Hej,
Jag heter Kalle. Omskakas ärtsoppa. Vilkaisin tuossa viimeisen
blogikirjoitukseni päivämäärää, ja totesin, että siitä on hetki vierähtänyt kun
olen viimeksi omia sanallisia timanttejani teille jakanut (kirjoittanut
keskinkertaista blogia).
Paljon
on taas kerennyt muuttua sitten viime kirjoituksen. Viimeksi olin hädin tuskin
muuttanut uuteen kotiini, mutta nyt, kuukautta myöhemmin, olen jo ostanut
lakanat ja kääntänyt sängyn toisin päin.
Olen
myös saanut osan koulutuksestani loppumaan, ja olen tehnyt hieman jopa ihan
oikeita töitä. Syy, miksi laitoin koko kuuden ja puolen vuoden ruotsinoppini
peliin heti alkumetreillä, onkin se, että kuulen työpaikallani ruotsia ja
englantia suunnilleen 50-50. Hauskaa tästä tekee se, että en osaa tästä kuin sen
jälkimmäisen 50. Nyt näyttää myös siltä, että muutaman kuukauden päästä saan
vastuualueekseni Norjan. En ymmärrä kieltä, enkä ole ikinä käynyt Norjassa,
joten olin luonnollinen ykkösvalinta.
Muuten
työpaikalla sujuu kaikki oikein mainiosti. Olen viimeisen kahden kuukauden
aikana juonut saman verran pillimehuja ja syönyt 14 kertaa enemmän sushia kuin
aikaisempien 27 vuoden aikana yhteensä. Tämä johtuu siitä, että sekä lounaat
että virvoitusjuomat ovat ilmaisia. Pidän uudesta työpaikastani muutenkin,
mutta tämä on ehdottomasti paras asia koko lafkassa. Jos on 27-vuotias ja
duunipaikalla on ilmaiset pillimehut tietää, että on pelannut korttinsa oikein.
Duunin
ulkopuolella en sen sijaan ole vielä hirveästi tehnyt. Osin tähän on ollut
syynä läksyt, osin laiskuus. Yksi asia, josta kuitenkin tietää, etten suinkaan
ole se laiska sika, joksi (Tässä
vaiheessa Kalle alkoi epäillä, että ”joksi” ei ole sana, ja huomasi
lisätodisteita siitä miten nopeasti suomenkieli unohtuu.)(Siitä miten….pilkku?......suomenkieli….pienellä?..yhteen….?) äitini, isäni,
veljeni, kälyni, sukuni, tyttöystäväni, kaverini, tuttuni, entiset opettajani,
armeija ja duunikaverini on minua kutsunut, on se, että rekisteröidyin tänään
julkisen terveydenhuollon piiriin. En ollut maassa kuin 18 kuukautta ja heti
rekisteröidyin. Sinänsä haluttomuuteni asiaa kohtaan ymmärtää, että koko homma vei liki viisi
minuuttia.
Koska
unohdin täysin kaiken mitä aion tähän blogiin kirjoittaa ja kello on jo vaikka
kuinka paljon ja vanhuus ja säkkeys ja lukuiset syyt, lopetan tämän blogin nyt tähän.
Ja
koska kaikki hyvät näyttelijät ja koomikot kuolevat näköjään oikealta ja
vasemmalta, ja koska Nytin ja Hesarin nettisivut ovat niin perseestä, että
tekee mieli lopettaa tilaus, linkkaan tähän nyt ainoan hyvän asian, jonka olen
Nytistä viime vuosina löytänyt. Linkki.
Ensi
kertaan,
Joe
Voitin palkinnon |
Paikallisen ikkunasta |
Duunipaikan ikkunasta |