Oisko sulla henkkarit?

Vaikka olen viime aikoina puhunut Helsingistä sekä Suomesta hieman kriittiseen sävyyn, olen saanut ilokseni huomata, että kaikki ongelmat eivät ole jääneet päättäjiltä huomiotta. Tarkoitan näillä ongelmilla muun muassa sitä, että ennen lähes kaikki 29-vuotiaat saivat kaupasta olutta näyttämättä papereita. Tälle yhteiskuntamme epäkohdalle on kuitenkin vihdoin saatu loppu, ja nykyään kaikilta alle 30-vuotiaalta näyttäviltä kysytään paperit. En ole tästä kehityksestä innoissani vain siksi, että kaikki pääsevät nyt näyttämään kassalla sen ajokortin kuvansa, joka otettiin sen pitkäksi venyneen Ankkarockin jälkeen, jossa tuntematon alaikäinen, ensimmäisiä kännejään juonut vantaalainen, löi sinulle mustan silmän, koska seisoit jonossa hänen edessään. Olen tästä uudistuksesta innoissani siksi, että sillä pyritään korjaamaan ongelma, jota ei ole ikinä ollut. Vaikkei se papereiden näyttäminen nyt mikään ongelma sikäli ole, että se lompsa, jossa ne paperit on, on siinä kassalla jo valmiiksi kädessä, mutta se, että minulta kysyttiin taannoin baarissa paperit kun ostin limun, koska ”No on meillä tänne baariin sisälle kuitenkin se 18 vuoden ikäraja”, sai minut ajattelemaan, että näytän niitä papereita suunnilleen seuraavat 40 vuotta.

Koska pyrin pitämään blogini ajankohtaisena (kts. ylempi kappale), tartun nyt asiaan, jonka viime viikolla tajusin; muistini ei ole kovin kummoinen. Toki olen ennenkin huomannut, kuinka kaikki ystäväni muistavat jokaisen ala-asteen luokkalaisen koiran ja pikkuserkun edelleen nimeltä, kun itse muistan omat pikkuserkkuni nimeltä vain Facebookiin turvautuen. En muista mitään. Mitään. En muista mitä tein aikaisemmin tänään. Ala-asteelta muistan, että opiskelumotivaationi olin kadottanut jo tarhassa. Olen tottakai myös huomannut kysyväni samoilta ihmisiltä samat asiat joka kerta, ja miten opettelen tyyrpuurin ja paapuurin eron suunnilleen kerran kuussa (Wikipedia: Tyyrpuuri on aluksen perästä katsottuna oikea puoli). Asia kuitenkin paljastui minulle kaikessa karuudessaan käydessäni viime viikolla kaupassa.

Lähdin kauppaan ostamaan jugurttia (nykyisin hyväksytty kirjoitusasu) ja jotain päivälliseksi kelpaavaa. Kävelin rempseästi kaupan takakulmassa sijaitsevalle jugurttihyllylle, samalla tyytyväisyyttä uhkuen, koska muistin vielä kaupassakin mitä olin menossa ostamaan. Valitsin mustikkajogurtin (jogurtin, koska siinä paketissa on käytetty jogurttia). Tajusin kuitenkin, että muiden ostosten kantamiseen tarvitsen korin, joten laitoin jugurtin takaisin hyllyyn ja palasin alkuun.

Korin poimittuani mielenkiintoni kohdistui kypsältä näyttäneisiin tomaatteihin, mutta ajattelin, että ne pitäisi kuitenkin pilkkoa, ja olen lomalla, joten.... Tajusin kuitenkin myös, etten ole syönyt jauhelihaa tällä reissulla vielä kertaakaan, joten ostin sitten sitä, jossa on puolet rasvaa ja loput äitien tekemää taikaa. Jauhelihapaketista sain kuitenkin idean tehdä tortilloja, jotka sijaitsevat jugurttien vieressä. Palasin takakulmaan.

Otin tortillat ja huomasin tarvitsevani tomaatteja. Palasin alkuun.

Otin tomaatit, ja tajusin, etten ottanu tortilloille salsaa. Palasin takakulmaan.

Matkalla kolmatta kertaa Alepan takakulmaan ajattelin, että tällä kertaa en sitten unohda sitä mausteseosta siihen jauhelihaan. Otin salsan ja menin kassalle. Kotona huomasin, että sekä mausteseos että jugurtti puuttuu. Havaitsin myös, että vessapaperi ja kinkku on loppu ja että jäätelöä ja Cokistakin tekisi mieli. Olen kuitenkin lomalla, joten ennemmin paastoan kun menen kaksi kertaa saman päivän aikana kauppaan.

Nukuin yön ja keräsin voimia. Aamulla suuntasin uudelleen kauppaan vakaana aikomuksenani ostaa kaikki puuttuvat asiat. Vahingosta viisastuneena, ja ystävän neuvosta vaarin ottaneena, otin heti alkuun mukaani sen korin ja kävelin jugurttihyllylle. Tyytyväisyyttäni hykerrellen nappasin myös mukaan kinkun ja Cokiksen ja sitten kassalle. Jos olet lukenut tätä tarinaa tänne asti, mitä kyllä suuresti ihmettelen, olet saattanut huomata, että tällä toisella kauppareissulla jätin kauppaan jäätelön, sen maustepussin ja vessapaperin. Muistin siis kovat 3/6! Nyt kysynkin onko tämä normaalia, kuuluuko tästä huolestua, vai tekevätkö kaikki näin? Jos vain olisi esimerkiksi joku lista, joka helpottaisi asioiden muistamista kaupassa.

Tapana on ollut lopettaa videoon tai biisiin, joten teen sen myös nyt. Katsoin vähän aikaa sitten Les Miserablesin, ja pidin kovasti. Kun klikkaat tätä lausetta, niin se bööna siitä Mamma Miasta vetää yhen biisin siitä leffasta.