Ensimmäinen päivä koulussa (sitten kevään)

Budweiserin hinta on noussut koulun kahvilassa kolmesta punnasta kymmenellä pencellä. Ja sitten muihin uutisiin.

Syksyn luentokausi starttasi käyntiin Corporate Finance nimisellä kurssilla, ja "kuten kaikki tiedätte, on tentistä, esitelmästä ja esseestä saatava kaikista yli 40%, kokonaisarvosanan ollessa yli 50%, tai muuten joudutte uusimaan kurssin ja maksamaan noin 1500 puntaa”. Ennen luokkamme mahtui isoon perheautoon, nyt Fiat Puntoon. Menetimme kesän aikana kolme jäsentä, mutta tilalle saimme onneksi kaksi uutta. Kesän lähtijöihin kuuluivat muun muassa turkinsaksalainen Adnan, jonka tilalle saatiin Adnanin vanha turkinsaksalainen luokkakaveri (en muista nimeä), joka näyttää niin paljon samalta kuin poislähtenyt Adnan, että (hyvässä hengessä) nauroimme muiden luokkalaisten kanssa asiaa uuden tulokkaan selän takana. Muihin kesän aikana lopettaneisiin kuului Linda, joka vaihtoi LSE:hen ja espanjalainen, joka lunttasi kevään neljästä tentistä kolmessa, ja jäi kiinni jokaisessa. Lindan ja espanjalaisen korvasi noin 40-vuotias unkarilainen nainen, jonka nimi oli ehkä Ina. Aion mennä puhumaan Inalle heti kun keksin yhdenkin asian, josta voin puhua 40-vuotiaan unkarilaisnaisen kanssa.

Ensimmäisen päivän, ja uusien tulokkaiden, kunniaksi emme kuitenkaan tehneet tänään juuri muuta kuin valinneet esitelmän aiheet (en muista omaa aihettani) ja esitelleet itsemme. Jotkut saattavat jo tietääkin oman suhtautumiseni näihin hassun hauskoihin esittelykierroksiin, joten jättäydyin viimeiseksi, salaa toivoen tunnin loppumista.

Tunti ei kuitenkaan kerennyt loppua, joten vuoroni tullessa en kertonut juuri muuta kuin ikäni, sillä luokassa olleista kymmenestä ihmisestä kuusi tunsivat minut jo ennestään. Opettajamme oli onneksi varsin kiinnostunut rakkaasta kotimaastani, joten jonkinlainen keskustelu saatiin lopulta käytyä. Hänen ennakkotietoihinsa kuuluivat muun muassa ongelmat alkoholin kanssa, kiittämisen vaikeus ja itsemurhien suuri lukumäärä. Kiitos brändityöryhmä! Kiitos Alexander Stubb! Kiitos Leijonat! 6-1!

Kotiin päästyäni, ajattelin palkita itseni läheisen elokuvateatterin neljän euron näytöksellä (kiitos Finnkino ja Finnkinon 18 euroa maksavat, kahden minuutin jälkeen nenään sattuvat, kroatialaiset 3D-lasit!) Kävin katsomassa elokuvan Killing Them Softly, ja näin Excelillä ohjatun, kahden punnan poliittisella sanomalla täytetyn, hyvin näytellyn, korkeintaan keskinkertaisen pätkän. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka eivät tunnista hyvää elokuvaa huonosta.

Huomenna on edessä Grand Autumn Party, joka pidetään koulumme puutarhaan rakennetussa Vaasan yliopiston kokoisessa teltassa. Tarjolla on ilmaista ruokaa ja kaksi ilmaista juomaa. Yksi luokkalaisistamme ei kuitenkaan enää juo, joten ajattelin olla mahdollisimman hurmaava, saadakseni hänen kahteen juomaan, ja ikuiseen onneen, oikeuttavan lipukkeensa. Syy keskiviikon tinttaamiseen on torstaina alkava Research Methods, joka sisältää tilastotiedettä ja matemaattista mallinnusta, ja jota vetää, jo aikaisemmin tässä blogissa mainittu, ihmiseksi pukeutunut epäselvää intianenglantia kolmen sanan minuuttivauhdilla kuiskaten puhuva kyrpä. Äitini on kasvattanut minut edellistä lausetta paremmin, joten pyydän syvästi anteeksi, etenkin äidiltäni.

Tässä kuitenkin kaikki tällä erää. Pitäkää toisistanne huolta, ja muistakaa, että hymyily ei maksa mitään. (Nyt on kyllä taas näköjään aika paksua tää.......hätäsesti vaan nimet alle)

Notting Hillin jaarli

En kuollaksenikaan muista onko tämä kuva ollut täällä aikaisemmin. Kuva on jostain idästä.

Netti kaatu

8 sek: Kestääpä tää Facebookin latautuminen nyt taas kauan.

12 sek: Onpas muuten ihan sairaan pitkät kynnet. Näillähän vaikka tappais jonkun. Vois kattoo Youtubesta sen pätkän Kylmästä ringistä, jossa Beecher tappaa sen yhen jätkän kynsillä.

20 sek: Sen takia mä niitä kynsiä katoin, että tää netti ei toimi. Oonko mä aina ollu näin vajaa.

23 sek: En kyllä ala näitä kynsiä leikkaamaankaan, jos tää netti vaikka alkais toimimaan, ja noita saksia varten pitäis nousta tuolilta.

30 sek: Oho, ulkona on alkanu sataa. Ei siellä äsken satanu. Siitä on kyllä varmaan viis tuntia kun viimeks katoin ulos. Ei muuten sada läheskään niin paljon kun yöllä, tai eilen, tai toissapäivänä, tai perjantaina...... On muuten myös ihan hirvee vessahätä ja sairas jano.

10 min: Koskakohan mä oisin käyny vessassa jos netti ei ois kaatunu? Miten sinne vessaan voi aina olla seuraava tulija jo jonossa sillon kun on vääntäny niin, että kaakeli halkee? Ei sinne koskaan muulloin oo kukaan menossa. Vois vaikka juoda limua, jos ois jaksanu kantaa sitä kaupasta himaan. Näistäkään vitun pulkannaruistakaan oo ikinä mihinkään. Vois vaikka joskus nostaa jotain puntteja, nyt en kyllä rupee kun viime viikolla oli se flunssakin. Pitäiskö koittaa teetä? Tavallisesti sitä ei jaksa ikinä venata, mutta nythän on aikaa, eikä mitään tekemistä.

13 min: Ai Saatana! Miten tää tee voi olla tällasta sulaa laavaa!? Miks vedenkeittimet ei katkase sitä virtaa jo sillon kun se vesi on lämmennyt, eikä vasta sillon kun se kiehuu jonain tuhat asteisena? Varmaan se on joku terveysjuttu, mutta tuskin se tätä Lontoon kuravettä pelastaa.

14 min: Pitäis muuten juoda tätä teetä useemmin. Täähän on ihan sairaan hyvää! Muistaiskohan tätä juoda useemmin jos tää paketti ois tässä pöydällä, eikä ton toisen Tescon paskateen alla tuolla keittiökaapin takakulmassa?

15 min: Toimisko Ipadin netti?

16 min: Ei tää vitun netti toimi tässä padissakaan! Osittain ehkä siksi, että ne on samassa netissä. Vajaus taas näköjään nostaa päätään. Missä se piuha on, jolla voi jakaa kännykän netin?

19 min: Miten tää kännykän netti voi olla tällanen vitun modeemi vuodelta 98! Täähän on eri verkossa! Onkohan muiden operaattoreiden netit nopeempia? En kyllä saleen jaksa vaihtaa vaikka ois.

20 min: Ah, Nobel sille, joka keksi kännykän netin. Facebookissa ei oo kun Filippo Inzaghin päivitys, taisin tosiaan kattoa tän viimeks 20 minsaa sitten. Miksköhän mä en laita näitä Pippon päivityksiä pois, kun en mä tästä italiasta kuitenkaan mitään ymmärrä? En kyllä jaksa ettiä sitä kohtaa tuolta asetuksista, sen kymmenen sekuntia voi käyttää paremminkin.

21 min: Apinaan on tullu kuva kissasta, jolla on outo ilme.

21 min: Ei tällä kännykän netillä kyllä mitään nettiä selata. Pitäiskö vaikka lukea jotain kirjaa, tai lähteä ulos?

31 min: Minkä takia mä katon edelleen näitä kissavideoita Youtubesta!? Mites se ulos lähteminen. Ulkonahan tosiaan edelleen sataa. Ja mihin mä ees menisin. Mitäköhän kirjaa mä viimeks luin ja missäköhän se on?

35 min: Miten helvetissä mä en löytäny tätä kirjaa aikasemmin!? Tässä pöydällä ei oo mitään muuta kun kone ja tää kirja, ja tää kämppä on niin pieni, ettei tänne voi hävittää yhtään mitään! Pitäis varmaan oikeesti joskus käyttää niitä laseja. Missähän ne edes on?

40 min: Pitäis kyllä lukee useemmin.

80 min: Oiskohan Facebookissa jotain uutta?

Mikäköhän se oikein on?

Ehkä se on se, että koulu ei ole vielä alkanut. Tai se, että takana on mahtava kesä. Ehkä se, että minulla on niin mahtavia ystäviä. Ehkä se, että flunssa on paranemaan päin. Ehkä se on se, että olen nuori, terve ja hyvässä kunnossa. Ehkä se on se, että voitin taannoin biljardissa kymmenestä ottelusta yhdeksän. Ehkä se on Vaasan yliopisto, tai se, että se on jäänyt taakse. Ehkä se on taustalla soiva The Darknessin I Believe In A Thing Called Love. Ehkä se on jokaöinen Facebookin chatissa nauraminen. Ehkä se on Chupa Chups -reppu. Tai mitä jos se onkin vain mahtava perhe. Tai Helsinki-Vantaalla hymyillyt tyttö. Ehkä se on kandidaatin tutkinto. Ehkä se on Youtube, tai Niken mainos. Ehkä se on syksyn ruska. Ehkä se on HJK tai HIFK. Ehkä se on Fred Perryn paita, tai Casion rannekello (jossa on sekuntikello, herätyskello ja valo). Ehkä se on hyvät lenkkikengät, tai isot kuulokkeet. Ehkä se on kohta teattereihin tuleva uusi James Bond -elokuva. Ehkä se on Queen. Ehkä se on It's Always Sunny In Philadelphia, Suits, tai julkkisdiili. Ehkä se on netistä löytyvät hauskat kuvat. Ehkä se on kuluneet 12 kuukautta.

Tai ehkä se on sittenkin Thames ja Big Ben. Ehkä se on oma sänky. Se voi aivan hyvin olla Tescossa punnalla myytävät karhunvatukat. Ehkä se on jääkaapissa oleva mansikkamaito. Ehkä se on toissapäiväinen hiustenleikkuu, tai Manun toissapäiväinen voitto. Ehkä se on Countdown, tai Countdownin Rachel Riley. Saattaa se olla yliopistoa ympäröivässä puistossa olevat joutsenetkin. Ehkä se on Stephen Colbert. Ehkä se on KFC:n Boneless Banquet For One. Ehkä se on punaiset bussit ja mustat taksit. Ehkä se on Valioliiga. Ehkä se on se, että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että koulu saattaa joskus tosiaan loppua. Kuka tietää vaikka se olisi Notting Hill.

Ehkä se on kaikki edellä mainittu. Oli syy mikä tahansa, hymy on korvissa.

