Onko Joulupukki vain sadistinen läski?

Hyvää uutta vuotta! En ole vähään aikaan kirjoittanut, koska on tapahtunut niin paljon, että en ole tiennyt mistä aloittaa. En ole osannut päättää pitäisikö kirjoittaa siitä, että mikäli tentit menivät läpi, ja todella opin mitä aikasarjan heteroskedastisuudella tarkoitettiin, on minun, neljäntuulen lakkini ja päästötodistuksen välillä enää 15000 sanainen lopputyö. Näillä näkymin loihdin nuo 15000 sanaa aiheella consistencies in the stock price fluctuations after big price corrections. JOS kuitenkin käy niin, että tentit eivät menneet läpi, odotan uusintoja vuoden, elämäni ajautuessa syöksykierteeseen. Ostan Vain Elämää-levyn, käyn katsomassa elokuvan Vuonna 85, tilaan 7 päivää lehden, koristaudun Ed Hardy lippiksellä ja alan seurata mäkihyppyä TV:stä. Kysymykseesi ”koska ne tenttien tulokset sitten selviää” vastaan ”en tiedä, vissii tammikuun 10. päivä”.

Toisaalta voisin kirjoittaa myös siitä miten Lontoossa viettämäni vuosi on muuttanut käsitykseni Helsingistä, jota ennen niin kovasti rakastin. Ehkä se johtuu vain siitä, että tulin nauttimaan talvikeleistä hivenen myöhässä, kuten tulen kaikkiin muihinkiin sopimiini tapahtumiin, ja postikorteista tutun lumimaiseman sijaan kohtasin harmaata lunta, loskaa ja jäätä. Hyvästi pulkkamäki, tervetuloa märät sukat. Se mihin ennen kiinnitin huomiota vain Vaasassa on nyt alkanut vaivata minua myös Helsingissä. Missään ei oikein tunnu olevan mitään, ja siellä missä jotain on, niin se jotain on luultavasti juoppoja. Pakkanenkaan ei ole tavallisesti haitannut, koska siihen on voinut jo kesäkuun lopusta pikku hiljaa totutella, mutta kun tulin Lontoon plus seitsemästä Suomen 15 pakkasasteeseen, meinasin laittaa varvastossuni naulaan ja kääntyä kentältä takaisin. Myös täysin luonnolliselta tuntuvat asiat kuten yöbussit (kaikkina päivinä, eikä vain keskiviikkoisin ja viikonloppuisin) ja ruokakaupassa myytävä viinipullo loistavat poissaolollaan (Toki ymmärrän ironian viinipullon puutteesta valittamisessa, kun olen samassa kappaleessa valittanut juopoista). En kuitenkaan tee kuten eräs maasta muuttanut toimittaja-kirjailija ja sano kaiken olevan paremmin Lontoossa, koska eihän kaikki tietenkään ole. Pelkkä käsien pesuun sopivan lämpöinen juokseva vesi on Lontoossa niin harvinainen tapaus, että puolet Hethrown ruuhkista selittyy yleisissä vessoissa, naama innosta loistaen, käsiään pesevillä matkustajilla. Siitä joka päivä ajavasta yöbussista maksetaan opiskelija-alennuksella 100 euroa kuussa. Netti ei toimi ja puolet aterioista koostuu ranskalaisista. Kaikesta huolimatta siinä kaupungissa on sitä jotain, ja ennen kuin minulla on varaa lennättää kaikki tärkeimmät ihmiset kanssani Lontooseen äimistelemään sitä miten talot voivat samaan aikaan olla todella vetoisia ja todella homeessa, aion ottaa kiroillen, baarissa takki päällä istuen, vastaan mustan huumorin, huonon sään, kauniit naiset (Tämän olen huomannut asuttuani vuoden Englannissa. En aio enää ikinä sanoa suomalaisista naisista (juuri) mitään pahaa), huonon palkan, kauniin luonnon, pienet tuloerot, designin, jämptiyden, ilmaisen terveydenhuollon, ja kaiken muun mitä tämä rakas kotimaa eteeni heittää (Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin lähinnä lisää harmaata lunta, loskaa ja jäätä).

Koska joulukin oli varsin äskettäin, enkä kirjoittanut ennen joulua yhtään mitään, olisin hyvin voinut kirjoittaa koko tekstin myös siitä kuinka Joulupukki oli ennen ihan kiva, ja nykyään kaveri ei korvaansa lotkauta toisten ahdingolle. Myönnän, että katkeruuteni johtuu vain ja ainoastaan siitä, että vietin nyt noin kahdeksannen joulun sähköhammasharjaa toivoen, mutta vielä ei ole tärpännyt. Varmasti takana on joku suurempi luonteenkasvatuksellinen näkökulma, jota olen liian nuori ymmärtämään, mutta perkele! KAHDEKSAN VUOTTA! Yli kolmanneksen elämästäni olen toivonut, että voisin aloittaa päiväni oman Oral-B TriZoneni tasaisella hurinalla, ja piristää muiden kanssaolijoiden päivää sitten aurinkoisella Pepsodent-hymylläni aina iltaan saakka, mutta ei. Helvetin punanuttuinen läski harjaa minun Oral-B:lläni Petterin hampaita niin, että aattoyössä loistaa vain Petterin punainen nenä ja valkoiset hampaat, samalla kun Joulupukki sadistisella naurullaan luo omaa soundtrackiaan kilttien nuorten miesten muroihin kusemiselle.

Koska en oikein osannut päättää mistä kirjoittaisin, niin ajattelin, että mainitsen tässä sitten samalla kertaa vähän kaikesta, ja lopuksi vaan toivotan hyvää uutta vuotta.

Hyvää uutta vuotta!

Kal-El