Yhteiskuntarauha

Oikein ihanaa perjantaita! 

Yhteiskuntarauha on taas pelastettu ja valtarakenteiden vakaus tarkistettu, kun soutajien ja Onlyfans tähtien verotiedot on saatu koko kansan tietoon. Tämä onkin hyvä, koska yhteiskunnan vakaus on varmasti koetuksella talven aikana, kun soppatykkien ääreen saadaan kaikki ahtaajista lastenhoitajiin. Lastenhoitajat ovat kupanneet valtion kassaa sen verran kauan ja hartaasti, että sotejohtajien palkkoihin ei meinaa enää fyrkat riittää. Tämähän ei käy, joten säästötalkoot on saatava. Blogin tulevissa osissa otammekin uudestaan käsittelyyn rahaa säästävät ruokavinkit soijariisin ja tomaattipastan valmistamiseen.

Koska olen vielä välttynyt leipäjonoilta ja soppatykeiltä, eikä vaalimakkaraakaan vielä ole jaossa, olen pakotettuna syönyt lounaani työmaaruokalassa. On positiivista, että jälkiruoka on tarjolla joka päivä, mutta siihen ne positiiviset asiat sitten loppuvatkin. Olen ollut nykyisessä firmassani kutakuinkin kaksi ja puoli kuukautta töissä, ja eilen olisin jo woltannut, jos kollegani ei olisi täsmälleen sillä hetkellä kysynyt minua syömään, kun sain sovelluksen auki. Olen niin nuori, etten nähnyt Kekkosen valtakausia livenä, mutta ymmärsin, että viimeisissä vaaleissa hänellä ei ollut lainkaan vastaehdokasta, koska maassamme ei ollut kuin raastepöytä, jolla oli yhtä jakamaton kansansuosio. Raastepöytä oli kuitenkin niin suuren muutoksen äärellä kaukomailta kuskatun ananaksen kanssa, että Kekkonen valittiin viimeiselle kaudelle, vaikka hänen kaalinsa oli kerennyt jo muuttua raasteeksi.

Ei voi kun toivoa, että presidentinvaalien toiselle kierrokselle pääsee muitakin kuin Minä Aaltonen ja kielitieteet nieleskelyyn vaihtanut Besserwisserin suurvisiiri, koska sen verran vahva asema tuntuu raastepöydällä kansan syvissä riveissä edelleen olevan. Maamme parhaan lounasravintolan äänestyksen voitti taannoin Vantaalainen Star Lunch, josta maamme isoin sanomalehti teki ansiokkaan jutun, jonka mukaan ”sisustus on tunnistettava sekoitus italialaista perheravintolaa ja kebabpitseriaa” ja ”täyteen tuli”. Voittajan opit on oman työpaikkani ruokalassakin selvästi huomattu, koska vaikka jouduinkin katsomaan Googlesta onko Kolja oikea kala, ja sisustus on tunnistettava sekoitus bulgarialaisen lentokentän aulaa ja hyvinkääläistä bensa-asemaa, on kyseinen ravintola aina täynnä.

Kansa saa mitä kansa ansaitsee: raastepöydän lounaaksi ja presidentiksi.

Ihanaa viikonloppua,

Prinssi

PS. Hyväntekeväisyyskeräykseni on edelleen auki ja kaikki lahjoitukset otetaan mielihyvin vastaan. Lahjoittamaan pääset tästä.

Lounaaseen kuulunut raastepöytä ei mahtunut kuvaan

Ylivoima

Ylivoimaista lauantaihuomenta!

Ulkona on ylivoimaisen harmaa ja sateinen sää, mutta se ei menoa haittaa, koska ämyreistä kantaa Little Simzin sulosoinnut ja paahtoleivän päälle on kananmunaa ja papuja tomaattikastikkeessa. Keli on Englannista, niin miksei safkat ja musatkin. 

Otettaisko alkuun sporttivartti? 

