Mikäköhän se oikein on?

Ehkä se on se, että koulu ei ole vielä alkanut. Tai se, että takana on mahtava kesä. Ehkä se, että minulla on niin mahtavia ystäviä. Ehkä se, että flunssa on paranemaan päin. Ehkä se on se, että olen nuori, terve ja hyvässä kunnossa. Ehkä se on se, että voitin taannoin biljardissa kymmenestä ottelusta yhdeksän. Ehkä se on Vaasan yliopisto, tai se, että se on jäänyt taakse. Ehkä se on taustalla soiva The Darknessin I Believe In A Thing Called Love. Ehkä se on jokaöinen Facebookin chatissa nauraminen. Ehkä se on Chupa Chups -reppu. Tai mitä jos se onkin vain mahtava perhe. Tai Helsinki-Vantaalla hymyillyt tyttö. Ehkä se on kandidaatin tutkinto. Ehkä se on Youtube, tai Niken mainos. Ehkä se on syksyn ruska. Ehkä se on HJK tai HIFK. Ehkä se on Fred Perryn paita, tai Casion rannekello (jossa on sekuntikello, herätyskello ja valo). Ehkä se on hyvät lenkkikengät, tai isot kuulokkeet. Ehkä se on kohta teattereihin tuleva uusi James Bond -elokuva. Ehkä se on Queen. Ehkä se on It's Always Sunny In Philadelphia, Suits, tai julkkisdiili. Ehkä se on netistä löytyvät hauskat kuvat. Ehkä se on kuluneet 12 kuukautta.

Tai ehkä se on sittenkin Thames ja Big Ben. Ehkä se on oma sänky. Se voi aivan hyvin olla Tescossa punnalla myytävät karhunvatukat. Ehkä se on jääkaapissa oleva mansikkamaito. Ehkä se on toissapäiväinen hiustenleikkuu, tai Manun toissapäiväinen voitto. Ehkä se on Countdown, tai Countdownin Rachel Riley. Saattaa se olla yliopistoa ympäröivässä puistossa olevat joutsenetkin. Ehkä se on Stephen Colbert. Ehkä se on KFC:n Boneless Banquet For One. Ehkä se on punaiset bussit ja mustat taksit. Ehkä se on Valioliiga. Ehkä se on se, että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että koulu saattaa joskus tosiaan loppua. Kuka tietää vaikka se olisi Notting Hill.

Ehkä se on kaikki edellä mainittu. Oli syy mikä tahansa, hymy on korvissa.

Koska tällainen positiivisuus ja hyvä olo on jopa omasta mielestäni täysin luonnotonta, lupaan etteivät tämän kaltaiset kirjoitukset enää toistu. Ensi kerralla palaamme taas asuntoni kylmyyteen ja Lontoon ruuhkaisiin metroihin. Tällä kertaa lopetan tämän tekstin kuitenkin tähän.

Mukavaa viikonloppua,

Kalle ”Hangon keksi” Harva

Love of my life