Turistit

Suomessa turismi vedetään mukaan jokaiseen keskusteluun Joulupukista Guggenheimiin ja Kauppatorin lokeista mämmiin, mutta nähtyäni täällä mitä turismi on, olisin valmis vetämään Suomen rajat pysyvästi kiinni. Maahanmuuttajat käy, mutta ne jotka tulevat alle kuukaudeksi älkööt vaivautuko. Syy miksi turistit keittää on se, että silta, joka lyhentää koulumatkaani noin minuutin, on koko kesän suljettu, ja joudun kulkemaan kouluun Madame Tussaudsin editse. Mrs. Tussaudsin edusta on kuitenkin niin täynnä turisteja, jotka karttaan tuijottaen tukkivat koko lähitienoon, että pelkkä ajatteleminen tuttaa. Käyttäytyisivät edes kuten kunnon suomalaiset ja jättäisivät karttansa kotiin, silläkin varjolla, että sivullisten häiritsemistä ja reitin kysymistä välttääkseen, eivät löydä enää takaisin hotelliin. Mutta ei. Pitää kävellä kaikkialla koko kadun leveydeltä niin hitaasti kuin mahdollista, ottaa aamumetroon kaikki lemmikkikanoista polkupyörään, seisoa liukuportaissa väärällä puolella ja arvailla Tescon jonossa kolikoiden arvoja. Käyttäisitte luottokorttia jos ette tiedä niiden rahojen arvoja, vittu! Täten kehotankin välttämään viimeiseen asti turistien auttamista, tai nämä samat ”excusi, mina chicken to train to Lancaster Gate?”-jätkät ovat myös siellä. Koska vihani turisteja kohtaan on kasvanut viikko viikolta, olen huomannut myös saavani uskomatonta mielihyvää tietäessäni mihin kohtaan metrot pysähtyvät ja voittaen näin turistit useilla sekunneilla kilpailussa metrosta liukuportaille. Kuitenkin vain todetakseni jonkun meksikolaisen kuljettavan kanojaan liukuportaiden vasemmalla puolella ja taluttavan pässiä oikealla.

Kuten edellisestä kirjoituksesta terävimmät varmasti päättelivät, täytin viime viikonloppuna 25 vuoden kunnioitettavan iän. Kuten muinakin vuosina; juhlat olivat villit. Aamu alkoi kuolleen rotan maku suussa Hackney Wickistä heräten. Teet juotuamme, lähdimme ulos kävelylle, ja päivän käveltyämme päädyimme aina Tower Bridgelle asti. Varsinaiset juhlat olivat kuitenkin edellisenä päivänä, jonka takia hengityksessäkin oli rotan hiven. Lauantaina ajattelimme Jussin kanssa käydä kuuluisalla Portobellon torilla, kääntyen kuitenkin 15 metrin jälkeen takaisin turistien lyllertäessä edessämme kartta käsissään. Torin hylättyämme, suunnistimme kuitenkin Jussin kanssa etelään ja kävimme katsomassa ajattoman klassikkokamppailun Fulham-Wigan. Paikkamme olivat niin hyvät, että HD-kuvalla ja pausea oikeaan aikaan painamalla olisi periaatteessa pystynyt kuvitella näkevänsä meidät, ehkä, kai. Fulham kuitenkin voitti, ja nelisilmäisyyden ansiosta näin jopa maalit. Matsin jälkeen lähdimme pubiin ja pubin jälkeen päädyimme sillan alla järjestettyihin block partyihin, jossa oli DJ, Legoja ja kasvovärejä.

Ful'am

Rakensin syntymäpäivien kunniaksi Haipoliisiauton™

Sain myös taannoin muistutuksen siitä, että ikä todellakin on vain numero ja aikuistuminen ei tule yhdessä yössä. Jos on syntynyt tissiposkeksi pullamössöä syöden ja ylämäkeen hiihtämisen sijaan, on kulkenut koulumatkansa taksilla alamäkeen, ei pelkkien uusien kenkien ostaminen ja klassisen kuunteleminen riitä aikuistumisriitiksi. Pullamössö on pullamössö vaikka voissa paistaisi – tarkemmin ajatellen, voissa paistaen siitä voi tulla myös köyhät ritarit. Ostin kuitenkin tänne tullessani ihka oikeat kengät lenkkareiden sijaan ja oletin aikuistumisen alkavan ja eläkekertymän kasvavan saman tien, mutta kävikin niin, että skeittikengän pehmeyteen tottunut jalkani esitti protestin ja nyt jalkaan sattuu niin paljon, että irvistämättä ei voi kävellä. Ei jotain huonoa, ettei jotain hyvääkin. Nyt minulla on oiva tekosyy olla menemättä yhtään mihinkään ja voin keskittyä Countdownin (pikkasen samaa kuin Onnenpyörässä, mutta valojen välkkeen ja Janne Porkan paskojen vitsien sijaan, ohjelma koostuu keski-ikäisille suunnatusta sanakirja snobeilusta) katsomiseen TV:stä.

Nyt kun syntymäpäivien villiydestä on selvitty ja esseistäkin on jäljellä vain karvas muisto ja kolme kiloa solakampi vartalo, on edessä enää lyhyt kertaus tenttejä varten. Lyhyellä kertauksella tarkoitan toki Red Bullin sävyttämiä painajaisia Ben Bernankesta, yöunien vähyyden aiheuttamia pelkotiloja ja yleistä hajoamista, koska mitään en ole tehnyt ja opettelen kaiken kahdessa viikossa lähtötasolta nolla. Seuraava teksti saattaakin nyt hieman viipyä ja toivotan kaikille mielettömän hyvää vappua – paiti tietenkin niille, jotka toivottavat leikkisästi ”Klara Vappen!”. Se jengi ansaitseekin saada lokin paskaa ylioppilaslakkiinsa ja juopon oksentamaan kengilleen. 

Mukavaa viikonloppua

Joe