Miksi lentokentällä myydään matkalaukkuja?

Previously on Operaatio Lontoo...

Kalle säästi Helsinki-Vantaalla 16 senttiä kun ei ostanut kolmen euron limuaan Ärrältä vaan vasta lähtöportin vieressä olevasta Hartwallin automaatista. Kysyttyään kahden gin-tonicin tilaamista kerralla, lentoemännän kysyessä "both just for you?", Kalle huomasi jättäneensä kotimaansa taas taakseen ja palanneensa maahan, jossa 86-vuotias mummo omistaa kaikki valtion joutsenet. Saavuttuaan kotiin ja pakattuaan uimashortsinsa, Kalle suuntasi altaalle ja totesi sen olevan "out of order".

The following takes place between 2.2.2013 and 27.2.2013

En oikein osaa sanoa kuinka pahaa alkukankeutta gradun tekemisessäni on ollut, mutta siihen nähden, että olen viimeisen parin viikon aikana sekä ostanut pianon että alkanut käydä salilla, olen valmis sanomaan, että alku ei ole sujunut aivan itsestään. Osaan tähän mennessä soittaa jo Tuiki, tuiki tähtösen, Maijal’ oli karitsan ja osan Tetriksen teemasta. Kaiken tämän soitan tietenkin yksikätisesti kuten jo Mozart aikoinaan. Salilla kehitys on sen sijaan ollut hitaampaa, pääosin kahdesta syystä.

1: Vartaloni on tehty hattarasta.

2: Olen ollut tähän mennessä kiinnostuneempi salin seinällä pyörivästä täysin briljantista E! entertaimentin ja Ryan Seacrestin yhteisproduktiosta Khloé & Lamar, kun itse treenaamisesta. Joku perus hiski kysyi minulta taannoin ”Are you watching this?”, johon hattaralihaksineni, yleisen paheksunnan pelossa, vastasin”Of course not”, sillä seurauksella, että kuuntelin jotain v**** ”ONLY THE HOTTEST HITS WITH A SHITLOAD OF ADS!!!!!”-radioasemaa ja punoin kostoani maailman jokaiselle proteiinipaavolle ja salimarkolle.

Aloittaessani gradua, ongelmia tuotti myös viisi päivää kestänyt kuume, joka alkoi heti kun huomasin uima-altaan olevan epäkunnossa. Kaasuvuodosta johtuen, altaan vettä ei voida lämmittää ja se onkin nyt noin rahoitusopiskelijan sydämen lämpöinen. Kroppani meni suunnattomasta pettymyksestä täysin lakkoon, ja viruin sängyssä 5 päivää mainiota House Of Cardsia katsellen (saatavilla Netflixistä). Kun vihdoin pääsin kouluun, minulle selvisi, että itseasiassa omassa gradussani olevat pari sataa sanaa erottavat minut muista opiskelutovereistani suunnilleen kahdella sadalla sanalla, joten pianonsoiton ja saliharjoittelun aloittaminen ei välttämättä johdakaan ammattimuusikon (katusoittajan) tai alusvaatemallin (veneen alla nukkuvan pummin) uraan, vaan toivoa valmistumisesta ja siististä sisätyöstä on vielä.

Koska vastoinkäymisiin ei riittänyt toimimaton allas, omasta suihkusta tuleva kiehuvan kuuma vesi, ja kuume, sain viime viikolla myös kutsun oikeuteen maksamattomasta counsil taxista. Kuten elämässäni aina ennenkin, oma ahdinkoni johtui puhtaasti muiden kusesta Coco popseissani, itse ollessani täysin syytön uhri. Koska vihkoon menemisen määrä on vakio, selvittyäni ilman oikeusistuntoa ja 519 punnan veroja muutaman lähettämäni (suht vihaisen) sähköpostin myötä, totesin vessani olevan homeessa vuotavan hanan takia. Tänä aamuna kun tein aamiaista, huomasin myös boilerin hajonneen, joten ennen polttavan kuuma vesi on nyt vaihtunut niin kylmään, että kasvojen peseminen sattuu.

