Ohi on!

Ohi on 142 (ensi maanantaina)! Viikon päästä lennän kahdeksi kuukaudeksi takaisin Suomeen, joten ajattelin vetää tässä vähän yhteen kulunutta kevättä.

Lontoo osoittautui kaupunkina juuri niin mukavaksi kuin olin etukäteen kuvitellutkin. Toki turisteja on paikoitellen niin paljon, että niitä voisi käyttää tukkimaan laiturin ja metron väliin jäävää rakoa, jonka varomiseen junien kuullutukset toistuvasti kehottavat. Sääkään ei nyt aina ole ihan paras, kuten kuukauden putkeen kestänyt sade, ja Lappeenrantaa 17 astetta kylmempi sää osoittivat, vaikka pyrinkin todistamaan huhut perättömiksi ottamalla eilen suhteellisen vahvan hummeri-lookin lukemalla kirjaa puistossa. Aurinkorasvaa en tietenkään käyttänyt, sillä jos kuuluisin siihen porukkaan, joka käyttää aurinkorasvoja, voisin samantien mennä lääkäriin jalkani takia, johon on sattunut vasta vähän reilun vuoden. Ja mihin se raja sitten vedetään? Ensin on aurinkorasvat, sitten lääkäriajat, ja kohta herätäänkin jo ennen kolmea iltapäivällä, käytetään kalenteria, muistetaan muiden syntymäpäivät, ja syödään terveellisesti. Ei, sanon minä. Palan mielummin auringossa, kun alan elämään fiksusti etukäteen suunnitellen. Joku tekemisen vapaus on länsimaisella lampaallakin oltava.

Sanotaan, että ilmapiirin vaihto auttaa kaikkeen närästyksestä tylsistymiseen ja kaihista itseluottamukseen. Suurin osa listaamistani asioista on aina ollut kohdallani ihan kunnossa, mutta uskon silti oppineeni kevään aikana jotain uutta. Brittiläinen ruokakulttuuri on kiistämättä joitain Manner-Euroopan maita askeleen tai kaksi jäljessä, vaikka mämmin ja mykyrokan maassa kasvaneena muiden arvosteleminen toki hieman epäilyttävää onkin. Brittiläisestä keittiöstä löytyy kuitenkin myös joitain kiistattomia helmiä. Enkä nyt puhu mistään fish and chipsistä, josta kukaan ei tietäisi vaikka sen paistinrasvan alla olisi vanhat Crocsit, vaan puhun perinteisestä englantilaisesta aamiaisesta. Tuo makkaroista, pekonista, munakkaasta, paahtoleivästä, pavuista ja häivähdyksestä jotain tuoretta (esim. tomaatti) koostuva, keksinnön mahtavuudessa lentokoneeseen verrattava, kulinaristinen suurteko on Spice Girlsin 2 Become 1 –kappaleen, David Beckhamin, ja Manchester Unitedin jälkeen parasta, mitä tästä maasta on ikinä tullut! (Mainittakoon silti, että niitä papuja en kyllä vieläkään ihan kysymättä allekirjoita.)

Suureksi yllätyksekseni opin myös, että suurin osa englantilaisista tietää missä Suomi on, ja ihmiset ovat jopa kuulleet pohjoista kansaa riivaavasta pimeydestä, kylmyydestä ja alkoholin pirusta. Nimien lausumisesta en sen sijaan ole valmis hirvittävän hyvää arvosanaa antamaan. Asiat voivat toki olla toisin, jos nimenä on esim. Anna. Vaikka Kaaalllleee oli paras mihin opiskelijatoverini pystyivät, aion nyt kuitenkin katsoa tämän miehisyyskortin loppuun asti, nimeä Annaksi vaihtamatta. Yllättävin oppimani asia on kuitenkin ehdottomasti ollut kirjoittamisen hauskuus. Luulin, että ”peruskoulu tappoi bloggaajan”, mutta näin ei kuitenkaan käynyt, ja uskon pitäväni blogia pöytälaatikossa vielä opiskelun loputtuakin. Olen myös oppinut, että ihminen ei opi. Tentteihin lukeminen on sitä ihan samaa hätäkertausta vielä maisteriopinnoissakin, vaikka sitä kokeiden tekemistä olisi jo 15 vuotta harjoitellut. Siivoamisen, liikkumisen, ja terveellisen elämänkin olen oppinut aloittavani heti huomenna, samana päivänä kun sen tentteihin lukemisen.

En tiedä päivitänkö tätä blogia kesän aikana, en ainakaan usko, mutta syksyn lehtien varistessa puista ja sateen piiskatessa ikkunaan, saatan taas päästää sisäisen Shakespeareni vapaaksi (ja viuhahtaa). Oikealla olevasta sivupalkista löytyy kaikkia mahdollisia seurantatapoja, joilla saat ilmoituksen heti kun blogi taas jatkuu, joten hyödynnä toki niitä. Nyt kuitenkin sen pidemmittä puheitta, toivotan kaikille oikein mukavaa ja lämmintä rakkauden kesää 2012. Toivottavasti näemme kesän aikana. Nyt laitan näppäimistöni naulaan ja pina coladan huulille. Mama, I’m coming home! 

Epilogi

Ovatko tiskit tiskaamatta? Eikö kukaan ole muistanut kastella kukkia? Eikö kukaan ole auttamassa selässä olevan vetoketjun kanssa? Onko jauhot käsien ulottumattomissa ylähyllyllä? Eikö kukaan ole pelaamassa kanssasi Fifaa? Onko vain yksinkertaisesti tylsää?

- Ei hätää! Sinun ei tarvitse kuin osoittaa sohva tai pehmeä matto nukkumista varten ja saat minut koko kesäksi auttamaan kaikissa edellä mainituissa askareissa. Nopean vastaajan etuna, saat kaupanpäälle aurinkolasit.