Olympialaiset

Noniin. Täällä sitä nyt sitten taas ollaan, syntisessä Londoossa, maksamassa ylihintaa matkakorteista. Notting Hilliin tullessani päivitin iloisesti Facebookiin kuinka ei edes sada, mutta onneksi tuntia myöhemmin alkoi rankkasade, niin pääsi taas tavallaan takaisin arkeen. Arkeen palaamisessa auttoi toki sekin, että KFC (jossa käyminen oli ainoa tulopäivälleni suunnittelemani ohjelma) oli kiinni ja kotini laajakaista oli kesän aikana kyykännyt. Etukäteen (virheellisesti) ajattelin kuinka mukava tällä kertaa on tulla Lontooseen kun on kämppä ja netti ja kaikki valmiina, mutta kuinkas sitten kävikään. Viimeksi netin hommaamiseen ei mennyt kuin parisen kuukautta, joten nähtäväksi jää kauan se tällä kertaa kestää. Oli myös piristävää lopettaa kahden kuukauden tauko englannin puhumisesta irlantilaisen puhelinneuvojan kanssa modeemin ominaisuuksista jauhaen. Ymmärsin niin vähän, etten yllättyisi, vaikka olisin ostanut jotain tai jos puhelinneuvojan anoppi tulisi luokseni kylään.

72 minuutin yöunilla ja 30 kilon kamoilla (vaikka jättää pakkaamisen viime tippaan, kannattaa pyykit pestä sen verran aikaisemmin, ettei niitä tarvitse märkinä kantaa) kotiin raahautunutta matkailijaa ei toki odottanut vain KFC jättämä nälkä ja netin puute, vaan myös sähkömittarissa näkyvä reilun viiden punnan velka, jonka ansiosta jääkaappi ja pakastin olivat sulaneet lattialle. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain myös voin homeeseen. Kaksi kuukautta aikaisemmin Helsinki-Vantaalla uumoilemani ajatus pöydälle jääneestä leivästäkin osoittautui oikeaksi ja reunaton paahtoleipäni oli muuttunut osittain nesteeksi. Syksyn startti ei siis ollut missään nimessä huono.

Lontoo on kisoja varten laitettu todella nätiksi ja jopa Hyde Parkin heinävainioista oli osa leikattu. Kaduilla näkee myös partioivia poliiseja ja tuhansittain vapaaehtoisia, jotka ovat tekevinään jotain. Koska kisojen liikennekaaoksesta puhuttiin jo vuosi ennen kisoja, on se johtanut siihen, että Lontoossa on enemmän tilaa kuin koskaan. Paikalliset ovat lähteneet ja tilalle on tullut lisää turisteja. Kisaturistien autoja varten on pyhitetty erillisiä kaistoja, jotka ovat kaikki kuitenkin suurimman osan ajasta tyhjinä, joten Lontoosta on tullut ainakin pyöräilijän paratiisi. Jos jotain negatiivista, niin Tescon Value tomaattipussissa on entisen kuuden tomaatin sijaan enää neljä.

Kävin myös eilen koulussa vain hämmästyäkseni kevään kurssien läpipääsystä. Tuloksena kolme C:tä (Certainly sufficient) ja yksi B (Bloody brilliant). Meinasin myös hymähtää huomattuani koulun kirjastossa istuvan täsmälleen samat ihmiset täsmälleen samoilla paikoilla kuin kolme kuukautta aiemminkin. Myös koulumme (ex- punakmeeri, nykyinen KGB) lapsia aamupalaksi syövä lapiolla kasvatettu vartijamme istui täsmälleen samalla paikalla samassa asennossa sama paskaa syönyt ilme naamallaan. On hyvä, että kaikki asiat eivät koko ajan muutu, vaan on jotain, jonka pysyvyyteen voi luottaa.

Jos muuten tänään (tiistai 31.7.2012) satut katsomaan TV:stä jotain höyhensarjan nyrkkeilyä, niin kehotan kiinnittämään huomiota sinne piippuhyllylle sen pilarin varjoon sen stadin pisimmän jätkän taakse, koska siellä kisoja seuraa ihka aito ja alkuperäinen Olympian Prinssi. Mutta koska Olympialaisetkin ovat kohta vain pistesijan ja yllätyspronssin makuinen muisto menneisyydestä, olen varannut matkat takaisin Suomeen. Pyrähdän 30. päivä kolmeksi viikoksi takaisin nauttimaan intiaanikesästä lohjalaisen ruohonleikkurin ohjaimiin.

Olkaa ahkeria. Jouluun on enää 147 päivää.

Prinssi

Oxford Street on Euroopan vilkkain ostoskatu. Sen varrella on yli 300 liikettä.