Jos sulla on toinen, koko kaupunki tietää sen mua ennen

Sulla viittaan tässä nyt rakkaaseen opinahjooni ja toisella toiseen suomalaiseen. Keskeytettyäni jossain vaiheessa maanantai-iltaa tarmokkaan lukemiseni koulun kirjastossa, ja lähdettyäni ansaitulle vessatauolle, kuulin suomea! Oli onni, että tämä toistaiseksi henkilöllisyytensä salaava suomalainen puhui puhelimessa, sillä menin suomea kuullessani niin lukkoon, että olisin luultavasti esitellyt itseni ruotsiksi. Vaikka päivittäin kirjotankin Facebookin chatissa suomea, ja pidän tätä kielellisesti köyhää ja sisällöllisesti köyhempää blogin irvikuvaa suomeksi, sen kuuleminen on silti eri asia. Jouduin oikeasti miettimään kaksi kertaa ennen kuin tajusin mistä nyt oli oikeastaan kyse, mutta kotoista härmäähän se oli, perkele! Mieli teki kalakukkoa, mutta kotona odotti vain lämpimän jääkaapin kylmä valo.

Kouluviikko on ollut sitä samaa vanhaa ”pitäis mutta kun ei huvita” huttua, joka varmasti on monelle opiskelijalle varsin tuttua. Se on jännä miten sitä ennen jokaisen kouluasteen alkua ajattelee, että ”tässä koulussa kyllä teen niitä läksyjä koko ajan vähän, että ei sitten ennen tenttiä tule itku”. No ihan paskaahan se tottakai on. Sitä tekee sen pakollisen 10% kurssin aikana ja loput 60% viimeisenä iltana. Ne on eri kaverit, jotka ylipäätään päätyy sen 100% tekemään. Itse olen pyrkinyt tuomaan Vaasan yliopiston Lontooseen. Prujut viimeisenä iltana ja rukous kaikkien suurimpien uskontojen jumalille.

Liikuntaharrastukseni on sen sijaan jatkunut edelleen vahvana. Kesän ensimmäisestä marraskuun alussa suorittamastani lenkistä toivuttuani, jatkoin tänään jalkapallon merkeissä. Ostin uudet kengät, shortsit, paidan, säärisuojat ja nilkkasuojat, ja kaikki näyttikin alkuun lupaavalta. Uusilla varusteilla tekemäni kulissi kuitenkin sortui pian pelin alettua, kun muille selvisi, että pelaan fudista yhtä hyvin kuin kudon lapaset. Pidin kuitenkin tiukasti kiinni herrasmiesmäisyydestäni ja lopetin tunnin ennen muita, sillä herrasmiehet eivät hengästy.

Kouluni hevospoolojoukkue Regent’s Lions on valitettavasti edelleen tauolla, joten urheilumenestys on ollut muiden joukkueiden harteilla. Kouluni rallijaosto Regent’s Racing Society kuitenkin otti viitan harteilleen ja voitti karting sarjan ensimmäisellä kierroksella sekä Oxfordin että Lontoon yliopiston. Ratsastukseni kanssa on vähän niin ja näin, mutta ymmärtääkseni kilpaa osaavat ajaa kaikki kaksivuotiaat ja sitä vanhemmat suomalaiset poikalapset, joten haen luultavasti paikkaa rallijaostossa, kunhan seuraavat try outit koittavat.

Kävin tänään myös ensimmäistä kertaa kouluni parkkipaikalla (tää blogi on niiin paska). Näin pari modattua Audia, pari ihan tavallista ässämersua, Ferrarin, Rolls Roycen, Bentleyn ja Maybachin. Kävellessäni parkkipaikalla kolme vuotta sitten H&M:stä ostamissani rikkinäisissä kahden kympin farkuissa, tunsin olevani väärässä paikassa. Tilanteen pelasti kuitenkin kotimatkalla näkemäni noin kymmenen vuotta vanha punainen Opel Astra, johon oli laitettu eteen ja taakse tarralla Ferrarin logot. En enää tuntenut olevani kaupungin ainoa köyhä.

Vaikka tekstin otsikko viittasikin Taikapeilin ajattomaan hittiin, en nyt laita tähän sitä linkkiä, koska rajansa fiilistelylläkin. Suurin osa blogin viidestä lukijasta kuitenkin asuu tällä hetkellä Suomessa, ja Englanti on Suomeen katsottuna lännessä, joten laitan tähän sen sijaan linkin Lännen Lokari – kappaleeseen (http://www.youtube.com/watch?v=XHE-1gOytPc). Se on tavallaan outoa, että maapallo on noin 4,5 miljardia vuotta vanha, ja paras sinä aikana syntynyt asia on tähän mennessä ollut Tenavatähti-laulukilpailu.

Haluaisin vielä näin lopuksi lähettää terveisiä rakkaalle veljelleni kotosuomeen, että sen teidän vintillä olevan ikean kirjahyllyn kaikki puutapit ja ruuvit on mulla täällä Lontoossa.

Pelätkää Herraa, haistelkaa liimaa, kuunnelkaa Tommi Läntistä, tehkää pommiattentaatti Ilta-Sanomien toimitiloihin, muistakaa liikkua ja syödä oikein.

Ystävänne, Suurlähettiläs Harva

Open by Hand. Suomalainen mieshän ei ohjeita kuuntele.