Muutto

Tuo Geneven sopimuksissa kielletty ihmiskoe on suurimmilta osin hoidettu, ja nyt makaankin uuden asuntoni miellyttävän leveässä sängyssä. Sängyssä ei ole myöskään metallikehikkoa, joka on niin kylmä, että siihen koskemalla herää. Sänky ei ole myöskään ns. ***** parvisänky, johon on niin vaikea kiivetä, että jalat kramppaavat sängystä noustaessa ja nukkumaan mentäessä. Kirjoitan tätä sängyssä maaten, koska uudessa huoneessani ei ole pöytää, toisin kuin muistin. Pöydän puuttuminen ei kuitenkaan ollut ainoa uuden asunnon tarjoama yllätys. Asunnossa on myös yksi kämppis enemmän kuin muistin. Luulin asuvani täällä vain jonkun rahoitusalalla työskentelevän miehen kanssa, mutta täällä on myös joku nainen, jonka nimi on ehkä Helen. Miehen nimi oli tehty Scrabblen lopussa käyttämättä jääneistä kirjaimista, ja se voi olla mitä tahansa Adewale Akinnuoye-Agbajen ja Xiong Guangkain väliltä. Yritänkin tästä edespäin etsiä saapuvista posteista vihjeitä miehen nimen kirjoitusasusta. Molemmat kämppikset vaikuttavat kuitenkin varsin rauhallisilta ja hiljaisilta, joten uskon tämän yhteiselon sujuvan ihan hyvin. Jos on Lontoossa pankissa töissä, niin ei tarvitse paljon kotona aikaansa viettää, joten miespuolista kämppistä en näe varmaan koskaan. Helen sen sijaan pelasi, ehkä poikaystävänsä kanssa, keittiössä tänään korttia, mikä nyt ei varsinaisesti huuda minkään bile-eläimen nimeä, joten en usko, että Helenistäkään on liiemmilti haittaa. Muuten en ole vielä hirvittävästi kämppiksiini kerennyt tutustua, mutta aamulla käydyssä keskustelussamme kävi ilmi, että Herra X:llä on avain, jolla ulko-oven voi lukita, minulla on avain, jolla oven voi avata, ja Helenillä on avain, joka tehoaa ulko-oven lukkoon kuin litra jogurttia.

Koska sänky on hyvä, annan tasoitusta muun muassa huoneessani olevalla lampulla, joka valaisee kuin sytytetty tupakka, ja patjan jatkeena olevalla patterilla, johon lyön pääni viimeistään tänä yönä. Kun kävin katsomassa asuntoa joskus noin kuukausi sitten, rikkinäisessä puvussa edustanut asunnonvälittäjä mainitsi mielestäni jotain siivoojasta. Äsken keittiössä käytyäni, voin kuitenkin sanoa, että siivoojalta puuttuu sekä kädet että näkö.

Aikasemmin myös kerroin, kuinka uima-allas oli suurin ja ainoa syy muuttooni. Tämäkään ei sikäli mennyt aivan lapaan, että en pääse allastiloihin ennen maanantaita. Koska Englanti on kunnon länsimainen sivistysvaltio, jossa kenet tahansa voi haastaa oikeuteen kuinka naurettavasta, maalaisjärjen käytöllä vältettävissä olevasta, vahingosta tahansa, en saa mennä altaalle ennen Health & Safety esitelmää, joka tuskin käsittää paljon muuta, kuin jonkun elämäänsä kyllästyneen respatyöntekijän lauseen ”täällä ei saa juosta, mutta muuten tätä allasta saa käyttää ihan vapaasti”.

Selkeisiin positiivisiin puoliin voidaan kuitenkin laskea asunnossa vallitseva lämpö, ensimmäisen kerroksen asunnostani avautuva huikea näköala talon täysin aitiolle sisäpihalle, vessan peili, uuni, jonka sain lämpenemään vaivaisella vartin miettimisellä ja yöpöydän laatikosta löytynyt kirja The Fabulous Girl Book - Discover The Secret of Being Fabulous.

Koska tämän päivän ohjelmassa on laaja kattaus kirjoittamista odottavia esseitä aina Dellistä yrityskauppoihin ja yhtiön taloutta mittaavista tunnusluvuista Durbin-Watson testiin, aion lopetella tätä kirjoittamista tältä erää tähän.

Näin loppuun muistutan kuitenkin vielä käynnissä olevasta Movemberista. Jos et ole vielä lahjoittanut rahaa eturauhassyövän tutkimiseen, voit tehdä sen nyt klikkaamalla tätä linkkiä.

Viikkokilpailussamme kysymme tällä kertaa, että onko housujen ylös nostaminen todella vain ”oikeiston shaissii”, kuten Avain aikanaan lauloi?

Mukavaa alkavaa viikkoa,

Kalzone