Koska tällainen positiivisuus ja hyvä olo on jopa omasta mielestäni täysin luonnotonta, lupaan etteivät tämän kaltaiset kirjoitukset enää toistu. Ensi kerralla palaamme taas asuntoni kylmyyteen ja Lontoon ruuhkaisiin metroihin. Tällä kertaa lopetan tämän tekstin kuitenkin tähän.

Mukavaa viikonloppua,

Kalle ”Hangon keksi” Harva

Love of my life

Syyslukukausi Lontoossa osa 1

Heräsin tänään virkeänä 0437, noin tunnin ennen herätyskelloa. Todettuani, että edes Aamu-tv ei ollut vielä aloittanut, suoritin aamutoimet: syyllisten etsinnän aikaiseen herätykseen, itsesäälissä vellomisen, oman peilikuvan kavahtamisen ja hampaiden pesun. Matkatavarat olivat jo valmiiksi pakattuina, koska matkalaukusta eläessä tulee käytettyä lähinnä sitä laukun päällimmäistä paitaa. Haluankin tässä vaiheessa pyytää kaikilta asianomaisilta anteeksi T-paitani pysäyttävää hajua. Majoittajani huomioiden, soitin taksin vasta ulkoa. Noin kolmekymmentä sekuntia sen jälkeen kun kuulin "tilausnumero 391", puhelimeni soi, ja aavistin heti vaaran. Puhelu koski pääpiirteittäin sitä, ettei taksi tule perille, koska kumpikaan taksikuskin navigaattoreista ei löydä osoitetta. Noin viisi minuuttia taksikuskin kanssa jauhettuani, samalla sateessa ja tuulessa 23 kilon matkalaukkuani kantaen, löysimme vihdoin toisemme kalasataman metroaseman edessä. Järkyttävä soijani, unen puute ja jo edellisen illan sateessa kastuneet farkkuni olivat saaneet tässä vaiheessa päivää hymyni jo aivan "norsun vitulle", mutta kreikkalaisen taksikuskin kiroilu, hänen näyttäessä vilkkua tuulilasinpyyhkimien käyttämisen sijaan, sai hymyni taas palaamaan. On lohduttavaa tietää, ettei ole ainoa, jota väsyttää.

Viimeksi olin Helsinki-Vantaalla ruuhka-aikaan, ja jouduin jonottamaan, nyt en ollut, enkä joutunut. Olin kävellyt turvatarkastuksen läpi noin viisi minuuttia kentälle saapumisen jälkeen. Aikainen herätys ja jonojen puute jättivät minulle vaivaiset kaksi tuntia aikaa 600 metrin kävelemiseen. Vanhana urheilijana pidin kuitenkin puolessa välissä tauon, kympin kinkkusämpylästä nauttien, kuin aperitiivina British Airwaysin aaltopahvista tehdylle kinkkusämpylälle. Kruunattuani, kalleudessaan kaihin aiheuttavan, makunautinnon kahden ja puolen euron Ärrä-vedellä, olin valmis keskittymään päivän musikaaliseen cocktailiin. Päivänä, jona kuuntelet kaksi tuntia lentokentällä soivaa ambient-musiikkia, ymmärrät torneja päin lentäviä arabeja taas hiukan paremmin. Oman teoriani mukaan he olivat vain lomamatkalla, mutta lentokenttäambientin kiro sai heidät menettämään halun elää.

