Kevät

Huhhuh, olipas se jännittävä vaalikevät! Lontoossa olen saanut jännittää, että eroaako Englanti Eu:sta ja potkitaanko kaikki ulkomaalaiset pihalle, ja Helsingissä taas on ihmetelty, että pitäisikö budjetista leikata 4 vai 10 miljardia. Itse olisin leikannut 70, jolloin oltaisiin oltu jo melkein plussan puolella. Miksi leikata menoista vain 20% kun samantien voisi leikata 100%. Kansa on nyt kuitenkin puhunut ja saimme Perusturvalliset konservatiivit valtaan molemmissa maissa. Hyvä me! Ja kyllähän se luottamusta herättää kun hallitusohjelman ensimmäisellä sivulla lukee, että ”epäonnistuakin saa”. Kuka tänne on mitään onnistumaan tullut, häh?

Olen jo vuosikausia paasannut köyhien, taiteen, tieteen, ihmisoikeuksien ja koulutuksen turhuudesta, joten mikäs tässä on kettua metsästäessä kun uuden autonkin saa Suomesta ostettua halvemmalla. Koska vaalien seuraaminen ja uuden hallitusohjelman lukeminen on vienyt kaiken aikani, en ole tätä blogiakaan paljon kerennyt päivittää.

Kevääseeni on kuitenkin mahtunut vaikka ja mitä. Olen muun muassa käynyt katsomassa Charltonin peliä, joka oli niin kaukana Lontoon keskustasta, ettei kännykässäni ollut enää kenttää. Olen myös käynyt katsomassa QPR:n tarpomista valioliigassa ja Fulhamin tarpomista divarissa. En ole kuitenkaan tyytynyt pelkään jalkapallon katsomiseen, sillä olen myös katsonut maisemia Shardista, Tate-museossa maalausta Queenin levynkannesta, Paholaisen voittoa maailmankaikkeudesta ohjelmassa Kaksi julkkista ja yhdet häät, palanutta nenääni peilistä, kelloa Avengers: Age of Ultron- elokuvassa ja tyttöystäväni katuvaa ilmettä puhuessani suu vaahdossa pääsystäni Silver-tasolle ja Loungeen British Airwaysin Executive Clubissa.

En ole vielä päättänyt mitä katson seuraavien kolmen viikon aikana, luultavasti Exceliä ja kelloa, mutta kolmen viikon päästä alkaa loma. Juhannukseni aion viettää Helsingin edustalla saaressa (vähintään henkinen) kanapuku päällä skumppaa juoden, siitä seuraavat pari päivää mahdollisesti landella loikoillen ja loppuviikon Stadissa seinään tuijottaen, joten jos satut liikkumaan Helsingin kantakaupungin alueella kesäkuun lopussa, niin heitetään vaikka femmat, ja syödään jätskit.

Eiköhän tämä ole tällä kertaa tässä. Kuunnelkaa Karri-Koiraa, tehkää kuperkeikka, vihellelkää kesän kunniaksi ja antakaa henkseleiden paukkua.

Pimlicon Herttua over and out.

Kirjoittaja ei äänestänyt hallituspuoluetta, mutta on sen sijaan lihonnut kilon tai viisi.