Avoliitto

Ei sillä, että oikeasti olisin kenenkään kanssa avoliitossa. Ajattelin vaan laittaa Ilta-Sanomien paskatoimittajien opein niin harhaanjohtavan otsikon kun äkkiä keksin. Olen kuitenkin Kansaneläkelaitoksen silmissä avoliitossa, muuten olen yhtä paljon avoliitossa kun uusi presidenttimme on Karl Marx.

Muutin Suomesta Englantiin päästäkseni talvea karkuun. Lauantaina satoi lunta ja ensi viikonlopuksi luvattiin 15 astetta pakkasta.

Muutin Suomesta Englantiin, jotta voisin seurata jalkapalloa helpommin. Etsin sunnuntaina tunnin pubia, jossa näytettäisiin Manun matsi. Löysin viisi pubia, jossa näytettiin rugbya.

Muutin Australian ja Yhdysvaltojen sijasta Englantiin, koska ajattelin selviäväni täällä vähemmällä säädöllä ja ajattelin asioiden sujuvan. Sain ensimmäisen kuukauden aikana pankkitilin, johon en saanut nettitunnuksia enkä pin-koodia. Ikkunat on kädettömien munkkien elmukelmusta kyhäämiä paskoja ja koko valtion kraanat on tehty niin päin persettä, että vasemmasta kädestäni on palanut iho ja oikeassa kädessäni on kuolio.

Koska asun ulkomailla, ja luen Douchepadiin tulevaa Hesariani vain pari kertaa viikossa, saan suurimman osan Suomen tapahtumista linkkeinä Facebookissa. Tässä linkkien klikkaamisella tapahtuvassa uutisseurannassa on kuitenkin se huono puoli, että asioista kantautuvat tänne vain ääripäät. Vaikka tämän blogin olisi tavallaan tarkoitus kertoa minulle tapahtuneista asioista ja läpikäymistä ajatuksistani, näin kuitenkin eräänä iltana jotain, jota en voi olla kommentoimatta. En nyt puhu vaaleista, vaikka tilanne ajoittuu vaali-illan kanssa samaan aikaan. Puhun Kurren ja Maki Kolehmaisen Sauli Niinistölle tekemästä kappaleesta (http://www.youtube.com/watch?v=1gJE7RzNZ-g). Myönnän silloin tällöin pitäväni itseäni muita parempana, joskus siihen on myös aihetta. Kappale on niin paska, että vaikka en viikonloppuna saanut tehtyä puoliakaan suunnittelemistani asioista, tuli minulle silti hyvä fiilis. Ainakaan minulla ei mene niin huonosti kuin Kurrella ja Makilla.

Olen joskus harkitsematta (joskus harkiten) puhunut pahaa Vaasan yliopistosta. On kuitenkin olemassa asioita, jotka ovat Vaasan yliopistossa hyvin. Yksi näistä asioista on läsnäolovapaus. Täällä suuressa maailmassa minulle on tarjolla vain läsnäolopakko. Ihmiset ovat tulleet maisterikursseille hieman eri taustoilla, joten ensimmäiset pari viikkoa on pyritty saamaan kaikki samalle viivalle. Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut sitä, että olen kaksi viikkoa putkeen kuusi tuntia päivässä kuunnellut luentoja aiheesta, jonka tiedän jo ennestään läpikotaisin. Ei sillä, että olisi ollut tylsää, mutta tänään ennen viimeistä tuntia Catherine sanoi ”You look dead” ja useampi opettaja on jo keskeyttänyt luentonsa vain kysyäkseen ”Are you alright?”, johon jostain tajunnan pilvilinnojen takaa vastaan tavallisesti ”Joo, ei täs......Yeah yeah, I’m with you.”

#23

Not London but SPARTAAA