Tsempatakseni itseni mielettömään gradu-iskuun, kävin viikonloppuna katsomassa huippufudista Fulham-Stoke-ottelun muodossa. Koska Fulham ja Stoke ovat molemmat...noh Fulham ja Stoke, sain isommat ”kiksit” Michael Jacksonin patsaasta. Jos nyt mietit miten huono Lontoolainen jalkapallojoukkue ja MJ liittyvät tosiinsa, suosittelen kääntymään Googlen puoleen, koska itse en keksinyt. Pähkäilyn sijaan keskityin repeilemään ajatukselle laittaa stadionin kulmalle MJ:n patsas. Koska näin juuri HS.fi sivustolla mahtavan skuupin, joka oli vielä hienosti otsikoitu, niin lopetan tämän tekstin nyt tähän, ja alan suunnitella uuden sanomalehden perustamista.

Ensi kerralla kerron teille kuinka mukava paikka on Greenwich market. Nyt kehotan kuuntelemaan viime viikonloppuna maailmaan syntyneelle uudelle pojalle omistamani laulun Cheer up! Smile! Nerdz! ja miettimään sitä miten elämä on kyllä vaan jotenkin niin hassua, että eihän tässä voi kun hymyillä.

Ta-ta

Kalle
 

Piano

Minä ja MJ

Loppusuora silmissäin siintää

“Dear Kalle, 

Your dissertation writing up period will start on Monday, February 4th.

--Your supervisor is Michael Gavridis.

--The deadline is April 26th”

No nythän kävi siis niin, että yliopistourani pakolliset kurssit on käyty ja jäljellä on vain lopputyö. Urakka ei sikäli ole mahdoton, että läpäisyyn vaaditaan vain 0,1286 sanan minuuttivauhti, toki jonkinlainen sisältökään tuskin on pahitteeksi. Koska erittäin kokeneesti jti "maattuani ensin pari tuntia sängyssä paikallaantä kiljumista toisen miehen sylissä samalla pulkala hyvää harkintaa käyttäen, lähetin syksyllä vähän palautetta eräälle tässä blogissakin mainitsemalleni peenikseen vertaamalleni opettajalle, en saanut valvojakseni häntä, vaan sain Michaelin, josta oikeasti pidän. Michael on kreikkalainen taloustieteilijä, joka pitää puvun kanssa vaaleanpunaisia sukkia, joten luotan mieheen enemmän kuin kiinalaiseen älypuhelimeeni, Penttiin (kannettava tietokoneeni) ja Ryan Giggsiin yhteensä.

Olen odottanut tuota huhtikuun lopussa sarastavaa, luultavasti sateista, aamua suunnilleen siitä lähtien kun menin yläasteelle. Yllätin itseni ja muut jo pääsemällä lukioon, joten en osaa edes kuvitella mitä tapahtuu jos valmistun yliopistosta. Tarina ei vielä kerro mitä teen, ja missä maassa teen, tuon huhtikuisen aamun jälkeen, mutta varmaa on se, että aion juhlia niin paljon, että päädyn uutisiin. ”Kuningattareksi pukeutunut mies hyppäsi Tower Bridgeltä Thamesiin – Katso kuvat”.

Olen siis ollut nyt noin viisi viikkoa lomalla Suomessa ja Lohjalla, ja olen saavuttanut kaikki lomalle etukäteen asettamani tavoitteet. Toki ainoa tavoite oli käydä pulkkamäessä, mutta sekin on kunnialla hoidettu (kunnialla tarkoitan tietenkin täysin tyttömäistä kiljumista toisen miehen sylissä samassa pulkassa laskien). Se mitä sen sijaan en ole lomani aikana tehnyt on urheilu. Koska arki lähestyy, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa taas säännöllisen kuntoilun. Ajatuksen ainoa virhe oli oma tyhmyyteni. Tein maanantaina kuntopiiriä kotona, sillä seurauksella, että tiistai-iltana parahdin spontaanisti ”fucking jesus!” noustuani seisomaan. Keskiviikkona en mennyt kertaakaan istumaan irvistämättä ja ottamatta kädellä ensin tukea. Torstaina en pysynyt kävelevän äitini vauhdissa mukana, enkä saanut takkia päälle alle puolen minuutin. Jos tarinalle on opetus, se on luultavasti se, että rauhallisesti aloittaminen ei ole heikkoutta, vaikka spartalainen omatuntosi sitä koittaa sinulle uskotellakin. Ja jos teet kyykkyjä, niin älä hyvä ihminen tee ensimmäisellä kerralla kahta sataa!

Lennän lauantaina takaisin Lontooseen, enkä tiedä koska palaan, mutta olette silti kaikki mielessäni.

Olympian Prinssi

Oliko halvimmat paikat? Kyllä oli. Näkykö skriini? Ei näkyny.