Pari viikkoa sitten kävi taas ilmi, ettei Hel-Hel-Helsinkiä pystytä Suomen jalkapallo(teko)viheröillä kaatamaan. Espoolaiset eivät hävinneet metroderbyissä pelkkiä pisteitä, vaan myös kassan rahat. Honka onkin sen verran konkassa, ettei palkkoja ole saatua maksettua. Myös KUPSilla on edessä luultavasti laihemmat vuodet, kun Ari Lahti laittoi lompakkonsa takaisin taskuun. HJK olikin lopulta niin ylivoimainen, ettei uudeksi päävalmentajaksi palkattu edes päävalmentajaa, vaan espanjalainen apuvalmentaja. En ole aina kokenut Veikkausliigaa omakseni, enkä täysin koe sitä ehkä vieläkään, mutta mielenkiintoni kotimaista jalkkista kohtaan on kasvanut täsmälleen samaa tahtia Valioliigaseurojen ja jalkapallon MM-kisojen sheikkiomistusten kanssa. Aavikoiden öljyrahojen huuto on kaikunut viime vuosina vähän lajissa kuin lajissa sen verran kovana, että kansan lajeiksi ei ole kohta enää tarjolla kuin taistelupetankki, pesäpallo ja leet. Tahko Pihkalankin menneisyyteen mahtuu yhtä ja toista, joten ehkä pesiskin pitää unohtaa. 

Oisko sitten kulttuuri?

Katsoin edellisen viikon aikana sekä True Liesin, että Astroid Cityn. Tuskin tarvitsee paljon avata kumpi oli parempi. Vaikka hevonen hississä kuulostaakin ehkä enemmän Wes Andersonilta, kuin David Cameronilta, oli se kuitenkin jälkimmäinen, jonka rainasta tuokin realismin veitsenterällä sujuvasti taiteileva kohtaus löytyy. Asteroid Citykin oli ihan hyvä, mutta näytelmän ja elokuvan yhteenliittäminen harvoin hirveän hyvin toimii. Se miten Dogville on saanut IMDB:ssä arvosanakseen kasin selittyy varmaan jollain Irakin sodan synnyttämällä joukkopsykoosilla. Monet meistä päätyvät tekemään samoja asioita uudestaan ja uudestaan, ja olen itsekin valmis nostamaan virheen käden merkiksi, koska vaikea tässä blogissa mitään ihan järkyttävää kehityskaarta on löytää. Toivoisin kuitenkin, että Wes ohjaisi vaihteeksi jonkun hieman erilaisen elokuvan, koska jos on tietoo ja on taitoo ja on rohkeutta... ja on ylivoimaaaaaaaaaaaaaaaa

Ei kai siin, lisää ääntä ja ens kertaan.

Prinssi.

PS. Miesten terveys on koetuksella. Mä voin kasvattaa viikset, jos sä sponsoroit. Kerätyt rahat menee mm. syöpätutkimukseen ja itsemurhien ehkäisytyöhön. Tätä kun klikkaa niin voi lahjoittaa.

Tätä se suomifudis sit parhaimmillaan on. 1600 katsojaa Mustapekka areenalla, makkara 2,5€, 0-0 ja muistot koulun liikkatunneista.

 

Amazing Temptation Island Race Suomi

Ihaninta lauantaihuomenta! 

Uskollisimmat lukijat ovat varmasti jo huomanneet, että tämä on jo toinen peräkkäinen lauantai, kun viikonlopun saa käynnistettyä uudella blogipostauksella. Vaikka viimeksi kerroinkin olleeni Kaikussa, en kuitenkaan ollut siellä samaan aikaan Sanna Marinin kanssa. Jos olisin ollut, ja jos Sanna olisi tullut röökipaikalla juttelemaan, niin hän olisi varmasti ollut sitä mieltä, että blogeissa, sähköposteissa ja oligarkkien pr:ssä on tulevaisuus. Tähän huutoon on tämänkin blogin toimitus yrittänyt vastata; ei avustamalla saudeja sorron tiellä, vaan julistamalla mielipiteitä faktoina uusien blogipostausten muodossa, ja laittamalla oikeaan laitaan tilausnapin. Kyseinen tilausnappi lähettää mailin uudesta tekstistä kuitenkin vain kerran päivässä, joten kannattaa silti käydä tarkistamassa tilanne vähintään kerran tunnissa, jotta vältyt tilanteelta, jossa notifikaatio kilahtaa mailiin vasta, kun kaupungilla on jo monta tuntia hämmästelty allekirjoittaneen uskomatonta silmää korkeakulttuurin uusille tuulille.

Vaikka viimeksi haikailinkin nuoruuden kesien perään, on mielenrauhan kestävyyden kannalta ehkä kuitenkin parempi ymmärtää oma kuolevaisuutensa ja oppia elämään sen kanssa. Niinpä olenkin lähestyvän eläkeiän kunniaksi käynyt viimeaikoina oopperassa, treenaamassa selkälihaksia salilla vanhuuden varalle ja golffaamassa Kirkkonummella. Kun eläkeikä kohta koittaa, olen valmis! Kävin katsomassa Don Giovanni nimisen oopperan, joka kertoi naisia ahdistelevasta jääkiekkoilijasta aatelisesta, joka ei katunut tekojaan. Ooppera ei ollut mitenkään oma suosikkini, mutta portviinin voimalla nyt katsoo vaikka Temptation Island Suomea. 

Koska aina ei ole portviiniä saatavilla, ei Temptation Island Suomea pysty tavallisesti katsomaan. Niinpä tämän tv-syksyn ehdoton tähti onkin ollut Amazing Race Suomi. Joskus eri tahoilta on kuulunut leikkisiä väitteitä, että Suomi on 10 vuotta muita jäljessä, mutta tässä tapauksessa Suomi onkin yli 20 vuotta jenkkiformaattia jäljessä. Ehkä kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan, koska Selviytyjät Suomen kiinnostavuus loppui jo muutama vuosi sitten. Sen jälkeen kun sen lappilaisen K-kauppiaan vaimo lähetti viidakkoon kirjeen, että "erotaanko?", on selviytyjät ollut alamäkeä. Onneksi on siis ARS, koska en usko, että monet aikoinaan tajusivat kuinka täysvaltaista Timo Rautiaisen duuni on Marcus Grönholmin vierellä ollut. Hesari oli nostanut omaan ARS juttuunsa sen, miten huonoa englantia suomalaiset urheilijat puhuvat, mutta itse olen aina kokenut, että maailman mittakaavassa, suomalaiset puhuvat aina todella hyvää englantia. Itselläni on rallienglantia enemmän pistänyt silmään se, miten erilaisella energialla matkaa voi taittaa. Bro, mä vannon et legit paras tiimi on Baka ja Samuel. Team Touko-Poukon seuraamisesta sen sijaan tulee stressihiki itsellekin. 

Jersey Shore alkoi jenkeissä noin 15 vuotta sitten, joten muutama vuosi pitää vielä jaksaa, ennen kun saamme nauttia omasta Jersey Shore Suomi versiostamme. Tämän viikon lukijakysymyksemme onkin, missä Jersey Shore Suomi sinun mielestäsi pitäisi kuvata ja keitä siinä pitäisi olla mukana?

Radiosta harvoin tulee mitään kovin hyvää, mutta olen itse pitänyt tästä Doja nimisen kissan, maalaamista käsittelevästä, kappaleesta. Näiden sävelien myötä toivotan erinomaista viikonloppua just sulle!

Prinssi

Korkeakulttuuria

Syyskokko

Minäkin olin nuori

Muistatko vielä kun olit nuori? Maailma oli auki, tili tyhjä ja kampaus jäätävä. Katsoin äsken noin kymmenen vuotta vanhoja kuvia itsestäni ja olin kokonaan unohtanut, että vuosikymmen sitten oli vielä ihan ok sekoittaa hiusten sekaan porkkanaraastetta ja antaa kuolleet latvat sen jälkeen poliisihevosen syötäväksi. Kampaukseni ei toki ole mitään taidetta vieläkään, mutta saan sen sentään leikattua naapurissa, joten säästyy edes aikaa.    

En toki ole mikään ihan täysin ikäloppu, mutta kyllä sen on pakko vaikuttaa ihmisen kehitykseen, kun Huuhkajia voi mennä katsomaan täyteen myydylle Olympiastadionille, ja voittoa voidaan pitää etukäteen jopa todennäköisenä. Ei minun nuoruudessani. Meillä ei ollut kuin Litti ja Kuningaskin oli aina loukissa kun lokki oli aivastanut pakasteherneen auton konepellin kautta Jaria silmään. Meillä oli Lordi ja hänkin katosi maisemista heti aukion saatuaan. En siis pidä oman sukupolveni tunnelukkoja mitenkään yllättävinä, enemmänkin perusteltuina. 

Joten ihmekös tuo, jos nuoriso vaikuttaa avoimemmalta, osaa puhua tunteistaan ja käyttäytyy järkevästi. Eivät toki ne, jotka ovat Ruotsin tiellä, mutta ne muut. Kävin taannoin sekä Kaikussa, että Kutosella. Tiedoksi kaikille Kallion ulkopuolella asuville, että molemmat ovat kalliolaisempia kuin Flow ja kalliit bisset. Huomasin molemmissa paikoissa, että nuoriso on niin helvetisti fiksumpaa, kuin nuoriso, silloin kun itse olin nuori, että juhlimisestani meni maku. Voi toki olla, että katsoin muiden juhlimista omien keski-ikälasieni läpi, mutta kun minä olin nuori niin baariin mentiin kännissä. Sitten huudettiin ja lähdettiin kotiin enemmän kännissä. Tuntui, että nykynuorilta puuttui kokonaan halu kilpailla siitä, kuka on juonut eniten. Nyt puolet eivät juoneet alkoholia lainkaan ja ne, jotka joivat, vaikuttivat silti olevan niin selvinpäin, että voisivat vielä ajaa kotiin. Kaikussa eräs nuori herrasmies tuli tarjoamaan purkkaa, kun istuin yksin kaiuttimen päällä somettamassa. "Onks kaikki kunnossa? Haluutsä purkan?" Tällainen muiden tunnelman tarkistus tai ystävällisyys tuntemattomia kohtaan ei olisi omassa nuoruudessani tullut kysymykseenkään. Olimme liian kiireisiä huutamaan ja katsomaan, kun "yks intin tupakaveri, yks Keinänen, paini äsken poken kanssa tuol portaissa!". Tanssin Kutosella myös jonkun noin 16-vuotiaan tytön kanssa, joka tuli viereeni ja sanoi "mäkin oon tosi huono tanssimaan, niin voidaan tanssia vierekkäin". Olin toki eri mieltä omista tanssitaidoistani, mutta edelleen sen verran häkeltynyt ilmaisesta purkasta, että laitoin vasenta jalkaa toisen vasemman jalan eteen.

Vaikka omat baari-illat tulevatkin edelleen kalliiksi ja huutaminen on edelleen keskeinen osa juhlintaa, on siinä toki omat etunsa, ettei enää kuulu nuorisoon. Ennen lukion pystyi surffailemaan läpi, kun Vaasan yliopistoon pääsi kuitenkin sisään, vain kävelemällä pääovista syyskuun alussa. Nyt ylioppilaskokeet määrittävät koko suvun tulevaisuuden ja duunissa pitää opettaa omalle pomolle kuinka Teamsia käytetään, vaikka on tehnyt lopputyönään tekoälysovelluksen, joka korvaisi puolet toimiston työntekijöistä. Koen, että oma sukupolveni pääsi vielä suhteellisen hyvään aikaan duunien syrjään kiinni, kun nollakorkoaikana pystyttiin palkkaamaan nekin, joilla ei ollut heittää omaa tekoälymallia tiskiin. Maailmakin oli meille jo sen verran auki, että nduja oli tuttu jo ennen kuin Kotipizzasta sai samannimisen pitsan.

Jouluun on enää 10 viikonloppua aikaa, joten jos saa toivoa: Ottaisin nuorison avoimuuden, tunneälyn ja toksisuudesta irti päästämisen. Vanhemmilta sukupolvilta ottaisin liksan ja mutsin vappusimareseptin.

Hyvää viikonloppua!

Prinssi

Arvatenkin jonkun nuoren kirjoittama teksti kalliolaisen pitserian vessan seinässä

Epäilen tästä Kallion Lidlin edessä olevasta kannanotostakin nuorisoa

Museovirasto ei nähnyt tällä rakennuksella historiallista merkitystä ja antoi luvan rakentaa sen päälle moottoritien, jota pitkin nuoriso voi sitten mopoautoillaan ajaa

Autokuume

Tervetuloa ja ihanaa syksyä! Blogi on ollut viime aikoina hieman tauolla, mutta mitä nyt nopeasti tuota edellistä seitsemän vuotta vanhaa postausta vilkaisin, niin sen verran hyvin tuntuivat nuo ennustukset osuneen, että pitää koittaa vuoden lopussa ennustaa taas pari seuraavaa vuotta ja presidenttiä.

Talvi ei ole vielä tänä vuonna yllättänyt autoilijoita, mutta ajattelin kertoa omasta autokuumeen noususta, ja sen laskusta.

Kuka muistaa vielä pandemian? Tuon turvaväleistä, norjanmatkailusta, yhdysvaltalaisista eläintarhanpitäjistä tehtyjen dokumenttien, ja pandemia-autojen ostamisesta tehdyn tiiviin kudelman. Kuten kaikki muutkin, teimme puolisoni kanssa kaikki listatut asiat, ja ennen kaikkea ostimme auton! Ostimme vanhuuttaan kiiltävän hopeanharmaan paholaisen, johon tšekkiläiset insinöörit ovat vuodattaneet kaiken osaamisensa. Paholaisessa oli pari naarmua ja iso takakontti, mutta kenessä meistä ei tässä iässä olisi.

Kuten kaikki muutkin, lisäsin joka rokotekierroksen myötä myös golfkierroksieni määrää. Vaikka golf-kenttien parkkipaikat olivatkin Tesloilla ja katumaastureilla päällystetyt, ei automaattivaihteista Skodaa tarvinnut kolopalloa pelaamaan mennessä häpeillä. Yksi pienen pienen pieni valituksen aihe kuitenkin oli. Kukaan ei ole täydellinen, eikä ollut Hopeanuolikaan. Bluetoothia pystyi autossamme käyttämään vain puheluihin, mutta ei musiikin kuunteluun.

Onneksi on Amazon, koska piuha iPhonen ja Skodan välille löytyi helposti ja ongelma korjaantui. Nykyihmistä ei kuitenkaan ole tehty piuhalliseen aikaan, joten tarvittava johto oli aina solmussa, ja toimi vain, jos se oli juuri oikeassa asennossa kuuhun, tuuleen, pelkääjänpaikan istuimeen ja mukinpidikkeeseen nähden. Kaikki, jotka ovat joskus kuunnelleet pätkivää musiikkia, tietävät, että se ei oikeastaan ole vaihtoehto. Aloinkin kuunnella yhä enemmän radiota, mutta huomasin silti vaikutuksen kehossani, kun istuin ystävieni autoissa, joissa oli taulu-tv:n kokoiset näytöt, tai kun Flow:ssa mainostettiin uutta ja kiiltävää sähköautoa.

Yöunet lyhenivät ja autokuume kasvoi. Kerroin puolisolle, että Hopeaketun voisi edelleen myydä suunnilleen samalla hinnalla, kun ostohetkellä ja kättä ei tarvitsisi kovin syvälle taskuun laittaa, että hieman päivitetty auto heltiäisi.

Viime perjantaina oli melko hyvä sää ja ajattelin loman kolmanneksi viimeisen päivän kunniaksi käydä vielä golfaamassa. Soitan puhelimellani noin kerran kuussa, mutta motarilla ajellessa on hyvin aikaa, joten yritin soittaa, vain huomatakseni, etten ollutkaan vielä käyttänyt uutta puhelintani autossa, eikä autoni löytänyt puhelinluetteloani. Jouduin ajamaan auton liittymästä ylös ja laittamaan tien varteen parkkiin, koska puhelimen voi parittaa vain auton ollessa paikallaan. Valikoita plärätessäni huomasin kuitenkin kohdan, joka kuului “Media player – Active device”.

Pidin aina itseäni suhteellisen hyvänä erilaisten tietokoneiden, laitteiden ja järjestelmien kanssa. En kuitenkaan tajunnut, että ne ajathan kuuluvat ennen kaikkea nuoruuteen. Kun ihminen tulee tiettyyn ikään nenäkarvoista voi neuloa villapaidan, selkä hajoaa, ja teknistä apua pitää pyytää joko omilta tai naapurin lapsilta. Kahden vuoden käytön jälkeen kävikin siis ilmi, että autossamme olisi aina voinut kuunnella musiikkia Bluethoothilla. Kaikki ne radiomainokset, kaikki tekopirteät juontajat, Popeda ja Suomirock – Kaikki. Turhaan.

Olkaa ystävällisiä, rohkeita ja muistakaa välillä seistä.

Ensi kertaan,

Prinssi  

Golf on kaunista

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

No huhhuh! Olipas taas vuosi! Oli ISISiä, JYTKYä, osaamatonta hallitusta, pari lakkoa, Huuhkajat jatkopelien ulkopuolella, pari ulkomaanmatkaa, suvakkeja, pakolaisia, Star Wars, Bond ja Ajankohtaisen Kakkosen lopettaminen. Jos ensi vuosi haluaa päästä samaan, niin aika kovat kortit pitää lyödä pöytään. 

Ei sillä etteikö ensi vuodessakin olisi paljon odotettavaa. Saamme vapaalle maailmalle uuden johtajan, keväällä on taas lätkän MM-kisat, Cheek seuraa Jay-Z:n jalanjäljissä ilmoittamalla suhteesta Chisuun ja luo Suomen artistikenttään uuden superduon. Kesällä Tallinnanaukiolla havaitaan seepra, mikä ei todellakaan ole mikään uutisankka, vaikka kukaan ei ole seepraa lopulta nähnytkään. On myös yleisurheilun EM-kisat, mutta ”lähetysaikojen muuttumisen takia näytämme nyt TV kakkosen puolella maailman vahvin mies -kilpailut vuodelta 2004”. Loppuvuodesta vielä talvi yllättää autoilijat ja vuosi 2016 alkaakin olla paketissa. Hyvää uutta vuotta 2017!

2017 alkaa vahvasti uuden Presidentin, Donald Trumpin, alkaessa pommittaa Agrabahia, nähtyään tiedusteluraportin, jossa prinssi Aladdin kokoaa mahtavan sotajoukon ison sinisen pilven avustuksella. Ranskan patonkeihin ja lakkoiluun perustuva talous vetää henkitoreissaan koko euron mennessään, ja Suomi siirtyy käyttämään valuuttana jäkälää ja itsesääliä. Uudet talousratkaisut eivät kuitenkaan toimi, vaikka kaikilta asiantuntijoilta kysyttiin ja 90% oli sitä mieltä, että ”paskaaks tässä, anna Rolexander mennä vaan!”, joten lamasta noustaan kuten muillakin kerroilla, eli voittamalla lätkän MM-kisat. Torilla kansaa laulattaa Cheek, Chisu ja Puna-armeijan kuoro. Hauskaa kestää kuitenkin vain päivän, jonka jälkeen Suomi sijoittuu Euroviisuissa niin huonosti, että YK äänestää Suomen liittämisestä Viroon. Päätöslauselmassa todetaan, että ”Suomen ongelmat alkoivat kun maahan päästettiin ulkosuomalaisia, jotka veivät työt ja naiset, mutta tekivät työt huonosti ja sanoivat naisia läskeiksi”. Pahaksi onneksi myös talvi yllättää lopulta autoilijat. 

Mukavaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!

Kalle

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! On tullut taas aika katsoa jonottamista TV:stä ja arvailla Linnan boolin sisältöä, joka on kyllä ensimmäisen kerran paljastettu jo 70-luvulla.

Sytyttäkää kynttilä Suomelle ja laittakaa YLE:n Ykkönen päälle. Jos saan kanavat näkymään niin live twiittaan kaiken nimellä YLElinnanjuhlat.

Ensi kertaan,

Kalle

Runo ystävyksistä

Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille! Kuten tarkimmat ovat huomanneet, on blogi ollut pienellä tauolla. 

Mitään oikeaa tekstiä en ole vielä jaksannut kirjoittaa mutta ajattelin, että jatkan "huippusuosittujen" ”runojen” kirjoittamista.

Pidempikin teksti saattaa olla lähiaikoina tulossa, mutta luultavasti tulee taas jotain tämän kaltaista shaissea. Koska live-twiittaukseen siitä, kun yritän ommella puvun takkiini irronnutta nappia, on  kuitenkin vielä hetki, niin aloitetaan runolla, joka kertoo kahdesta ystävyksestä ja heidän illastaan…hyvät naiset ja herrat!...

Runo ystävyksistä

Alussa

Bruno

Curryn

Duunasi,

Ettei

Franz

Gammaa

Hommaisi.

Illalla

Jätkät

Kuitenkin

Lankesivat.

Mömmöt

Naamassa,

Onnellisina,

Puhuivat

Qwertya

Ruotsalaisille

Serkuksille.

Tuskin

Uskalsivat

Vähän

Wienervalssata.

Xenofobialla

Yöhön!

Zoofiliaa

Århusissa

Äpäröintiä

Östermalmilla.

Tyhjä metrolaituri oli runollisin kuva, jonka löysin

Kevät

Huhhuh, olipas se jännittävä vaalikevät! Lontoossa olen saanut jännittää, että eroaako Englanti Eu:sta ja potkitaanko kaikki ulkomaalaiset pihalle, ja Helsingissä taas on ihmetelty, että pitäisikö budjetista leikata 4 vai 10 miljardia. Itse olisin leikannut 70, jolloin oltaisiin oltu jo melkein plussan puolella. Miksi leikata menoista vain 20% kun samantien voisi leikata 100%. Kansa on nyt kuitenkin puhunut ja saimme Perusturvalliset konservatiivit valtaan molemmissa maissa. Hyvä me! Ja kyllähän se luottamusta herättää kun hallitusohjelman ensimmäisellä sivulla lukee, että ”epäonnistuakin saa”. Kuka tänne on mitään onnistumaan tullut, häh?

Olen jo vuosikausia paasannut köyhien, taiteen, tieteen, ihmisoikeuksien ja koulutuksen turhuudesta, joten mikäs tässä on kettua metsästäessä kun uuden autonkin saa Suomesta ostettua halvemmalla. Koska vaalien seuraaminen ja uuden hallitusohjelman lukeminen on vienyt kaiken aikani, en ole tätä blogiakaan paljon kerennyt päivittää. 

Kevääseeni on kuitenkin mahtunut vaikka ja mitä. Olen muun muassa käynyt katsomassa Charltonin peliä, joka oli niin kaukana Lontoon keskustasta, ettei kännykässäni ollut enää kenttää. Olen myös käynyt katsomassa QPR:n tarpomista valioliigassa ja Fulhamin tarpomista divarissa. En ole kuitenkaan tyytynyt pelkään jalkapallon katsomiseen, sillä olen myös katsonut maisemia Shardista, Tate-museossa maalausta Queenin levynkannesta, Paholaisen voittoa maailmankaikkeudesta ohjelmassa Kaksi julkkista ja yhdet häät, palanutta nenääni peilistä, kelloa Avengers: Age of Ultron- elokuvassa ja tyttöystäväni katuvaa ilmettä puhuessani suu vaahdossa pääsystäni Silver-tasolle ja Loungeen British Airwaysin Executive Clubissa.

En ole vielä päättänyt mitä katson seuraavien kolmen viikon aikana, luultavasti Exceliä ja kelloa, mutta kolmen viikon päästä alkaa loma. Juhannukseni aion viettää Helsingin edustalla saaressa (vähintään henkinen) kanapuku päällä skumppaa juoden, siitä seuraavat pari päivää mahdollisesti landella loikoillen ja loppuviikon Stadissa seinään tuijottaen, joten jos satut liikkumaan Helsingin kantakaupungin alueella kesäkuun lopussa, niin heitetään vaikka femmat, ja syödään jätskit.

Eiköhän tämä ole tällä kertaa tässä. Kuunnelkaa Karri-Koiraa, tehkää kuperkeikka, vihellelkää kesän kunniaksi ja antakaa henkseleiden paukkua. 

Pimlicon Herttua over and out.

Kirjoittaja ei äänestänyt hallituspuoluetta, mutta on sen sijaan lihonnut kilon tai viisi.

En muista olenko aikaisemmin maininnut, mutta täällä on baari, jossa voi dokata ja pelata pingistä.

Lontoo. (Kuva: A. Lehtonen)

Siinä vähän rakentamisen mallia Lontoosta. Miksi rakentaa talot suoraan kun voi rakentaa myös vinoon.

?

Charlton

Queen II

QPR

Pilkku, joka katkaisi Fulhamin selän.

FU

Näitä turbiineita on sitten tänä keväänä vähän tuijotettukin.

Lontoossa on kesä ja palmut kukoistaa.

Voin suositella lounasta.

Kesä

Shortsit

Otin kuvan kun olin menossa salille, että muistaisin jälkikäteen käyneeni. Ei oo tullu hirveesti käytyä.

Apila

Shakki ei ole kaikille.

Käytiin blues-klubilla.

Take Courage

Wimbledon

En tiedä teistä muista, mutta itse huomaan jatkuvasti tekeväni vihaamiani asioita. En tiedä johtuuko se siitä, että Facebookissa ei ole viime aikoina näkynyt päivittäin kuin kymmenen mustavalkokuvan päälle läntättyä mietelausetta, joissa kehotetaan ottamaan oma elämä haltuun ja olemaan tekemättä mitään ikävää ja käymään salilla ja olemaan ajattelematta mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat, joten minä sitten tyhmänä edelleen teen kaikkea ikävää, vaikka kahden pennin mietelauseet muuta neuvovatkin. Olen muun muassa aina syvästi vihannut muuttamista, mutta muutin maanantaina, omien laskujeni mukaan, kymmenennen kerran sitten kesän 2009. Tällä kertaa uusi asunto on kuitenkin teoreettisesti paria muuta gettoa paremmalla paikalla, sillä jaan postinumeroni alueosan David Cameronin kanssa. 

