Kauan se kesti, mutta ah, nyt se on täällä. Ensimmäinen kirosanani Lontoossa. Hätäpäissäni tulin käyttäneeksi hyvin perinteistä Fuckia, enkä hyödyntänyt lainkaan uuden kotikieleni mahdollistamia kunnon kirouksia, kuten Bloody hell. Onneksi minulla on vielä aikaa korjata tilanne. Mutta kyllä helpotti! Richard, tuo brittiläinen velikulta, josta kerroin jo aiemmin, sammui siis lattialle lotus-asentoon tultuaan pikkutunneilla takaisin hostelliin. Siitä sitten herättyään herätti kaikki muut. Syytti muita huumeiden käytöstä, uhkasi jopa viedä meidät oikeuden eteen laittomien aineiden väärinkäytöstä ja kertoi huumeiden käyttömme johtaneen siihen, että hänen oli ollut pakko käydä laattaamassa heti hostelliin saavuttuaan. Muut käyttivät huumeita, mutta hänelle tuli huono olo. Tervetuloa nistien kiehtovaan, mutta sitäkin vituttavampaan, maailmaan. Huonosti nukuttu yö ajoi minut heti aamusta liikkeelle. Kävelin respaan ja pyysin uuden huoneen.
-"Where would you like your new room to be?"
-"I don't give a fuck, anywhere but there"
Nyt tuntuu pahalta sillä huono tuuleni ei tietenkään ollut respassa istuvan kaverin syytä, mutta vihani oli kohdistettu hänelle. Sain kuitenkin uuden huoneen ja elämä hymyili jälleen. Eikä vähiten sen takia, että joku oli Shakespearea lainaten kirjoittanut "Fuk fat chicks" uuden sänkyni metallirunkoon.
2A
Yön pettymyksistä toivuttuani suuntasin moikkaamaan Elinaa. Elina tarjosi ilmaisen, mutta todella hyvän, leivän. Kannatti herätä. Kävin myös National Galleryssä ja ymmärsin mitä on taide. Taide on sitä kun katsoo Leonardo da Vincin satoja vuosia sitten maalaamaa taulua R Kellyn I Believe I can flyta kuunnellen. Galleryssa oli myös joku kaveri, joka maalasi niin hyvää kopiota The Toilet of Venuksesta (Diego Velázquez
1647-51), että omat maalarin taitoni rupesivat vituttamaan ja lähdin mielenosoituksellisesti koko museosta.
Tulevia tapahtumia.
Ymmärtääkseni kouluni hevospoolojoukkue on nyt talvilomilla, joten en pääse kannustamaan The Regent’s Lionseja voittoon. Joudun tyytymään Thamesilla järjestettävään Boat Partyyn, jonka pukukoodi on ”dress to impress”. Jännityksellä odotan millaisen vaikutuksen pystyn näillä omilla lukion alussa ostamillani loimilla tekemään. Vaikka kansitakkia tai kapteeninhattua ei mukana olekaan, on tämä silti askel oikeaan suuntaan. High society, here I come motherfuckers!
Saleen harmittanu sitä, joka on ollut tossa kopissa, joka on irronnu kesken kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti