lauantai 2. maaliskuuta 2013

Greenwich Market


Kuten jo viime kerralla lupasin, kerron nyt Greenwich Marketista. Greenwich Market on yksi Lontoon monista hyvistä ja kuuluisista marketeista, mutta minulle se on myös lähin. Mukava lisä juuri tässä marketissa on myös se, että vaikka se sijaitsee eri puolella Thamesia, paikalle pääsee kävellen. Thamesin alla kulkee tunneli, jossa ei saa sylkeä tai juosta, mutta jota pitkin kävelemällä pääsee joen toiselle puolelle muutamassa minuutissa. Tunneli johtaa jollekin vanhalle laivan hylylle, joka on nostettu maalle, ja josta on tehty museo. Museossa käyminen maksoi kuitenkin aivan sairaasti, joten päätin laittaa vähäiset rahani mielummin Sunday Roastiin ja Guinnessiin. Roast oli mureaa kuin ulko-ovi, mutta Guinness ei pettänyt. Otettuani vielä jälkiruuaksi toisen oluen, suuntasin marketille.

Jos olisin ihminen, joka pitäisi kaikista ”kato miten ihana vanhasta kuulakärkikynästä tehty joutsen!” –tyyppisistä kodin kivoista pikku yksityiskohdista, olisin saanut myytävistä tuotteista ehkä hieman enemmän irti. Nyt ostin sen sijaan Brandylla terästetyn glögin kylmää sunnuntaitani piristämään. Samalla kun ihmettelin, että kuka tulee torille ostamaan käteisellä 675 punnan arvoisen taulun, aloin miettimään toreja ylipäätään.

Mihin me toreja tarvitsemme? Mikä on se vimma, joka pakottaa meidät kuudelta aamulla vesisateeseen ostamaan kaksi litraa multaisia perunoita. Kuka on ikinä tarvinnut kaksi litraa perunoita!? Selitykseksi ei riitä se, että venäläisistä, karvahatuista ja myyjän savolaismurteesta tulee kansainvälinen olo. Selitykseksi ei myöskään riitä jäätelön kädestä syövä lokki, tai Suomen kesän infernaalinen kylmyys. Paikallisesta supermarketista saisi samat tuotteet, mutta vähemmällä mullalla ja murteella, jota ymmärtää myös ihmiset. Multakilosta ei edes tarvitse maksaa auton vuosihuoltoa vastaavaa summaa, koska hinnan on määritellyt joku Vaasan Yliopiston tuotantotalouden heimopäällikkö, joka luki pääsykoekirjastaan, että senttiä vaille viiden euron hintalappu houkuttelee asiakkaita kuin Sedun baarit miehiä, joilla on valkoinen vyö.

Mikä se sitten on? Missä se torin viehätys oikein on? Voiko se olla nimenomaan siinä, että Citymarketin jääkaapista ostettavat kalafileet on punnittu kuuden gramman tarkkuudella saman painoisiksi, ja hinta on sama, vaikka kala olisi pyydystetty viime kesänä. Sen sijaan, että torin turskalta haisevalle kalakauppiaalle hymyilemällä voi edelleen saada vähän isomman ja vähän tuoreemman fileen sen geneerisen Citymarket-turskan hinnalla.

Jotta saat blogien lukemisen loppumaan ja päivän alkamaan, laitan tähän linkin Marvin Gayen kappaleeseen What’s Going On. Nyt joudun kuitenkin lopettamaan, koska lähden, aina Suomen Vaasasta asti tulleessa, herrasmiesseurassa katsomaan ottelua Chelsea – West Bromwich Albion.

Suukko,

Olympian Prinssi

Tunneli

Koira

Marketin katossa oleva kello

Suolasen hintasia tauluja

Kuka lisää näin monta kuvaa? Eihän näihin kukaan jaksa laittaa näitä kuvatekstejä.

Kaveri myi auton takaosasta kahvia. Kuva on omistettu isälleni.

Maistui hyvältä, näytti laatalta

Vene

Sigh No More on esim. ihan hyvä biisi kyseiseltä poppoolta.

Kartta

Liiskatuista pulloista tehtyjä kelloja

Onko nyt tarpeeksi kuvia!? Onko!

Totuus