Jotkut miehet ovat saattaneet jo vaimoiltaan kuulla "eikö nää vitun kisat ikinä lopu", mutta eihän ne lopu, ja hyvä niin. Viikkokilpailunamme onkin
tällä kertaa arvata mitä olen kuluneen viikon aikana tehnyt. Täytyy myöntää,
että olympialaisten seuraamisessa on oma vitsinsä, jos sattuu asumaan samassa
kaupungissa. Ei pelkästään siksi, että ihmiset ovat hyvällä tuulella, koska
nämä ovat olleet Team GB:n kannalta parhaat kisat reiluun sataan vuoteen, vaan
myös siksi, että olen voinut itse hyvällä omallatunnolla kannustaa kultaa
juhlivia brittejä, suomalaisten alkukarsinnassa ilman tulosta jäävien kisaturistien
sijaan. Team GB on tähän mennessä voittanut ymmärtääkseni kaikki lajit, paitsi satasen sileän ja fudiksen. Mikä Vaahteramäen Eemeli siinä pilkun vetämisessä voi olla niin vaikeaa! Nyt haettiin jo apuvoimia koko saarivaltakunnan alueelta, mutta ei! Pitää käydä taas häviämässä pilkuilla jollekin paholaisen synonyymi Tansanialle! Sen lisäksi, että olen katsonut Team GB:n menestystä BBC:n
erinomaisten kisalähetysten kautta, olen pyrkinyt seuraamaan tapahtumia myös
paikan päällä (ainakin sen mitä pankkilainani ja kesän rötväämisen jäljiltä punaisella
huutava tilini ovat antaneet myöden). Olen tähän mennessä nähnyt livenä
nyrkkeilyä, triathlonia ja maratoonia.
Nyrkkeilyn katsominen livenä on ollut haaveenani jo monta vuotta, ja ihoni oli kananlihalla ensimmäisen tunnin. Seuraavat pari tuntia kuluivatkin sitten olympiaoluesta nauttien ja "CUUUUUBAAAAAAA!" huudellen, koska suunnilleen puolet nyrkkeilijöistä oli Kuubasta. Päivän aikana tapahtui yksi tyrmäys, mutta sitä en luonnollisesti nähnyt, sillä olin pienine rakkoineni miestenhuoneessa. Triathlon oli sen sijaan niin tylsää, että meinasin kuolla. Maratoonia seurasin ehkä noin 20 minuuttia, mutta näin suomalaisurheilijan ja veljeni näki minut lähetyksessä, joten maratooni oli ehdottomasti triathlonin fiaskoa kovempi kokemus. Tarkoitus oli kannustaa suomalaismaratoonari voittoon ihan nimeltä, mutta unohdin sen metromatkan aikana, joten tyydyin vähemmän henkilökohtaiseen "HYVÄ SUOMI! JAKSAA JAKSAA, JALAT JALAT!"
Se miksi sanoin BBC:n lähetyksiä aiemmin erinomaisiksi johtuu siitä, että netistä näkee joka lajin kaikki lähetykset suorana ja studiossa ovat Michael Johnson, John McEnroe ja Ian Thorpe. YLE:n sivuilta ei löydä kun rikkinäisen linkin kisalähetyksiin ja studiossa ovat Kaj Kunnas ja Niki Juusela. Mutta kuka niitä masseja toisaalta olympialaisiin laittaisikaan kun ne voi laittaa vaikka Juhannusjunaan. Jos olisin eläessäni maksanut veroja tai TV-lupaa, niin nyt kiehuisin.
En tiedä johtuuko se urheilijoiden näyttämästä esimerkistä vai siitä, että selliä muistuttavassa asunnossani on 82504 astetta lämmintä (metrossa on empiiristen havaintojeni mukaan vielä noin viisi astetta lämpimämpää) ja minulla on sen takia ollut hyvät alkulämmöt jo pari viikkoa, mutta voin kuitenkin ilokseni todeta, että jumppa- ja lenkkiharrastukseni on kesätauon jälkeen jatkunut taas vahvana. Viime viikolla juoksin 14 kilometrin lenkin, ja vaikka se toki oli vain 14 kilometriä, joka nyt ei toisaalta ole matka eikä mikään. Puolimaratooniinkin olisi vielä järkyttävän pitkä matka. Ja vaikka minulta vierähti tähän yli tunti. Ja vaikka jalkani olivat seuraavat kolme päivää jossain Thamesin varrella, samalla kun itse makasin kotona ja kiroilin sitä etten venytellyt, olin silti saavutuksestani todella todella iloinen. Juhlat jäivät silti melko laimeiksi, koska kotona ei tietenkään lenkin jälkeen odottanut kuin jäätävä haju ja tyhjän jääkaapin hurina. Kuulin silti vaimeana korvissani kuinka se hintelä 11-vuotias, ison kissan kokoisen astmapiipun kanssa matkustanut, henkeään haukkonut pappitukkainen nuorukainen taputti taustalla hyväksyvästi käsiään yhteen.
Nyrkkeilyn katsominen livenä on ollut haaveenani jo monta vuotta, ja ihoni oli kananlihalla ensimmäisen tunnin. Seuraavat pari tuntia kuluivatkin sitten olympiaoluesta nauttien ja "CUUUUUBAAAAAAA!" huudellen, koska suunnilleen puolet nyrkkeilijöistä oli Kuubasta. Päivän aikana tapahtui yksi tyrmäys, mutta sitä en luonnollisesti nähnyt, sillä olin pienine rakkoineni miestenhuoneessa. Triathlon oli sen sijaan niin tylsää, että meinasin kuolla. Maratoonia seurasin ehkä noin 20 minuuttia, mutta näin suomalaisurheilijan ja veljeni näki minut lähetyksessä, joten maratooni oli ehdottomasti triathlonin fiaskoa kovempi kokemus. Tarkoitus oli kannustaa suomalaismaratoonari voittoon ihan nimeltä, mutta unohdin sen metromatkan aikana, joten tyydyin vähemmän henkilökohtaiseen "HYVÄ SUOMI! JAKSAA JAKSAA, JALAT JALAT!"
Se miksi sanoin BBC:n lähetyksiä aiemmin erinomaisiksi johtuu siitä, että netistä näkee joka lajin kaikki lähetykset suorana ja studiossa ovat Michael Johnson, John McEnroe ja Ian Thorpe. YLE:n sivuilta ei löydä kun rikkinäisen linkin kisalähetyksiin ja studiossa ovat Kaj Kunnas ja Niki Juusela. Mutta kuka niitä masseja toisaalta olympialaisiin laittaisikaan kun ne voi laittaa vaikka Juhannusjunaan. Jos olisin eläessäni maksanut veroja tai TV-lupaa, niin nyt kiehuisin.
En tiedä johtuuko se urheilijoiden näyttämästä esimerkistä vai siitä, että selliä muistuttavassa asunnossani on 82504 astetta lämmintä (metrossa on empiiristen havaintojeni mukaan vielä noin viisi astetta lämpimämpää) ja minulla on sen takia ollut hyvät alkulämmöt jo pari viikkoa, mutta voin kuitenkin ilokseni todeta, että jumppa- ja lenkkiharrastukseni on kesätauon jälkeen jatkunut taas vahvana. Viime viikolla juoksin 14 kilometrin lenkin, ja vaikka se toki oli vain 14 kilometriä, joka nyt ei toisaalta ole matka eikä mikään. Puolimaratooniinkin olisi vielä järkyttävän pitkä matka. Ja vaikka minulta vierähti tähän yli tunti. Ja vaikka jalkani olivat seuraavat kolme päivää jossain Thamesin varrella, samalla kun itse makasin kotona ja kiroilin sitä etten venytellyt, olin silti saavutuksestani todella todella iloinen. Juhlat jäivät silti melko laimeiksi, koska kotona ei tietenkään lenkin jälkeen odottanut kuin jäätävä haju ja tyhjän jääkaapin hurina. Kuulin silti vaimeana korvissani kuinka se hintelä 11-vuotias, ison kissan kokoisen astmapiipun kanssa matkustanut, henkeään haukkonut pappitukkainen nuorukainen taputti taustalla hyväksyvästi käsiään yhteen.
PS. Jos sinulla on Spotify-tili ja haluat seilata uuden musiikin aallonharjalla, klikkaa oheista linkkiä. Heartblock - Fire
 |
| Näille ei ole ollut oikein käyttöä, kun kaikki paikalliset ovat lähteneet evakkoon tai pysyneet kotona. |
 |
| Lähdin katsomaan onko huono nyrkkeilijä tosiaan huonointa huonoa mitä on (huonon tatuoinnin ja huonon stand upin lisäksi). |
 |
| Yleisö odottaa juoksijoita. |
 |
| Tämä näky toistui puolen tunnin välein, muuten oli tylsää. |
 |
| Voitettiin jossain parisoudussa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti