Yo mama so poor she waves around a popsicle stick and calls it air conditioning.

Mutsi kävi kylässä ja toi kirjan nimeltä Prinssi. Mutsi toi käydessään myös silmälasit, joka tarkoittaa sitä, että olen nyt astunut uudelle nörttiyden tasolle. Tasolle, jota ei pelkillä Star Wars-aiheisilla T-paidoilla ja huonolla fyysisellä kunnolla voi saavuttaa. Tasolle, joka erottaa vain heikosti nörähtävät Skyrim-teinit kunnon ”Kirk itseasiassa sanoi Scotty, beam me up eikä beam me up, Scotty” -nörteistä. Olen nelisilmä. Uskon sen kertovan elämänmuutoksestani eniten, että pidettyäni silmälaseja ensimmäistä kertaa julkisesti päässä kaupassa käydessäni, joku hävittäjälentäjän näön omaava kynäniskanuori huusi ”I like your glasses”. Elämässäni aktiivisesti muille vittuilleena ymmärsin kuitenkin heti asian oikean laidan. Ei niitä laseja kehuta, jos ne oikeasti hyvältä näyttävät. Tätäkö se on? Tätäkö on rillirouskun elämä? 24/7 vittuilua kaikilta näkökyvyn omaavilta. Jos asiassa on jotain hyvää, niin se että Google alkaa pian myymään laseja, jotka kertovat käyttäjälleen jatkuvaa infoa ympäröivästä maailmasta. Kyllä ne huutelevat raggarinuoretkin hölmistyvät kun pystyn Googlen tarjoaman tiedon turvin kuittamaan takaisin huutelijan rumasta tyttöystävästä ja kuolleesta koirasta. Nörtit sorron yöstä nouskaa.

Mikäli odotit Skypen kautta käytäviä toinen toistaan mielenkiintoisempia keskusteluita maailmanpolitiikasta ja ihmisoikeuksista, joudut vielä hetken odottamaan. Vietin eilen tunnin O2:n toimistossa ja maksoin 50 puntaa sillä seurauksella, että saan netin kahden viiva kolmen viikon kuluttua. Viisikymppiä maksettuani minulle kuitenkin selvisi, että en saa nettiä ennen kuin British Telecommunicationsin lankalinja asuntooni avataan. Uskon, että tämä tapahtuu kahden viiva kolmen viikon kuluessa, joten saan netin näillä näkymin ensi jouluksi. Ei sillä, että nettiä mihinkään tarvitsisin, mutta EI SAATANA TÄÄLLÄ KOTONA ON TYLSÄÄ. Voihan sitä toki lukea kirjoja ja kuunnella radiota, mutta ihminen keksi TV:n ja netin, että kirjat voitaisiin polttaa ja radioaallot vapautuisivat, hulvattomat koodinimet mahdollistaville, walkie-talkieille. Kuka minä olen kehityksen kulkua muuttamaan. Haluan netin, jotta ihmiskunnan voittokulku jatkuu ja voin katsoa Youtubesta Biblemania juuri silloin kun itse haluan.

Lontoossa on paljon hyvää; koulumatkalla silmäripset eivät jäädy kiinni, kuten kotoisalla palosaaren sillalla, ruokakaupassa on suurempi valikoima erilaisia muroja ja bisse on halvempaa. Toki huonojakin asioita on; nettiyhteydet on ihan paskoja, julkinen liikenne maksaa ihan helvetisti ja muutamaa ihmistä on ajoittain oikeasti hieman ikävä.

Tänään kaupassa käydessäni tulin kuitenkin huomanneeksi tuotteen, joka kallistaa vaakakupin vahvasti Lontoon kannalle. Reunaton paahtoleipä! Voi toki olla, että tätä autuutta on Suomessakin tarjolla jossain siellä Espoolaisen golfkentän ikuisesta auringonpaisteesta nauttivan klubitalon terassilla, jossa pahuutta ei ole, ja Kike Elomaa ei mennyt vaaleissa läpi, mutta ei tätä Vaasan Moromarketissa ollut. Jos olisi ollut, olisin siellä vieläkin.

Laitan tähän loppuun linkin jokaisen fiilistelijän ykkösbiisiin (http://www.youtube.com/watch?v=tcrfvP11Hbo). Biisin innoittamana heitän myös shout-outit Katrille, Vesalle, Henkalle, Jennille, Larille, Johannalle, Vomppikselle ja Mitjalle, erään tunnetun laulun sanoja lainatakseni you’re the best around.

Rakastakaa lähimmäisiänne niin kuin haluisitte itseänne rakastettavan.

Prinssi

 Jos on muutenkin hevosen fysiikka niin kuinka reilua on yrittää polvella munille.