Aktiivinen neitsyt

Hyvää sunnuntaita sumuisesta Lontoosta. Pahoittelut varsin harvasta blogin päivitystahdista (harvasta, get it, uh uh, get it). Arkipäivät ovat vain olleet hieman kiireisiä ja viikonloppuisinkin on ollut yllättävän paljon ohjelmaa. Tänäänkin olen esimerkiksi kaikkien Youtuben helmien lomassa katsonut Annie-musikaalin, joten kiirettä on pitänyt. Muinakin viikonloppuina on riittänyt menoa, sillä täällä on käynyt muun muassa seurue Helsingistä ja tyyliin pikkuserkku (en ole ikinä ollut näissä kovin hyvä) Cardiffista.

Se on aina hyvä kun täällä käy joku tuttu kääntymässä, niin tulee itsekin pyörittyä paikoissa, joissa ei tule tavallisesti hengailtua, tai tulee vähintäänkin tehtyä asioita, joita ei muuten tulisi tehneeksi. Helsinkiläisseurueen kanssa kävimme mm. paikallisessa kaljalla ja jalkapallo-ottelussa, jossa oma työläisjalkapallojoukkueemme, Chelsea, voitti West Bromwichin maailmantähdet 2-0. Jos käyt joskus Chelsean matsissa, ja haluat ottaa siinä erätauolla vähän jotain huikopalaa, en suosittele sitä kolmionmuotoista laavapiirakkaa, joka on niin kuuma, että se polttaa sormista ihon. Kun olet vartin venannut sen piirakan jäähtymistä ja missannut luultavasti jo toisen puoliajan ensimmäisen maalin, selviää, että sen piirakan sisällä on hernemaissipaprikaa, joka on vielä kuumempaa kuin se muu piirakka. Olisin heittänyt sen roskiin samantien, mutta pelkäsin sen syttyvän roskiksen tuleen. Ottelun lisäksi kävimme myös museossa, shoppailemassa, tanhuamassa ja sanailemassa koppalakkien kanssa. Cardiffinserkun kanssa kävimme hummerileivillä, katsomassa nähtävyyksiä, ja toteamassa, että Orfordstreetillä on näin joulun alla muutama ihminen.

En oikein tiedä onko se Alauddinin karkit, ne hummerileivät, vai se etten ole liikkunut sitten Englantiin muuttoni, mutta en ole enää niin hyvässä kunnossa kun olin esimerkiksi  viime keväänä, tai unissani. Korjatakseni tämän liityinkin viime viikonloppuna Virgin Active Health Clubin jäseneksi. Jos punttiksella ei ole höyrysaunaa, poreammetta, uima-allasta, kahvilaa, ja konetta, joka kuivaa uimahousut, voiko sitä edes punttikseksi kutsua. Yhtä hyvin voisi nostella muita asunnottomia jossain roskisten välissä.  Uudella salilla on kuitenkin myös haittapuolensa, koska mitä luultavammin kehoni muistuttaa taas veistosta jo viimeistään jouluna, ja on riski etten enää pääse duuniin, kun kulkukorttini kuva ei vastaakaan uutta sporttista olemustani. Kun viimeksi kävin salilla puoli vuotta putkeen, jouduin muuttamaan toiseen maahan kun perhe ei enää tunnistanut minua kaikilta lihaksiltani.

Koska henkinen hyvinvointi on vähintään yhtä tärkeää kuin lihasten hyväily kookosöljyllä, lähden nyt tästä elokuviin, mutta sitä ennen otan ostamani vitamiiniporeen, joka sisältää ”henkiseen suorituskykyyn vaikuttavaa” pantoteenista happoa. Hivenen kuulostaa keksityltä markkinointipaskalta, mutta tuskin sitä olisi painettu siihen paketin kylkeen jos se ei olisi totta. Tavoitteni onkin joulupöydässä leikata itselleni kinkkua pelkällä mielen voimalla.

Sain viime perjantaina mitä luultavammin varsin positiivisia uutisia, mutta kerron niistä enemmän ensi kerralla kun asiat varmistuvat. Jätän tämän nyt tähän vain tällaisena cliffhangerina.

Kind regards,

Kookosöljy Kalle

Ikuinen pelastus on aina vain nurkan takana.

Kuka myy karkkia joskus kybältä? Hiomaton timantti, Alauddin.

Tykkään edelleen eniten siitä Big Ben kuvasta, joka oli ihan tän blogin ensimmäisissä postauksissa.

Ei ihmekään, että tarttee keppiä, jos on noin huono ryhti. Ois varmaan kannattanu käydä salilla, eikä olla vaan duunissa.

Varo! Hevoset voi potkasta.

What's your name?
-Kalle C-O-L-A?
-Yeah, that's right 

@herskahummeri