En kuitenkaan aio antaa tämän faktan muuttaa itseäni, vaan aion edelleen katsoa kaikkia muita alaspäin, olla töykeä, vittuilla, huudella köyhille, kulkea takki auki, hykerrellä omalla neroudelleni, ja olla katsovinani muita ihmisiä silmiin, mutta todellisuudessa katsoa omaa jumalaista peilikuvaani heidän silmistään.  

Vaikka viime kirjoituksesta on jo aikaa, eivät työpaikalla ole asiat paljon muuttuneet. Suurimpana muutoksena ehkä se, että olen alkanut syömään sushin sijaan kanapastaa neljä kertaa viikossa.

Koska mitään merkittävää ei ole oikein tapahtunut, palatkaamme takaisin aina Helmikuuhun 2015. Muistatteko vielä sen ajan, kun House of Cards ja Suits olivat edelleen tauolla, Leonard Nimoy oli edelleen elossa, minä luulin, että kookosvesi on vain kallista vettä, eikä kuolleista rotista uutettua käytetyn laastarin makuista kallista vettä?

Eräänä kauniina helmikuisena lauantaina toteutin yhden elämäni suurimmista unelmista, jonka toteuttamisesta olen haaveillut jo liki neljä kuukautta. Kävin kahden työkaverini kanssa vinttikoirakilpailuissa! Jos sinulla on joskus mahdollisuus käydä Englannissa ollessasi katsomassa kun vinttikoirat kiitävät rataa ympäri, suosittelen erittäin lämpimästi. En ole käynyt monessa paikassa, joissa olisin pelännyt puukotetuksi tulemista yhtä paljon kuin Wimbledonin laukkaradalle kävellessäni. Vartin pimeitä kujia kulkiessasi saavut vihdoin säkkipimeälle hiekkaparkkikselle, tai oikeastaan kävelet jo kerran ohi, koska et usko, että säkkipimeä hiekkaparkkis on se mihin olet tulossa, ja seikkailu voi alkaa.

Suosittelen vinttikoirakisoja myös kaikille viime aikoina lapsia saaneille läheisilleni, koska jos sinusta joskus tuntuu siltä, että olet huono vanhempi, tai että et osaa kasvattaa lastasi oikein, voit aina käydä Wimbledonissa, ja tuntea olosi heti paremmaksi. Harvoin olen nimittäin nähnyt yhtä paljon lapsia 22:30 neljän asteen ulkoilmassa yhtä monen kännisen aikuisen seurassa.

Alkuhämmästyksestä toivuttuasi voitkin vetää lätsän, sen sellaisen tavallaan baskerin, jossa on lippa, sen jota  Samuel L. Jackson käyttää, syvemmälle päähäsi, ja alkaa lyömään vetoa. Älä turhaan yritä analysoida koirien aikaisempaa menestystä, alustaa, muita koiria, koirien ulkonäköä, juoksumatkan pituutta, tai muuta sellaista, koska koirat ovat siitä hyvä vedonlyöntikohde, että voitto on aivan sattumankauppaa. Suosittelen ottamaan mukaan käteistä, leveän hymyn ja ostamaan olut kannun, ei tuoppia, vaan kannun. Ja mene sinne kesällä, älä helmikuussa. Älä helvetti mene sinne helmikuussa. 

Ensi kerralla kerron miltä tuntuu, kun näyttää siltä, että on nukkunut ojassa, ja syö neljän punnan ribsejään pahvilautaselta, ja törmää kolleegaansa ensimmäistä kertaa elämässään työpaikan ulkopuolella. Saatan kertoa myös siitä, miltä tuntuu kun takki nyysitään, tai siitä, että Star Warsiin on enää 278 päivää.

Haluan lopettaa Dostojevskin viisaisiin sanoihin ”Sex is on fire, I’m the King of Leon-a Lewis.

Pitäkää pää pinnalla,

Kalle

PS. Paljon onnea tuoreelle hääparille ja kaikille valmistuneille.