Kuten jo viime kerralla lupasin, kerron nyt Greenwich Marketista. Greenwich
Market on yksi Lontoon monista hyvistä ja kuuluisista marketeista, mutta
minulle se on myös lähin. Mukava lisä juuri tässä marketissa on myös se, että
vaikka se sijaitsee eri puolella Thamesia, paikalle pääsee kävellen. Thamesin
alla kulkee tunneli, jossa ei saa sylkeä tai juosta, mutta jota pitkin kävelemällä
pääsee joen toiselle puolelle muutamassa minuutissa. Tunneli johtaa jollekin
vanhalle laivan hylylle, joka on nostettu maalle, ja josta on tehty museo.
Museossa käyminen maksoi kuitenkin aivan sairaasti, joten päätin laittaa
vähäiset rahani mielummin Sunday Roastiin ja Guinnessiin. Roast oli mureaa kuin
ulko-ovi, mutta Guinness ei pettänyt. Otettuani vielä jälkiruuaksi toisen
oluen, suuntasin marketille.
Jos olisin ihminen, joka pitäisi kaikista ”kato miten ihana vanhasta
kuulakärkikynästä tehty joutsen!” –tyyppisistä kodin kivoista pikku
yksityiskohdista, olisin saanut myytävistä tuotteista ehkä hieman enemmän irti.
Nyt ostin sen sijaan Brandylla terästetyn glögin kylmää sunnuntaitani
piristämään. Samalla kun ihmettelin, että kuka tulee torille ostamaan käteisellä
675 punnan arvoisen taulun, aloin miettimään toreja ylipäätään.
Mihin me toreja tarvitsemme? Mikä on se vimma, joka pakottaa meidät kuudelta
aamulla vesisateeseen ostamaan kaksi litraa multaisia perunoita. Kuka on ikinä
tarvinnut kaksi litraa perunoita!? Selitykseksi ei riitä se, että venäläisistä,
karvahatuista ja myyjän savolaismurteesta tulee kansainvälinen olo.
Selitykseksi ei myöskään riitä jäätelön kädestä syövä lokki, tai Suomen kesän
infernaalinen kylmyys. Paikallisesta supermarketista saisi samat tuotteet,
mutta vähemmällä mullalla ja murteella, jota ymmärtää myös ihmiset.
Multakilosta ei edes tarvitse maksaa auton vuosihuoltoa vastaavaa summaa, koska
hinnan on määritellyt joku Vaasan Yliopiston tuotantotalouden heimopäällikkö,
joka luki pääsykoekirjastaan, että senttiä vaille viiden euron hintalappu
houkuttelee asiakkaita kuin Sedun baarit miehiä, joilla on valkoinen vyö.
Mikä se sitten on? Missä se torin viehätys oikein on? Voiko se olla nimenomaan
siinä, että Citymarketin jääkaapista ostettavat kalafileet on punnittu kuuden
gramman tarkkuudella saman painoisiksi, ja hinta on sama, vaikka kala olisi
pyydystetty viime kesänä. Sen sijaan, että torin turskalta haisevalle
kalakauppiaalle hymyilemällä voi edelleen saada vähän isomman ja vähän
tuoreemman fileen sen geneerisen Citymarket-turskan hinnalla.
Jotta saat blogien
lukemisen loppumaan ja päivän alkamaan, laitan tähän linkin Marvin Gayen
kappaleeseen
What’s Going On. Nyt joudun kuitenkin lopettamaan, koska lähden,
aina Suomen Vaasasta asti tulleessa, herrasmiesseurassa katsomaan ottelua Chelsea
– West Bromwich Albion.
Suukko,
Olympian Prinssi
|
Tunneli |
|
Koira |
|
Marketin katossa oleva kello |
|
Suolasen hintasia tauluja |
|
Kuka lisää näin monta kuvaa? Eihän näihin kukaan jaksa laittaa näitä kuvatekstejä. |
|
Kaveri myi auton takaosasta kahvia. Kuva on omistettu isälleni. |
|
Maistui hyvältä, näytti laatalta |
|
Vene |
|
Sigh No More on esim. ihan hyvä biisi kyseiseltä poppoolta. |
|
Kartta |
|
Liiskatuista pulloista tehtyjä kelloja |
|
Onko nyt tarpeeksi kuvia!? Onko! |
|
Totuus |