Operaatio Aikuisuus - kolmas yritys: marraskuuta 2014

Iltojen iltaa. Ajattelin, että jos sitä taas jotain kirjoittelisi näin Guy Fawkesin ja Flux capacitorin merkkipäivän kunniaksi. Jos et tiedä mitä tai ketä edellä mainitut asiat ovat, suosittelen kääntymään World Wide Webin puoleen. Ikkunani ulkopuolella ammutaan tälläkin hetkellä raketteja, tai sitten ne ovat vain Itä-Lontoon jengisodissa käytettävien kranaattien räjähdyksiä. Ilokseni myös huomasin, että kaupunginosani pääsi tällä viikolla myös lehtien palstoille. Toki kyse oli korruptiosta ja huonosti hoidetusta hallinnosta, ja toki aluetta kutsuttiin sanoilla ”rotten borough”, mutta sanoisin, että kyseessä on luultavasti kateellisten panettelu. Paikka, jossa voi ostaa sekä uudet vaatteet että kana-aterian maissilla ja kokiksella yhteensä alle kympillä, ei voi olla täysin mätä. Päälle vielä femman parturi ja intialainen ravintola, johon voi viedä Tescosta omat juomat. Jos se ei ole taivas, niin mikä on?

Koska Manu ottaa edelleen turpaan oikealta ja vasemmalta, päätin taannoin vaihtaa lajia, ja suuntasin meren toiselle puolelle katsomaan kuinka isossa maailmassa pelataan jalkapalloa. Yllätyksekseni huomasin, että sitä pelataan lähinnä käsin. Mikä ei yllättänyt oli se, että NY Jets hävisi. Edellisistä seitsemästä ottelustaan Jets oli voittanut yhden, ja vaikka koitinkin tehdä kaikkeni (syödä cheese steaken ja pitsan ja juoda pari kaljaa), hävisivät he silti. Vaikka Jets ei hirveästi kampoihin pystynytkään laittamaan, oli silti varsin mielenkiintoista nähdä 82566 kännistä jenkkiä yhdellä kertaa. Arvostin myös kovasti tailgating kulttuuria, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että lava-auton perään laitetaan mahdollisimman iso grilli ja cooleri kaljoille. Sitten ajetaan stadikan parkkiselle ja aletaan dokaamaan ja syömään pihvejä, noin neljä tuntia ennen matsin alkua. Kuten Dalai Lama on sanonut: ”Jos on pari Kasleria ja lava Karhua, niin sitä kattoo vaikka mäkihyppyä”.

New York ei muutenkaan ollut hassumpi. Eihän se mikään Whitechapel ole, mutta menettelee. Tällä kertaa en juurikaan nähnyt nähtävyyksiä, sillä katsoin ne jo edellisellä kerralla 2006, mutta kävin muun muassa YK:n päärakennuksessa tutustumassa jo valmiiksi paikkoihin, siltä varalta, että minut nimitetään jossain vaiheessa YK:n pääsihteeriksi. Tällä kertaa vietin myös aikaa Brooklynissä, joka osoittautui varsin mukavanoloiseksi paikaksi olla ja elää. Brooklynissä oli muun muassa leffateatterissa pöytiin tarjoilu ja sushi-ravintola, jonka meal for two sisälsi niin paljon kalaa, että Jasper Pääkkönen itkisi verta.

Edellisellä reissullani High Linea ei ollut vielä avattu yleisölle, joten juhlistin tapahtumaa romanttisella iltakävelyllä ja neljän dollarin turistihodarilla. Koitin ahtaa pitkään viikonloppuuni myös Ebola-tartunnan ja Gun rangen, mutta Ebola kaatui siihen, että keilahallissa, jossa New Yorkin ainoa potilas oli edellisenä päivänä käynyt ei vielä tiedetty että New Yorkin ainoa potilas oli edellisenä päivänä käynyt, joten jono oli liian pitkä, että olisimme jaksaneet odottaa vuoroamme. Gun range taas kaatui paikallisten pahvien puuttumiseen. On siinäkin Land of the free, kun ei edes ampumaan pääse.

Arrivederci,

*Edit: Edellisen reissun ajankohta muutettu.