perjantai 20. huhtikuuta 2012

25 vuotta


Mihin ne meni?

Muistan sen kuin eilisen. Sain lahjaksi sekä "isojen poikien" polkupyörän että jalkapallon. Olin intoa täynnä. Edessä oli loistava tulevaisuus. Ystäviä riitti ja kaikki nauroivat hiekkalaatikolla likaantunein käsin itsensä viattomaan lapsen uneen. Tervon piirimestaruuskisoista tuli 60 metrin sileän pronssi. TV:stä tuli Vintiöt. Sain pusun. Juoksin kunnarin. Ajoin italialaisella putkimiehellä kilpaa. Voitin Jokeripokerista. Sain luvan ajaa mopoa. Pääsin ripille. Sain lentopalloturnauksesta mustelman, pillimehun ja pronssimitalin. Sain. Sain ajokortin, ja yllätin kaikki tuntemani ihmiset, ja sain jopa ruman valkolakin kaunista päätäni koristamaan. Pelasin fudista. Lomailin ja nautin elämästä. Rahaa ei ollut, mutta oli vapaus ja taivaan tähdet. Kaikki olivat nuoria ja kauniita. Kävin Santahaminassa munkilla. Lentäjän näkö, kuntsari ja pinssi tarkkuudesta vakuuttivat sotilaat, eikä takaisin kutsuttu. Katsoin elokuvia. Nukuin pitkään. Viini virtasi, soitto raikasi, tanssijalkaa vipatti ja elämä hymyilytti. Grillasin ja katsoin fudista. Matkustelin niin Ruotsiin kuin Pohjois-Pohjanmaalle. Sain lisää ystäviä ja elämäni ensimmäisen kiitettävän. Pelasin bilistä. Uin rintauintia lattialla Whitneyn laulaessa ikuisesta rakkaudesta. Söin perunasalaattia vappuna. Tulin sedäksi. Pidin tyttöä kädestä. Join tissiboolista. Valmistuin kandiksi ja ajoin kaula vinossa sormet jäässä kuullokeet päässä räpäten Leopardillani auringonlaskuun.

Toisin on nyt. Hymy on hyytynyt, soitto loppunut. Silmien alla Porttilat. Ulkona sataa kahdeksatta päivää putkeen. Jääkaapissa on homeinen kurkku ja sokeriton Red Bull. Aamiaiseksi on purkkaa. Ystävät ovat kaikonneet. Seuraa tarjoaa vain toisinaan ikkunalaudalla käyvä pulu. Kunto on huono, nilkat spagettia. Ylärivissä on mätänevä maitohammas. Tietokoneen näyttö on niin paksun pölyn peitossa, että siitä ei pysty edes peilaamaan itseään - mikä voi toisaalta olla vain hyvä. Kädessä olevasta luomesta kasvaa tuuman pituinen karva. Tili on tyhjä. Lentäjän näkö muuttui myyrän näöksi. Velkataakka painaa hartioita saaden jo ennestään huonon ryhdin huonontumaan. Kroppa on kadonnut, tilalle on tullut luomia. Kesätöitä ei ole. Gradusta on valmiina 0 sivua. Yläkerran naapurin imuroinnin ääni toimii seinään tuijottamiseni soundtrackina.

Sinne ne johonkin meni.

Kiitos teille kaikille näistä vuosista. Olen elänyt neljännesvuosisadan, enkä ole ajanut mopolla, soittanut bändissä tai saanut edes turpaan. Niin paljon on näkemättä, tekemättä ja kokematta. Nostakaamme malja seuraaville 25 vuodelle.

S. Sankari

1 kommentti:

  1. Aww, multa meni ihan ohi sun synttärit ja tää postaus. Joten onnea Kalle, 25 on vielä ihan kiva ikä. Oota kun oot mun ikäinen...:D
    Ja ps. ei ne kaverit oo kaikonneet, ite lähdit johonki toiseen maahan. möh.

    VastaaPoista