Lahjakas Herra Murphey

Siihen nähden, että täällä käy kevään aikana kaksi kaveria, on suorastaan myyttistä miten molemmat osuvat pahimpien koulukiireiden aikaan. Viime aikoina en ole juuri blogiakaan päivittänyt, koska mitään ei ole tapahtunut. Olen istunut koulun kirjastossa ja se nyt vaan ei ole se Lontoon villein paikka. Toki yhtenä päivänä ollessani koulussa, päätin taukoa pitäessäni todella rentoutua ja päästää chili con carnesta alkukipinän saaneen äänettömän tuhnun hiljaa pakaroideni pauloista. Ongelmaksi muodostui kuitenkin tuhnun tulinen latinalainen luonne, jonka takia koko rappukäytävä kajahti niin, että edessäni kävellyt mies kääntyi hymyillen katsomaan kuinka koitin kyyneleet silmissä pidätellä nauruani. Suomalaisen, tunteiden näyttämättä jättämiseen perustuvan, kotikasvatuksen ansiosta pystyin kuitenkin hillitsemään itseni, vain päästäkseni takaisin lukusalin rauhaan, ja huomatakseni, että ollessani vessassa, vastapäiselle paikalle oli istunut Fonzien näköinen nainen. Oltuani lukusalissa tässä vaiheessa liki neljä sekuntia, teeskentelin puhelimeni soivan, että pystyin kädellä osittain peittämään kasvoni, palatessani juuri tulemaani reittiä takaisin koulun käytävälle, sisällä kuplivan huutonaurun vääntäessä kasvojani virneeseen ja kyynelten valuessa norona poskillani.

En tiedä onko sama keissi menossa Suomessakin, mutta täällä ”Mäkissä” on menossa Monopoly Millions. Olisin valmis antamaan kaikki palkinnot Valopilkusta, Nobelin rauhanpalkintoon ja Telvikseen sille, joka tajusi yhdistää pikaruuan ja kapitalismia ihannoivan lautapelin. Minut hyvin tuntevat varmasti tietävät, etta molemmat edellämainitut asiat kuuluvat nuoruuteni kulmakiviin. Ennen pikaruokaa syömällä saattoi voittaa vain lyhyemmän elämän, mutta nyt syömällä voi voittaa kaikkea rahasta autoihin ja lomamatkoihin. Vaikka Käyrien Kultaisten Kaarien tarjoama ehtoollinen ei se terveellisin ja tasapainoisin ruokavalio olekaan, on se silti reilun neljän punnan hinnallaan suunnilleen yhtä kallista kuin ruuan kotona laittaminen. Kotona kokatessani en myöskään saa ylimääräistä hampurilaista, isompaa limua tai extraranskalaisia opiskelijakorttia näyttämällä. Tuomiopäivän tullessa, haluan tulla haudatuksi El Maco –hampurilainen toisessa kädessä ja kauneuskilpailuvoitosta ilmoittava Sattuma-kortti toisessa.

Koska kaikissa kunnon blogeissa on aina paljon kysymyksiä, joihin kirjoittaja tahi ns. blogaaja itse sitten vastaa, (En lue blogeja, koska blogit ovat aivan perseestä, mutta oletan että näin on.) lopetan nyt myös omani kysymykseen. Miksi parturissa on lehtiä? Rupesin miettimään tätä käytyäni itse taannoin parturissa, mutta en loppujen lopuksi tullut mihinkään tulokseen. Ensinnäkin, ne lehdet ovat kastuneet niin monta kertaa suihkupullon roiskeista ja muiden asiakkaiden kyynelistä, parturin kysyessä ”miltäs näyttää” samalla kannatellen peiliä, josta ilmenee, että olet juuri laittanut likoon viikon palkkasi ja näytät nyt rumemmalta kuin parturiin mennessäsi, että sivut ovat liimaantuneet toisiinsa tehden lehdistä lukukelvottomat. Toisekseen, kaikki lehdet ovat suunnattu naisille. Itse olen varsin vapaamielinen metroseksuaali, mutta Veeti Kallion kuulumiset yhdistettynä artikkeliin tähtikartan mukaan meikkaamisesta ovat silti hieman liikaa. Jos kuitenkin sattuu käymään niin, että ne meikkioppaasta tutut tähdet ovat oikeassa asennossa, ja lehti on sekä uusi että miehille suunnattu, luo se tukun uusia ongelmia. Lehteä ei voi lukemalla lukea, koska silloin parturille selviäisi, että oikeasti omaat puoliksisyödyn omenan ÄO:n ja luet yhtä sivua vartin. Kuvia ei voi myöskään katsoa, koska niitä mielenkiintoisimpia kuvia tuijottamalla saa vain pervon maineen, eikä parturiin kehtaa enää palata. Koska parturit ovat useammin helvetin kalliita kuin sopuhintaisia, on mielestäni myös outoa miten kaikki lehdet ovat täsmälleen yhtä vanhoja kuin kunnallisen hammaslääkärin odotustilassa olevat lehdet. Ei sen Oho-lehden tilaaminen nyt niin kallista voi olla, että uusia numeroita saadaan vain lahjoituksina kuolinpesistä. Tämä kaikki johtaa siihen, että jos sitä lehteä ei ole, täytyy puoleksi tunniksi joko keksiä jotain puhuttavaa täysin tuntemattoman ihmisen kanssa aiheesta, joka ei luultavasti kiinnosta kumpaakaan, esim. säästä, tuijottaa peilistä omaa vinoa nenää ja huonoa ihoa itsesäälissä velloen, tai tuijottaa parturia ja leimautua parturin sukupuolesta riippuen joko homoksi tai pervoksi. Mutta on tässä nykyisessä käytännössä toisaalta puolensakin; nyt tiedän, että Will Smithin avioliitto oli kriisissä joulukuussa 2011.

Keeping it real since ......to be honest, I don’t think I’ve ever kept it real

Kal-El

Sateenkaaren päästä löytyy mun kämppä. Etuoikealla on kauppa, jossa leipä on kallista kuin sota-aikana.