Juttuhan on nyt niin, että jokainen, joka tarjoaa kämppää Lontoossa tiettää pennylleen sen kämpän arvon, joten mitään sellasia vuosisadan löytöjä ei ole olemassa. Rahalla saa hyvän kämpän hyvillä yhteyksillä, ilman rahaa saa 4 kämppistä, yhden vessan ja paskana olevan suihkun (itseasiassa tämäkin esimerkkikämppä maksoi noin 816€ kuussa, joten oma diilini ei ole hassumpi) jostain motarin varresta jostain aivan perseestä. Itse vanhana massipäällikkönä olin kuitenkin jo etukäteen miettinyt, että asun mielummin kalliimmalla jossain fiksussa paikassa, kuin sniiduilen jossain perseessä ja vietän Lontoon vuoteni curryltä haisevassa bussissa istuen. Mikäli mitään yllättävää ei tapahdu, ja vuokraemäntäni ei esim. kuole ennen kuun alkua (katsoin vuokraemäntäni kanssa kahta asuntoa vierekkäisissä rapuissa, jotka molemmat olivat kolmannessa kerroksessa ja päästyämme toiseen kämppään sisälle, olin valmis jo elvyttämään, koska vuokraemäntäni oli vaihtanut väriä ja hengitystekniikka oli otettu Darth Vaderilta), muutan Nottinghillin ja Hydeparkin väliin Notting Hill Gate metroaseman lähelle, eli paikka ei ole hullumpi.
Nyt istun kuitenkin Hostellin liian lyhyen kerrossängyn nitisevässä yläosassa. Olen neljän hengen huoneessa kahden muun ihmisen kanssa. Toinen on Italiasta Caprin saarelta kotoisin oleva Guiseppe, tai joku muu niin stereotyyppisen nimen omaava, että kun kuulin nimen ensikerran, niin pokkani meinasi pettää. Toinen sen sijaan on noin 50-vuotias brittiläinen herrasmies nimeltä Richard. Richard on ollut varsin pitkään työttömänä ja hänen käymästään puhelinkeskustelusta, jonkun työpaikkaa tarjonneen tahon kanssa, päättelin että Richard aikoo olla työttömänä vielä jonkin aikaa. Puhelu loppui Richardin lauseeseen ”how do I see myself? Usually in the mirror”. Mutta elämän pienet vastoinkäymiset eivät ole Richardia hidastaneet, ja hän on varsin hyväntuulinen. Hän muun muassa nauraa itsekseen lattiaan tuijottaen, ja aina silloin tällöin hän jopa naureskellen vastaa kysymyksiin, joita kukaan ei ole kysynyt. Ajoittain olen myös haistavinani Richardin hengityksessä häivähdyksen kokousta. Jos Richard ei olisi sanonut viipyvänsä Hostellissa sunnuntaihin asti, nukkuisin kamojeni päällä, ettei hän nistipäissään saisi mitään ajatuksia. Richard on myös asunut Saksan maaseudulla teltassa, mutta vain kolme vuotta, joten sitä tuskin voidaan edes laskea.
Asiat, jotka ovat Iso-Britanniassa ja Suomessa eri tavalla
Sää on toistaiseksi ollut todella hyvä. Aurinko on paistanut ja päivisin on joku 8 astetta lämmintä. Matkalaukun painaessa noin 26 kiloa, ei soijan puutteesta ole tarvinnut huolehtia. En ole ikinä kokenut olevani mitenkään mielettömän komea, mutta täällä tunnen olevani Adoniksesta seuraava. Näin eilen miehen, jolla oli niin isot korvat, että tyrskähdin. Brittinaiset taas ovat niin nättejä, että Ranskassa kielletyistä burkhista voisi täällä tehdä pakollisia.
Herraa, ja Sky Newsin opein aivan kaikkea muuta koko maailmassa, peläten
Kalle Harva
PS. Koska Pilvi toivoi lisää kuvia, laitoin tähän nyt kuvan Big Benistä. Kuva on itse otettu.
Lisätään vielä sen verran, että Richard tuli heti ton tekstin postauksen jälkeen sisään. Pätkässä. Kävi ittensä kanssa viis minsaa kovaäänistä väittelyä. Avas ikkunan. Horjahti kaappia päin ja nukahti lootus-asentoon lattialle. Kyllä se mieltä lämmittää, että Riku sano jo eilen, että jos se löytää jonkun isomman kämpän, niin mä voin tulla kämppikseks.
VastaaPoistawuhuu, kuvii!!
VastaaPoista