Ensimmäinen päiväni koulussa

Olin koulussa. Oli kivaa. Loppu.

No ei, oikeastaan ensimmäinen päivä koulussa oli melko tylsä. Sunnuntaina olin Elinan ja Elinan kämppiksen kanssa ulkona. Kävimme pubissa, josta päädyimme toisen pubin kautta kahden turkkilaisen, ranskalaisen ja skotin kanssa skotin kämpille jatkoille. Nyysimme kadulta pelastusarmeijalle menossa olleita vaatteita ja pidimme muotinäytöksen. Nukuin kolme tuntia, heräsin glitter-liivissä hostellista ja lähdin viettämään ensimmäistä koulupäivääni. Kouluun päästyäni minulta kysyttiin ”Which school are you starting in?” vastasin ”Sorry”. Orientaatioluentojen aikana nukahdin, kuten perinteisiin on kuulunut.

Ensimmäisenä päivänä proffat pitivät briiffit omasta opetuksestaan, nelisilmäosasto omasta hommastaan, psykologit omastaan, kirjaston tädit kirjastosta ja joku intialainen alumni omasta miljoonakämppiä välittävästä firmastaan. Koululla on Starbucks ja oma baari. Kahvista en välitä, mutta halpa brenkku on kiva. Kaikki, jotka ovat nähneet ainakin yhden blacksploitaatio-elokuvan (esim. vanhat Shaftit tai Superfly), tietävät miltä kampuskierrosta minulle pitänyt tuutori näytti. Nahkatakki, afro, korolliset kengät ja kireät housut leveillä lahkeilla – nyt on vuosi 2012 mitä vit.... Kaverin ylivoimaisuudesta ei kuitenkaan voi olla kuin yhtä mieltä.

Kaiken tämän jälkeen oli kuitenkin tarjolla juustoja ja viinejä, joten itse vanhana punakuonona olin tottakai heti valmis. Juustojen ja viinten jälkeen joku proffa ehdotti pubiin lähtemistä, ja itse lähdin mukaan lähinnä välttyäkseni hostellihengailulta. Pubiin päätyi kuusi oppilasta ja kaksi proffaa. Professorismies tarjosi, joten otin kalleinta.

Opiskelulinjani johtaja sanoi kurssini vaativan vähintään kolme tuntia hommia jokaista luennolla vietettyä tuntia kohden, joten nopeasti laskettuna vietän 72 tuntia viikossa kouluhommia tehden (18+[18*3]), joka tekee 10 tuntia ja hieman yli 17 minuuttia viikon jokaisena päivänä toukokuun 11. päivään asti. Tämän lisäksi minua vannotettiin lukemaan joko Wall Street Journal tai Financial Times joka päivä, ja suositeltiin ottamaan ylimääräinen neljä tuntia viikossa vievä moduuli koskien taloudellista mallintamista. Tulkaa toki käymään Lontoossa, voitte tulla kämpilleni asumaan, mutta en luultavasti kerkeä teitä näkemään.

Ensimmäisten päivien aikana selvinneitä asioita

Tämä osio ei tule toistumaan blogin muissa kirjoituksissa, mutta ajattelin, että vedän tässä vähän yhteen viimepäivien tapahtumia. Kalle on hyvä nimi Suomessa, koska se on melko harvinainen, mutta silti aika tavallinen. Täällä Kalle on nimistä paskin. Kukaan ei osaa sanoa sitä edes lähelle ja olen vastannut niin monta kertaa kysymykseen ”How do you spell it?”, etten ole pysynyt laskuissa mukana. Tähän mennessä olen ollut kaikkea Colorista Collieen ja Callien kautta Keleen. Tänään sovin kuitenkin Adnanin kanssa, että Joe käy vallan mainiosti.

Viime kirjoituksessa promottu venereissu ei myöskään ollut hassumpi. Tapahtuma oli tarkoitettu koko Regent’s Collegelle, joten suurin osa kanssamatkustajista oli kännisiä jenkkiteinejä, mutta onneksi paikalla oli muitakin. Sain illan aikana kaksi kohteliaisuutta, jotka molemmat lämmittivät mieltä. Mat niminen kaveri New Hampshiresta sanoi ”You look classy as shit” ja Star niminen tummempi nainen sanoin ”It’s her birthday and she is supposed to get her picture taken with a hot guy”. Olen elänyt tällä pallolla kohta 25 vuotta, ja uskon, että joudun elämään saman verran lisää ennen kuin vaatteitani ja ulkonäköäni kehutaan samana iltana. Ilta myös päättyi onnistuneesti. Otin keneltäkään kysymättä oikean yöbusin oikeaan paikkaan ja jäin oikella pysäkillä. Tähän mennessä elämäni suurin ylpeydenaiheeni on ollut korttitalo, jota pari kesää sitten sain koottua kaksi kokonaista kerrosta, mutta nyt kellotin uudet pohjat.

Tulevaan työmäärään hajoten,

Kalle ”Ihan luilla” Harva

Kuva ommattu Henkalle