskuudesta ja brittiläisen rakennustaidon puutteesta ihmisten kanssa, joiden elämä on myös lyhentynyt vetoisten asuntojen ja elämänhalun tappavan asiakaspalveluun jonottamisen takia. Myös Mikael oli täällä käymässä, ja vaikka tapaamisemme harmittavan hätäiseksi jäikin, oli mukava vääntää ihan kotoisella härmällä pahaa kaikista yhteisistä tutuista.

 En syönyt pääsiäisen aikana yhtäkään suklaamunaa, koska en oikeastaan liiemmilti pidä suklaasta, enkä tiedä mitä olisin tehnyt tuuman korkuisella eläinfiguurilla. Munahaukkana toimimisen sijaan, juhlistimme Mikaelin kanssa pääsiäistä kuitenkin korkeakulttuurin parissa. Selvitimme kuinka syville vesille kaksi heteromiestä voivat mennä hukkumatta, paremmalta tuoksuvaan ja paremmin pukeutuvaan, homouden mereen. Menimme slipoverit hulmuten muovilasista shampanjaa juoden katsomaan ajatonta klassikkomusikaalia Oopperan kummituksesta. Odotukset olivat korkealla, eikä Andrew Lloyd Webberin mestariteos pettänyt. Vaikka laulajat eivät mitään Whitney Houstoneita tai R. Kellyjä olleetkaan, lauloivat monet heistä silti paljon paremmin, kuin mihin itse olisin pystynyt.

Vaikka koulu on hieman viimeaikoina päälle painanutkin, ovat asiat silti suurimmalta osin varsin mainiosti. Olen pysynyt terveenä ja siirryttyäni rahapulan takia syömisestä vain ruuan katsomiseen, poskipääni ovat korostuneet ja olen alkanut suunnitella mallin uraa. Säästän myös melkoisesti aikaa, kun ei ole syytä käydä vessassa. Uuden laajakaistan myötä voin tehdä kouluhommia kotona (vaikka se kotona hieman hitaampaa onkin. Kirjoitin esseeseeni 53 tunnissa 53 sanaa, joten siirryin katsomaan Youtubea koulun tiloihin) ja pystyn nyt katsomaan myös TV-ohjelmia, joten en ole enää yhtä eristäytynyt ulkomaailmasta kuin ennen. Vaikka ruuat on paskoja, naiset näyttävät kurtisaaneilta, kaikki on kallista, kännykässä ei ole kenttää jos ulkona on pilviä tai viikonpäivä loppuu I:hin, pankit on helpompi ryöstää kuin niissä on maksaa laskuja, TV-ohjelmat on täällä parempia kuin Suomessa. Toki huomattakoon, että Viidakon tähtöset on tasoittanut kuilua brittien ja Suomen TV-ohjelmien välillä. Ohjelmassa täytyy olla jotain maagista kun Susanna Ingerttilä (entinen Sievinen) näyttää porukan fiksuimmalta. Katsoin täällä yhtenä päivänä, Suomessakin näytettyä, Uutta Sherlockia, ja ai Viisikko salaperäisellä nummella, että oli hyvä. Suosittelen lämpimästi kaikille niille, jotka osaavat jo Ketun ja Murhamummon jaksot ulkoa.

Hyviin uutisiin voidaan laskea myös uusi ja hieno paikallinen sotu-tunnukseni. Sotun saaminen osui tavallaan aika hyvään aikaan, sillä Kela ilmoitti taannoin, että ”näihin meidän ilmaisiin palveluihin on kaltaisesi maanpetturin ihan turha yrittää, ja natsikortillakin saat parempaa palvelua kuin entisellä Kelakortillasi, että jos viitsisit lähettää sen takaisin meille” (lainaus ei ole ihan sanasta sanaan, mutta ajatus on sama).

Koska esseet eivät plagioi itseään, lopetan tämän jatkokertomuksen tältä osin tähän. Tulevissa jaksoissa on luvassa muun muassa Suomessa asuvien lukijoiden selkärangan katkaisemiseksi kirjoitettua leijumista lämpimistä kesäkeleistä, arjen pienistä asioista valittamista sekä raportti valioliigan ottelusta Fulham-Wigan, jota olen menossa Jussin kanssa muutaman viikon päästä katsomaan. Toivottavasti pääset mukaan myös silloin.

Määrittämättömän pituiselle tauolle meidät saattelee nyt Nummisen M.A. ikivihreällä laulullaan Ulkosynnytinjenkka. Vinon hymyni väläyttäen ja silmää iskien,

Vaatimaton Nero


Koska joku pystyi vielä pesemään kädet kylmän ja kuuman hanan ollessa erillään, mutta samassa lavuaarissa, päätettiin molemmille laittaa jatkossa myös omat lavuaarit.

Mikael ottamassa kuvaa Kuningattaren Teatterista.

Kaipaisin Stop töhryille -kampanjan lanseeraamista myös Lontooseen, jotta moiset töherrykset pysyisivät poissa harmaata ovea pilaamasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti