Ohi on 142 (ensi maanantaina)! Viikon päästä lennän kahdeksi
kuukaudeksi takaisin Suomeen, joten ajattelin vetää tässä vähän yhteen
kulunutta kevättä.
Lontoo osoittautui kaupunkina juuri niin mukavaksi kuin olin
etukäteen kuvitellutkin. Toki turisteja on paikoitellen niin paljon, että niitä
voisi käyttää tukkimaan laiturin ja metron väliin jäävää rakoa, jonka
varomiseen junien kuullutukset toistuvasti kehottavat. Sääkään ei nyt aina ole
ihan paras, kuten kuukauden putkeen kestänyt sade, ja Lappeenrantaa 17 astetta
kylmempi sää osoittivat, vaikka pyrinkin todistamaan huhut perättömiksi
ottamalla eilen suhteellisen vahvan hummeri-lookin lukemalla kirjaa puistossa.
Aurinkorasvaa en tietenkään käyttänyt, sillä jos kuuluisin siihen porukkaan,
joka käyttää aurinkorasvoja, voisin samantien mennä lääkäriin jalkani takia,
johon on sattunut vasta vähän reilun vuoden. Ja mihin se raja sitten vedetään?
Ensin on aurinkorasvat, sitten lääkäriajat, ja kohta herätäänkin jo ennen
kolmea iltapäivällä, käytetään kalenteria, muistetaan muiden syntymäpäivät, ja
syödään terveellisesti. Ei, sanon minä. Palan mielummin auringossa, kun alan
elämään fiksusti etukäteen suunnitellen. Joku tekemisen vapaus on länsimaisella
lampaallakin oltava.
Sanotaan, että ilmapiirin vaihto auttaa kaikkeen
närästyksestä tylsistymiseen ja kaihista itseluottamukseen. Suurin osa
listaamistani asioista on aina ollut kohdallani ihan kunnossa, mutta uskon
silti oppineeni kevään aikana jotain uutta. Brittiläinen ruokakulttuuri on
kiistämättä joitain Manner-Euroopan maita askeleen tai kaksi jäljessä, vaikka
mämmin ja mykyrokan maassa kasvaneena muiden arvosteleminen toki hieman
epäilyttävää onkin. Brittiläisestä keittiöstä löytyy kuitenkin myös joitain
kiistattomia helmiä. Enkä nyt puhu mistään fish and chipsistä, josta kukaan ei
tietäisi vaikka sen paistinrasvan alla olisi vanhat Crocsit, vaan puhun
perinteisestä englantilaisesta aamiaisesta. Tuo makkaroista, pekonista,
munakkaasta, paahtoleivästä, pavuista ja häivähdyksestä jotain tuoretta (esim.
tomaatti) koostuva, keksinnön mahtavuudessa lentokoneeseen verrattava,
kulinaristinen suurteko on Spice Girlsin 2 Become 1 –kappaleen, David
Beckhamin, ja Manchester Unitedin jälkeen parasta, mitä tästä maasta on ikinä
tullut! (Mainittakoon silti, että niitä papuja en kyllä vieläkään ihan
kysymättä allekirjoita.)
Suureksi yllätyksekseni opin myös, että suurin osa
englantilaisista tietää missä Suomi on, ja ihmiset ovat jopa kuulleet pohjoista
kansaa riivaavasta pimeydestä, kylmyydestä ja alkoholin pirusta. Nimien
lausumisesta en sen sijaan ole valmis hirvittävän hyvää arvosanaa antamaan.
Asiat voivat toki olla toisin, jos nimenä on esim. Anna. Vaikka Kaaalllleee oli
paras mihin opiskelijatoverini pystyivät, aion nyt kuitenkin katsoa tämän miehisyyskortin
loppuun asti, nimeä Annaksi vaihtamatta. Yllättävin oppimani asia on kuitenkin
ehdottomasti ollut kirjoittamisen hauskuus. Luulin, että ”peruskoulu tappoi bloggaajan”,
mutta näin ei kuitenkaan käynyt, ja uskon pitäväni blogia pöytälaatikossa vielä
opiskelun loputtuakin. Olen myös oppinut, että ihminen ei opi. Tentteihin
lukeminen on sitä ihan samaa hätäkertausta vielä maisteriopinnoissakin, vaikka
sitä kokeiden tekemistä olisi jo 15 vuotta harjoitellut. Siivoamisen,
liikkumisen, ja terveellisen elämänkin olen oppinut aloittavani heti huomenna,
samana päivänä kun sen tentteihin lukemisen.
En tiedä päivitänkö tätä blogia kesän aikana, en ainakaan
usko, mutta syksyn lehtien varistessa puista ja sateen piiskatessa ikkunaan, saatan
taas päästää sisäisen Shakespeareni vapaaksi (ja viuhahtaa). Oikealla olevasta
sivupalkista löytyy kaikkia mahdollisia seurantatapoja, joilla saat ilmoituksen
heti kun blogi taas jatkuu, joten hyödynnä toki niitä. Nyt kuitenkin sen
pidemmittä puheitta, toivotan kaikille oikein mukavaa ja lämmintä rakkauden
kesää 2012. Toivottavasti näemme kesän aikana. Nyt laitan näppäimistöni naulaan
ja pina coladan huulille. Mama, I’m coming home!
Epilogi
Ovatko tiskit tiskaamatta? Eikö kukaan ole muistanut
kastella kukkia? Eikö kukaan ole auttamassa selässä olevan vetoketjun kanssa?
Onko jauhot käsien ulottumattomissa ylähyllyllä? Eikö kukaan ole pelaamassa
kanssasi Fifaa? Onko vain yksinkertaisesti tylsää?
- Ei hätää! Sinun ei tarvitse kuin osoittaa sohva tai pehmeä
matto nukkumista varten ja saat minut koko kesäksi auttamaan kaikissa edellä
mainituissa askareissa. Nopean vastaajan etuna, saat kaupanpäälle aurinkolasit.