Nyt istun kuitenkin jo lentokoneessa jossain Tanskan yläpuolella business-luokan, eksklusiivisen sinisen verhon välistä pilkistävää, taulua ihaillen. Voisin vaikka vannoa, että taulun on maalannut sama pensselivirtuoosi, joka on vastuussa Viking Linen sikaosaston taideteoksista. Vaikka, jonkinlaista puuta kuvaava, Viking Line -taulu stimuloikin ajatuksenjuoksuani välillä niin, etten voi olla varma olenko edes käynyt Suomessa, uskoisin silti käyneeni. Mikäli muistikuvani eivät minua täysin petä, olivat kuluneet viikon jopa varsin hyviä. Koska kavereiden sohvalla rötvääminen on pidemmän päälle täysin haitarista, on suorastaan mukavaa palata takaisin omaan kotiin ja omaan sänkyyn. Tottakai olisi kiva jos sänkyyn mahtuisi edes kulmasta kulmaan, mutta mistä minä sitten haaveilisin? Ikkunaverhoista, jotka eivät lepata tuulessa?

Koulu alkaa maanantaina, joten lähden ostamaan Mikki Hiiri –repun ja Transformers-penaalin. Täältä tähän, nähdään jouluna.

Kalle Harva, Lontoo

 

Kotimaa kun taakse jäi.

3Simoa

Onko vihdoin koittanut aika, jolloin suomalainen elokuva ei tarkoita automaattisesti alastomuutta, huutamista, tappelua, viinaa, Mikko Leppilampea ja naiseksi pukeutuneita miehiä?

Katsoin noin viikko sitten TV:stä Cyclomanian.

Sanotaan, ettei yhden lauseen kappaleita tulisi tehdä, mutta kaikki Cyclomanian nähneet tietävät syyni (Cyclomania on kuin FC Venus, jonka päälle on laatattu, niin että laattaakin on vedetty turpaan). Cyclomanian haamut selkäni takana, lähdin elokuvateatteriin, mutta yllätyin positiivisesti. 3Simoa vapauttaa katsojan 90 minuutiksi mustavalkoisista SF-filmeistä asti jatkuneesta häpeäntunteesta. Matkan varrelle on mahtunut mm. Levottomia, Häräntappoaseita sekä Uuno Turhapuroja, mutta 3Simoa on raikas tuulahdus inhorealismia ja itkua täynnä olevassa suomalaisen elokuvan kentässä. Toki myönnettäköön, että mahdollisuudet olisivat olleet mielestäni vielä parempaankin, mutta ehdottoman hyvä näinkin.

Jopa näyttelijätyö elokuvassa onnistui. Voin suoraan myöntää olleeni skeptinen erityisesti Paula Vesalan työskentelyä kohtaan (koska PMMP asettuu mieltymyksissäni samalle viivalle kuin varpaan lyöminen pöydän jalkaan, Popeda ja kansanmurha), mutta voin käsi sydämellä sanoa, etten olisi itse pystynyt parempaan. Ohjaaja Teemu Nikki on tähän mennessä tehnyt mm. kamera-assistentin töitä sekä ohjannut musiikkivideoita ja lyhytelokuvia. Ainoa työ, jonka itse muistan varmuudella nähneeni on ”Kaveri” niminen lyhytelokuva. Jos et ole vielä nähnyt, suosittelen katsomaan.

Kaiken kaikkiaan 3Simoa on juuri sitä, mitä suomalainen elokuva tarvitsee: uusia tekijöitä, uusia näyttelijöitä, dialogia, joka muistuttaa puhetta, ja juonen, joka mahdollistaa muutakin kuin alastomuuden, huutamisen, tappelun, viinan, Mikko Leppilammen ja naiseksi pukeutuneet miehet. Elokuva ansaitsee mielestäni 3,689 tähteä, mutta annan täydet neljä, koska ”Suosi suomalaista”.

Toim. huom. Kirjoittajalla ei ole yhtikäs mitään Mikko Leppilampea vastaan. Trailereissa vaan tuli kaksikin elokuvaa, joissa Leppilampi näytteli, joten hän joutui syyttä esimerkiksi paljon elokuvia tehneestä näyttelijästä. Kenellä voisi olla mitään komeutta vastaan?

Kuva on ihan rehellisesti nyysitty. Lupaan ottaa sen heti pois jonkun sitä toivoessa.